lauantai 31. elokuuta 2013

Ylämäkijuoksua

Itse käyn paljon sisätiloissa harrastamassa liikuntaa. Tänä kesänä olen löytänyt myös nämä "ilmaiset" treenipaikat. Lähdettiin perjantai-iltana fillareilla liikenteeseen ja mulla on ollut tavoitteena käydä testaamassa lähellä oleva ylämäki, että millainen treenipaikka tässä olisi. Näyttää hyvältä ja uskon, että kun tätä mäkeä vetää ylös ja alas, niin tästä saa hyvä treenin. Nyt menin vain ihan kokeilemaan ohimennen, että miltä mäki tuntuisi.

Avatkaa siis silmänne myös ulkoilureiteillä, että voisiko reitillä tehdä muutakin kuin kävellä tai fillaroida. Pienet intervalliharjoitukset tehostavat energiankulutusta pitkäksi aikaa vielä treenin jälkeenkin.  Ylämäessä voi tehdä niin, että juoksee mäkeä ylös ja kävelee alas, juoksee ylös ja kävelee alas. Tästä saa hyvän ilmaisen treenin. Kun tämän tekee ainakin 10 kertaa, niin eiköhän se tunnu jossain.










Ylhäällä on sitten aikaa hiema poseerata.


Sitten suuta alaspäin.



Treeniasuna on Adidaksen kesän 2013 malliston juoksutakki ja -housut ja Reebokin lenkkarit.



Suosittelen kokeilemaan näitä ulkotreenejä ja avaamaan silmänne kaikille erilaisille mahdollisuuksille.

Maiju

perjantai 30. elokuuta 2013

Hieroja, osteopaatti vai urheiluhieroja?

Jokaisen meistä olisi hyvä muistaa venytellä ja huolehtia lihastensa huollosta esimerkiksi käymällä säännöllisesti hierojalla; suurimmalla osalla ainakin jälkimmäinen taitaa jäädä haaveiden tasolle. Syitä siihen, että ei käytetä hierojan palveluita on toki monia, mutta vahvasti olen sitä mieltä, että jokaisen tulisi huolehtia itsestään ja huollattaa lihaksensa säännöllisesti. Mieluusti ennen kuin paikat on kipeinä ja jumissa.
Tähän olen itse päätynyt, kun aloitin elämäntaparemonttini. Aloitusvaiheessa olin useiden vuosien näyttöpäätetöiden muotoilema (tai runtelema) niska-hartia -seudulta jumissa oleva ja lihakseton paketti, mutta koska en kärsinyt juurikaan säryistä enkä kivuista, ei säännöllinen hieronta kuulunut elämääni. Satunnaisesti kylläkin. Kuten myös venyttelyt tein miten sattui.




Elämäntaparemontin tuoma kuntosalitreeni ja tiettyjen paikkojen jumitukset herättivät huomioimaan myös lihashuolloin tarpeellisuuden ja niin päädyin reilu vuosi takaperin nykyisen hierojani (joka on lisäksi valmistunut osteopaatiksi ja on urheiluhieroja) asiakkaaksi silloisen työpaikkani toimipisteen lähellä.

Ensimmäiset hieronnat olivat kohdallani aika kivuliaita kokemuksia ja niiden jäljiltä olin melkoisen kipeänä joskin hieronnat myös tekivät hyvää, kun jumissa olleet paikat alkoivat avautua ja veri kiertää. Sen sanoin ääneen ja lisäksi kerroin mitä kaikkia ihmeellisiä tuntemuksia oli milloinkin tullut salitreenin aikana tai jälkeen ja pohdin, että olisiko syytä mennä lääkäriin vai mitä sitä tekisi. Siihen hierojani, joka on siis myös osteopaatti että urheiluhieroja, mutta en ollut asiaa hoksannut, ehdotti, että voisi tutkia minut tarkemmin osteopaattina. Olin yhtenä kysymysmerkkinä, kunnes ymmärsin jossakin myöhemmässä vaiheessa kysyä, että mikä? Hierojan (ja urheiluhierojankin) ymmärsin, mutta osteopaatti oli täysin vieras nimike.

Nykyisin olen jo viisaampi ja paremmassa kunnossa, kun olen ottanut asiasta selvää ja käyttänyt tarjolla olevaa ammattitaitoa hyväkseni. Siis sekä hierojan, urheiluhierojan että osteopaatin palveluita.
Mitä eroa näissä sitten on? Tavallisena asiakkaana en osannut erottaa toisistaan hierojan ja osteopaatin ammatin suurinta ja tärkeintä eroa, mutta se on tutkiminen.
Hieroja tekee lihashuoltoa ja hoitaa pääasiassa lihasperäisiä tiloja joskus tietämättä tarkasti mitä tekee. Osteopaatti pystyy tutkimaan esim. selkäkivun syyn ja hoitamaan tätä löydettyä syytä siihen sopivimmalla hoidolla ja tarvittaessa ohjaamaan oikeaan paikkaan, mikäli löydös tarvitsee jotakin tiettyä lääketieteen erityisosaamista. Minun kohdallani tutkiminen tarkoitti sitä, että esitettiin kysymyspatteristo, johon pyrin vastaamaan mahdollisimman tarkasti (selvisin nipin napin) ja sen jälkeen kohdistettiin hoito ongelmakohtaan ja lisäksi annettiin jumppaohjeet kotona tehtäväksi. Teen niitä vieläkin, vaikka tuntemuksia ja kipuja ei enää olekaan.
Kuka tahansa ei voi käyttää ammattinimikettä koulutettu hieroja tai osteopaatti, sillä molemmat ovat nimikesuojattuja ammattinimikkeitä ja näitä voi käyttää ainoastaan ammattitutkinnon suorittanut henkilö. Aiempi nimike koulutettu osteopaatti on sittemmin lyhentynyt pelkäksi osteopaatiksi. 
Hierojan koulutus kestää puolesta vuodesta reiluun vuoteen ja pohjautuu pitkälti näyttötutkinnon asettamiin vaatimuksiin. Enempää ei vaadita kuin mitä näyttötutkinnon suorittaminen vaatii, mutta mikäli koulutus tarjoaa lisäksi jotain muuta niin se on vain hyväksi. Hierojan koulutus on perusanatomian opettelua ja harjoittelua sekä antaa hyvän pohjan opiskella muuta terveysalan ammattia. Käsillä tekemisestä saa sopivasti kokemusta ja varmuutta niihin ammatteihin, joissa tätä ominaisuutta tarvitaan.
Osteopaatin koulutus kestää noin neljä vuotta ja koulutuksen isoimmat osa-alueet ovat biomekaniikka, kliininen tutkiminen, neurologia ja radiologia. Joten olet hyvissä käsissä mikäli päädyt jommalle kummalle tai näiden ammattinimikkeiden kombinaatiolle.

Näitä eroja selvitellessäni ja pohtiessani itselleni heräsi kysymys, että miksi on olemassa urheiluhieroja nimike, kun sellaista ei oikeasti ole ammattinimikkeenä, mutta usein sellaista näytetään käytettävän? Onko se mahdollisesti jotenkin mediaseksikkäämpää tai jotain, mutta nimikkeenä se taitaa luoda joillekin kuvan kovemmasta hieronnasta tai ko. henkilö on keskittynyt hieromaan urheilijoita ja on sitä kautta ammattitaitoisempi. Käytännössä urheiluhieorja tarkoittaa yleensä sitä, että koulutukseen on kuulunut urheilijoiden parissa työskentelyä ja käsittelyä sekä mahdollisesti muita tukevia opintoja esim. teippausta ja hieronnan ulkopuolista lihashuoltoa. Urheiluhieroja nimikkeen käyttäminen ei ole kuitenkaan tae mistään. 

Jotta kaikkea sitä oppii, kun vanhaksi elää tai ottaa asioista selvää. 
Nykyisin osaan jo kertoa itsekin tarkemmin mikä alue kolottaa tai jumittaa ja sen pohjalta edetään. Osaan siis jo kohdistaa hoitotarvepyyntöni oikealle ammatinharjoittajalle; tosin tässä kohdin se on helppoa, kun kaikki nimikkeet toimivat yhden ja saman henkilön kohdalla. Hyvä juttu on, että ammattitaitoa löytyy ja on kiinnostusta selvittää; saada asiakas toimivaksi ja terveeksi. En usko, että hierojaksi ja varsinkaan osteopaatiksi päätyy kukaan ilman selkeää kutsumusta, ja tässä jutussa esiintyvän kohdalla on lisäksi ollut lisänä valtava kiinnostus ihmisen toiminnallisuuteen ja mekaniikkaan. Itse olen tyytyväisenä ottanut vastaan kaiken sen tiedon ja opastuksen mitä olen saanut, jotta voin itse huoltaa lihaksiani ja kuntouttaa ongelmakohtiani myös omatoimisesti.

Suosittelen säännöllistä lihashuoltoa kaikille. Ymmärrän sen merkityksen itse vasta nyt, kun vuosien jälkeen lihaksia on sekä harjoitettu, että huollettu. Ero on valtava entiseen verrattuna. Ei tarvitse olla mikään paikka erityisen jumissa, että voi mennä hierojalle. Kaikki lihashuolto on hyväksi sinulle itsellesi. Mutta kun sinne hierojalle asti pääsee, kannattaa kertoa ääneen mitä haluaa, jotta saa parhaimman hyödyn käynnistään.
Lisäksi suosittelen, että kokeilee ainakin muutaman eri hierojan palveluita, jolloin voi vertailla ja löytää sen itselleen sopivan. 

Huom. tämä ei ole maksettu mainos; tykkään suositella tuotteita ja palveluita, jos olen niihin itse tyytyväinen.
Alla olevan linkin takaa löydät lisää tietoa käyttämäni osteopaatin ja hierojan yrityksen; Osteomicin palveluista ja yhteystiedot. 



Linkin takaa löydät paremmin kerrottuna hoidot, niiden hinnat sekä tiede-osion, jossa on kerättynä erilaisia luentoja ja tutkimuksia syvemmin.
Ja henkilö, joka palveluita tarjoaa, kuvassa:







                                               Mari





torstai 29. elokuuta 2013

Urheiluvaatteet on mun aatteet

Vaatehullu kun olen, niin se hulluus ulottuu myös urheiluvaatepuolelle. Kun olen myös tarkka värien suhteen, niin kaiken pitää trimmata aina myös näissäkin vaatteissa toisiinsa.  Käytiin yhtenä päivänä vähän fillaroimassa ja päälleni valikoitui vähän eri valmistajien  vaatteita. Punalila takki on Adidaksen juoksutakki, joka oli kesällä ihan pakko ostaa ja sen hankin Stockkalta. Pinkki-mustat kengät on Reebokin. T-paita on Seppälästä ja oli ihan ostaa tuon positiivisen tekstin vuoksi. Pinkki fillarikypärä naurattaa aina välistä lähipiiriä, mutta musta se on vaan niin magee, että käytän sitä silti. 




Itse olen sitä mieltä, että kun vaatteet on mukavat. Itse tykkään, liikkuminenkin on hauskempaa kun on kivat vaatteet. Suosittelen kokeilemaan.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Vesi vanhin voitehista vai palautusjuoma...

Muista juoda paljon vettä!, on tuttu lause kilojaan karistavalle ja kuntoilevalle. Näin myös minulle ja juomista olen tosissani joutunut opettelemaan (siis sitä veden juomista nimenomaan), jotta en kärsisi nestehukasta ja höntistä olosta.

Vettä on hyvä juoda paljon ja samalla sitä  pitää itsestään huolta. Vesi auttaa painonpudotuksessa, kun ruuansulatus toimii vilkkaammin, pitää aivosi virkeinä, huolehtii ulkonäöstäsi ja auttaa parempiin tuloksiin salilla. Elämän eliksiiri siis.

Kuntoillessaan tai salilla treenatessaan ei tarvitse sen kummemmin 'hifistellä' kaiken maailman tarjolla olevien vaihtoehtoisten juomien ja patukoiden kanssa kehittyäkseen, kunhan muistaa juoda vettä. Toki tarjontaa on nykyisin niin sekä juomina, jauheina, tabletteina että patukoina, että pää menee aivan pyörälle. Ympärillään näkee mainoksia, joissa mainostetaan proteiinijuomaa, palautusjuomaa, tehonlisääjää, proteiinipatukkaa jne, ja äkkiä saattaa alkaa tuntua, että vesi on pois muodista, mutta onneksi ei ole. Sen sijaan rinnalle on tullut vaihtoehtoja, joten jos mielenkiintoa löytyy kannattaa tutustua. 

Kurkistetaan hieman miten me kaksi blogia kirjoittavaa naista pärjätään näiden palareiden (=palautusjuoma) ym. kanssa matkallamme kohti tavoitepainoa.

Maiju, toinen meistä tähän blogiin kirjoittavista, noudattaa terveellistä ruokavaliota ilman sen isompia 'hifistelyjä'. Maiju siis syö 5 kertaa päivässä terveellisesti, katsoen mitä syö oikeassa suhteessa kulutukseensa ja herkuttelee, kun siltä tuntuu, mutta ei joka päivä.
Maiju löysi taannoin uuden tuttavuuden kauppareissullaan ja ihastui tuotteeseen (tuote kuvassa alla; ei ole maksettu mainos). Kyse on proteiinijuomasta, joka on hyvänmakuinen ja vieläpä gluteiiniton, joka on Maijulle se ehdoton vaatimus keliaakikkona. Kyseinen tuote käy välipalaksi tai palautusjuomaksi salitreenin jälkeen ja saatavuuskin on hyvä, sillä löytyy lähikauppojen hyllystä.
Välipalana Maiju ottaa joskus proteiinipatukan (näistä Maiju kirjoittikin jo aiemmin blogissamme).



Sitten minä, Mari, joka tunnustaa olevansa selkeästi Maijua enemmän 'hifistelijä'. Minäkin noudatan terveellistä ruokavaliota, joka on PT:ni minulle suunnittelema treeniohjelman lisäksi. Syön 5 kertaa päivässä ja käyn salilla treenaamassa 3-4 kertaa viikossa ja muuta aerobista liikuntaa harrastan 1-2 kertaa viikossa salin lisäksi. Ruokavalioni sisältää tällä hetkellä hieman alle 1800 kaloria ja ruoka-ainekset punnitsen tarkasti. Herkutteluhetki on tällä hetkellä yksi vapaa ateria kerran kahdessa viikossa. Ruokavalion sisältämien aterioiden lisäksi käytän mm. palautusjuomia (proteiinijuomia) ja aminohappoja tukeakseni ruokavaliotani ja tehostaakseni salitreenini harjoituksia, lisätäkseni voimaa ja palautuakseni paremmin.

Kuva alla kaapistani löytyvästä valikoimasta (tämä ei ole myöskään maksettu mainos, vaikka tuotenimet valmistajineen ovatkin selkeästi näkyvissä; ja yllättäen yksi kissakin on päässyt kuvaan). 


Kerrallahan näitä ei kaikkia käytetä eikä edes yhtä aikaa vaan ennen salitreeniä, salitreenin jälkeen, vaihtoehtoisesti korvaamaan ateria tai jokin aterian ruoka-aine. Käyttötapa on sekoitettuna veteen joko yhdessä useamman jauheen kanssa tai erikseen. Ja mikä mukavaa suurin osa näistä tuotteista on nykyisin laktoosittomia, gluteiinittomia ja suhteellisen hyvänmakuisiakin (makeutettu aika usein stevialla).

Kokonaisia aterioita en pyri jatkuvasti korvaamaan esim. palautusjuomalla tai proteiinipatukalla, mutta joskus sellainenkin tilanne tulee (esim. darts-kisoissa, joissa ei aina tiedä kuinka kauan pelit kestävät, on turvauduttava korvaamaan jokin tai jotkut aterioista proteiinipatukalla tai palautusjuomalla; nopea ja toimiva tapa). 

Salitreeniä ennen tai sen aikana juon joko puhdasta vettä tai vettä, johon on sekoitettu aminohappoja kuten EAA, kreatiini ja beta-alaniini.
Salitreenin jälkeen juon palautusjuoman, jonka sekoitan palautusjuomajauheesta ja joskus sekaan laitetaan glutamiinia (aminohappo) riippuen treeniohjelmasta ja ruokavaliosta.

Aamupalalla korvaan välillä rahkan heraproteiinijuomalla; vaihtelua sekin.
Välipalan korvaan joskus tuolla kahvin makuisella proteiinijuomajauheella; juoma nautitaan lämpöisenä ja vesi ei saa olla kiehuvan kuumaa, jotta juomasta ei tule yksi, iso kokkare.

Kuvasta muuten puuttuu proteiinivanukasjauhe, mutta kyseisellä tuotteella tulee silloin tällöin korvattua joku aterioista. Lähinnä välipala tai iltapalan rahka/raehuusto. 

Aikamoinen määrä erilaisia pönttöjä ja pusseja siis löytyy, mutta ilmankin pärjää. Tuloksia tulee ja tavoitteisiin pääsee normaalilla, puhtaista ruoka-aineksista koostuvalla ruokavaliolla ja liikunnalla ilman tällaista 'hifistelyäkin' eli erikoistumista. 

Itselleni vesi on edelleen se oikea juoma, mutta palautusjuomakin on minulle tärkeä juoma. En luopuisi, sillä selkeästi tällä iällä kovan salitreenin jäljiltä palautuminen tuntuu kestävän kauemmin ja on kivuliaampaa kuin silloin joskus parikymppisenä. Palautusjuoma treenin jälkeen tuntuu auttavan. Eron huomasin, kun testasin asian ja olin kuukauden ajan ilman palautusjuomaa, mutta treenasin yhtä kovaa kuin nytkin.

                                                  
                                                            Mari

tiistai 27. elokuuta 2013

Lepopäivät ja uni kuuluvat myös kuntoilijalle

Kuntoilijan ja kuntoremontteeraajan yksi muistettavista asioista on levätä riittävästi.
Omalla kohdallani elämäntaparemontin alussa ja liikkumisen lisääntyessä huimasti vanhasta, piti opetella nukkumaan riittävästi. Ongelmani ei ollut treenailun välissä pidettävät lepopäivät vaan yöunien pituus, kun useimmiten se on juurikin toisinpäin.
Tuntui kovasti olevan haastetta, mutta vaati tietynlaista itseensä kohdistuvaa organisointia, jotta homma alkoi suttaantua.
Alkuun otin tavoitteeksi rauhoittaa menemisiäni ja pyrkiä nukkumaan säännölliseen aikaan. Vaikeaa, koska olen illan virkku ja aamun torkku. Töissäkin on pakosti käytävä, joten yöunet olivat harvoin enemmän kuin 6h työpäivän ja muiden menojen kanssa. Auttamatta liian vähän, jos aikoo laihtua ja treenata kovasti!

Nyt kun vuosi on kulunut huomaan edistyneeni niin, että mikäli en ole illalla salilla ryskimässä rautojen parissa, saan itseni nukkumaan aikaisin ja näin ollen unien pituus on 7-8h. Mikäli rytmi ei pysy tasaisena, tulee paikattua kertynyttä univajetta perjantain ja lauantain välisenä yönä, jolloin saatan nukkua vaikka 11h.
Unen laatu on parantunut ja aamuisin huonokin herääjä, kuten minä olen, herää suhteellisen virkeänä. Olen jopa saanut itseni aikaisin aamusta salille tai kävelylenkille ja se on iso saavutus minulta!

Toinen kuntoilijan ja kuntoremontteeraajan muistettavista asioista ovat lepopäivät. Itse noudatan treeniohjelmani mukaista tapaa, että viikossa on 2 täyttä lepopäivää eli näillä päivillä ei ole mitään hikeä tai sykettä isommin nostavaa liikuntaa. Nykyisin tulee jo ajatustasolla suunniteltua pari viikkoa etukäteen miten liikkumiset, treenit ja muut menot mahtuvat kalenteriin lepopäivien kanssa ruokailuja unohtamatta.
Pyrin vaihtelemaan lepopäiviä eri viikon päiville ja vaihtelemaan sekä salitreenipäiviä että eri liikuntalajeja, jotta en tylsisty. Tosin toistaiseksi olen saanut liikunnasta niin hyvän olon kipeiden lihasten lisäksi, että ei ole pelkoa tylsistymisestä. 

Vaikka laihduttaa tai remontoi elämäntapojaan muutoin vain, se ei tarkoita, että pitää liikkua ja treenata 12 tuntia tai enemmän vuorokaudessa. Liikkuminen on iso osa, mutta niin myös oikea syöminen ja riittävä lepo ja laadukkaat unet. 

Tässä esimerkkiä 4 viimeisen ja kuluvan viikon ajalta liikkumiseni ja treenien osalta:


Viikko 31
MA Salitreeni 1h (kimppatreeni), selkä
TI Lepopäivä
KE Kävelylenkki 1,5h + kotiportaat 3*144
TO Salitreeni 1h 15min
PE  Pyöräily 1,5h
LA Iltasalitreeni 1h 15min
SU Lepopäivä
Viikko 32
MA Lepopäivä
TI Sulkapallo 1h
KE Salitreeni 1h (PT:n treeni)
TO Lepopäivä
PE Salitreeni 1h 15min
LA Iltasalitreeni 1h 15min
SU Kävelylenkki 1,5h
Viikko 33
MA  Salitreeni 1h 15min
TI Kävelylenkki 1,5h
KE Lepopäivä
TO Lepopäivä
PE     Salitreeni 1h (kimppatreeni), kädet
LA    Salitreeni 1h (kimppatreeni), jalat ja pakarat (aamupäivästä dartsia muutaman pelin verran)
SU    Salitreeni 1h (kimppatreeni), hartiat ja venyttely
Viikko 34
MA   Lepopäivä
TI      Sulkapallo 1h
KE Iltasalitreeni 1h 15min
TO Kävelylenkki 1,5h + portaat 3*144
PE Lepopäivä
LA Iltasalitreeni 1h 15min
SU Aamusalitreeni 1h 15min
Viikko 35
MA    Kävelylenkki 1,5h (sis. vähäisesti juoksua)
TI       Sulkapallo 1h
KE     Kävelylenkki 1,5h (sis. vähäisesti juoksua)
TO     Lepopäivä
PE      Uinti 1h aamusta, pyöräily illasta (mikäli en pyöräile työmatkaa (á n.17km suuntaansa)
LA     Lepopäivä (sis. dartsin liigakierroksen, joten päivä kuluu tämän harrastuksen parissa)
SU     Aamusalitreeni 1h 15min (dartsin viikkokisat)

maanantai 26. elokuuta 2013

Ihmeellinen ihmiskeho

Jos ihminen, ihmiskeho, anatomia ja terveys kiinnostavat suosittelen tutustumaan Heurekan Body Worlds -näyttelyyn (ei maksettu mainos).
Itse tutustuin näyttelyyn kesällä ja olin positiivisesti siitä yllättynyt. Ajattelin aluksi, että en pysty näyttelyä katsomaan, jos tarjolla onkin verta ja ruumiita (pyörryttää pelkkä ajatuskin), mutta onneksi rohkaistuin. Tarjolla on hyvin vähän oikeaa verta, mutta sitä enemmän ruumiita; plastinoituja ruumiita ja elimiä.

Hyvin mielenkiintoista oli katsastella koko ihmisen elinkaari alueittain. Näyttelykokonaisuus oli selkeä ja alueet, kuten vaikka tuki- ja liikuntaelimistö tai hermosto, esitelty ymmärrettävästi. Ruumiiden asennot on suunniteltu niin, että ne havainnollistavat ja pystyi mielikuvissaan vertaamaan plastinoitua ruumista omaan kehoonsa.





Aikaa kannattaa varata, jotta ehtii rauhassa ihmetellä näytteille aseteltuja ruumiita ja ympärilleen lukeakseen mietelauseet, ajatelmat ja tekstit, joita oli ripoteltu sinne tänne sopivasti.
Koskea ei saanut, katsoa kylläkin. Ja hyvin läheltä halutessaan.

On se ihminen aika ihmeellinen ja hämmästyttävä rakennelma!

Näyttely kestää vielä 22.9.13 asti. Tietoa näyttelystä löydät Heurekan sivuilta:
http://www.heureka.fi/fi/bodyworlds



                                                  Mari

Naisten kuntoilukirja anatomia ja muitakin kirjavinkkejä

 Aiemmin on jo tullut varmana selväksi, että tykkään lukea kuntoilusta kertovia lehtiä ja kirjoja. Mä suosittelen yleensä vain sellaisia kirjoja, joista itse tykkään. Readme-kustantajalta ilmestyi aiemmin kaksi kirjaa, joista tykkäsin eli Kuntosaliharjoittelijan anatomia ja venyttelyn anatomia. Nyt on ilmestynyt näille kirjoille samaa kaavaa noudattava Naisten kuntoilukirja anatomia

Syy miksi näistä kirjoista tykkään on se, että niissä näytetään liike ja samalla sivulla näytetään toinen kuva, jossa näkee, että mihin lihaksiin mikäkin liike vaikuttaa.

Linkitän kaikki kirjat Adlibriksen sivuille, koska se on edullisin ostopaikka  yleensäkin näille kirjoille (tämä ei ole maksettu mainos).



Tässä muutamat mallisivut, että näette miten kirja esittelee liikkeet.  





Tässä kuvaa aiemmin ilmestyneistä eli Kuntosaliharjoittelun anatomia.





Kaikki kolme kirjaa siis noudattavat samaa periaatetta ensiksi näytetään liike ja sitten näytetään mihin se vaikuttaa.

Mulla on ollut kirjat työpaikalla näytillä, aika monta on näistä vaikuttunut kun ovat kirjat livenä nähneet. Se kertoo sen, että turhaan en näitä kehu.

Ihan huippukirjoja.

Maiju


sunnuntai 25. elokuuta 2013

Liikkumisen iloa patikoiden!

Välillä on mukava poiketa tavanomaisesta ja hakea kuntoiluunsa ja liikkumiseen erilaisia kokemuksia ja iloa valitsemalla erilaisia lajeja, reittejä ja maastoja.
Itse tein näin kesän alussa pyöräillessäni ystäväni kanssa Sipoonkorpeen samoilemaan. Olen aikaisemmin käynyt hyvin paljon vaeltamassa Lapissa, mutta sittemmin tuo harrastus on jäänyt kokonaan. Aina ei tarvitse mennä kuitenkaan Lappiin asti vaeltamaan, kun mahdollisuuksia löytyy lähempääkin.

Sipoonkorpi oli itselleni täysin tuntematon alue enkä tiennyt, että näin lähellä pääkaupunkiseudulla sijaitsee yleensä jokin  toinenkin kansallispuisto kuin Nuuksio. Mutta kannatti tehdä pieni seikkailu tuntemattomaan ja yllättyä positiivisesti.








Ystäväni ehdotti, että mentäisiin paikalle pyöräillen ja mikäs siinä, kun olin kaivanut viiden vuoden tauon jälkeen polkupyöräni naftaliinista. Eräänä kauniina kesäkuun iltapäivänä päätettiin lähteä intoa puhkuen katsastamaan paikka. 7 km pyöräilyn ei kuvittelisi tuntuvan missään, mutta mutkitteleva tie jyrkkine mäkineen sai kyllä sykkeen nousemaan. Autolla olisi ollut huomattavasti helpompaa, mutta sellaista ei edes ajateltu.
Kartan mukaan kansallispuiston lähellä piti sijaita luontopolku, jonka pituuskin olisi meille sopiva n. 5km, ja sellainen me löydettiinkin lopulta. Ei muuta kuin pyörät parkkiin ja polulle patikoimaan.




Polku mutkitteli pitkin erilaisia metsäosuuksia ja välillä ihan tietäkin myöden. Enimmäkseen kuitenkin pysytteli siellä metsän siimeksessä. Kipitettiin kallioita, kosteampia osuuksia, pitkospuita ja erilaisia porrasviritelmiä. Polku oli välillä tasaisempaa, välillä juurakkoista ja kiivettiin ylämäkiä ja laskeuduttiin alamäkiä. Saniaiset ja varvut kutitteli pohkeita.







Huomattiin mustikoiden kypsyneen ja harmiteltiin, että ei tullut mitään astiaa mukaan, johon mustikoita olisi voinut kerätä ja viedä kotiinsa.




Kaiken kaikkiaan reitti oli patikoinnin arvoinen. Maasto oli paikoitellen haastava, joten ihan pienten lasten kanssa en suosittelisi reitille mentävän. Eväät on hyvä ottaa mukaan, kun matkan varrella on mahdollisuus laavulla vaikka paistella makkaraa ja istahtaa evästämään ja muutenkin aikaa vie patikoida luontopolku päästä päähän. Vettä on syytä ottaa matkaan, sillä jano voi tulla ja vettä ei ole saatavilla.







Patikoinnista jälkeen oli hyvä mieli; sai  mukavasti nauttia luonnosta, raittiista ilmasta ja kiireettömyydestä. Itikat hieman lopussa kiusasivat, mutta en antanut asian haitata. Pukeutuminen olisi ratkaissut sen ongelman, mutta nyt tuli kauniina kesäpäivänä valittua caprihousut, joten pohkeet oli otollisesti tarjolla itikoille. Kotiin polkastiin sama 7 km pätkä posket punaisina ja jalat maitohapoilla uuvuttavien ylämäkien ansiosta.
Seuraavana päivänä olikin pohkeet ja reidet kipeinä, kun oli sekä patikoitu että pyöräilty haastavassa maastossa ja tieosuudella. Huomaamatta tuli siis sekä hyötyliikuntaa (matkat pyöräillen), että hieno ulkoilupäivä (luontopolku patikoiden) samassa paketissa.




Peikkometsään paistoi ajoittain myös aurinko, joka sai meidät näyttämään liki metsänkeijuilta!






Lisätietoja Sipoonkorven kansallispuistosta löydät:
http://www.luontoon.fi/Retkikohteet/kansallispuistot/sipoonkorpi/Sivut/Default.aspx


                                                                 Mari

lauantai 24. elokuuta 2013

Hyötyliikuntaa yhdistettynä työmatkaan

Kaverin ja mun työpaikat ovat melko lähekkäin Salmisaaressa. Viime tehtiin tämän kaverin kanssa kiva parin tunnin lenkki yhdistettynä kotimatkaan. Käveltiin siis osa työmatkasta ja suunnittelimme silloin jo toisenkin reitin. Jostain syystä se jäi viime kesänä toteuttamatta ja meinasi näköjään jäädä tänäkin kesänäkin. Kaverini soitti kuitenkin tiistaina, että miten olis, käveltäiskö keskiviikkona tuo suunniteltu reitti. No minähän lupasin. Lupasin kun en muistanut, että samana päivänähän on mun personal trainer-treenit ja ne ei ole aina ihan helpoimmasta päästä. Päätin kuitenkin yrittää yhdistää nämä samalle päivälle. 

Töiden jälkeen tavattiin Ruoholahden metroasemalla, josta mentiin metrolla rautatieasemalle. Siitä lähdettiin ensiksi kohti Kaisaniemen puistoa suunnaten siitä Hakaniemeen, sitten Sörnäisten rantatietä pitkin ja sen jälkeen lähdettiinkin vähän kiertämään. Tehtiin lopulta aikamoinen lenkki ja päädyttiin lopulta Arabianrannan kautta Vanhankaupunginkoskelle.  Kaveri oli katsonut matkan pituudeksi reittioppaan mukaan 7,2 kilometriä, mutta kyllä me vähän kierrettiin. Uskon, että varmaan noin 8 kilometriä tuli matkaa. Aikaa meillä meni 1,40 minuuttia.

Tässä lähtötunnelmissa työpaikan oven edessä.

Työkaveri koitti innostaa mua käymään ensiksi vesijuoksemassa.


Matkalla löytyi aika kuvauksellisia kohteita. 


Tässä ollaan jo voiton puolella eli Arabianrannan kohdalla. 



Nyt alkaa jo maali häämöttää. Tässä ylitetään jo Vanhankaupunginkosken siltaa.


Täältä löytyi meidän MAALI. 


Meillä sattui niin upea iltapäivä. Tämä oli oikeasti tosi kivaa. 
Vieläköhän ehtisi tänä syksynä ottaa uusiksi.

Suosittelen siis tekemään jotain tällaista. Usein kotiin päästessä on laiska lähtemään lenkille. Kun sen yhdistää työmatkaan, niin ei tarvitse erikseen enää lähteä.

Hieman tuntui aamun treeni takareisissä. Torstaiaamuna oli hieman tunne, että olisi jäänyt katujyrän alle, mutta ei haittaa. Hyvää se vaan tekee

Maiju



perjantai 23. elokuuta 2013

Herkkuhetki, paras hetki!

Mieleni tekee ajoittain mieli tuoretta korvapuustia kuntoilun ja elämäntaparemontin melskeessä. En tiedä miksi korvapuusteja kaipaan, kun en ole varsinaisesti pullan ystävä ollut sitten nuoruusvuosien eikä siinä ole mitään ainesosia, joita elimistöni tarvitsisi, mutta niin vain ajoittain iskee mahdoton korvapuustin himo.

Jos käy niin, että pullanhimo iskee aikana, jolloin ei ole herkuttelut sallittuja suuntaan lähikaupan pullatiskille tuoksuttelemaan tuoreiden pullien tuoksuja. En koske tuotteisiin enkä osta, mutta nenä mutkalla tuoksuttelen. Mahtaa olla näky...

Ruokavalioihin, joita tässä vuoden sisällä olen kolmea erilaista noudattanut, on kuulunut aina niin sanottu herkuttelupäivä tai -hetki. Alussa se herkkupäivä tai niin kutsuttu vapaan syönnin päivä oli kerran kolmessa kuukaudessa, sitten myöhemmässä vaiheessa kerran neljän viikon välein ja nyt viimeisen kohdalla ei ole enää kokonaista päivää vaan yksi ateria kerran kahdessa viikossa. Saan siis syödä tai juoda mitä haluan.

Kuulostaa ehkä kamalalta, mutta tuntuu toimivan minulla. En kaipaa niitä asioita mitkä on jätetty pois tai vähemmälle ruokavaliostani. Silloin tällöin voi jopa käydä niin, että unohdan herkutella, vaikka lupa olisikin! Itselläni toimii tällainen aika mustavalkoinen tapa, mutta me kaikki olemme niin erilaisia, että tämä ei toimi kaikilla. Tietyissä rajoissa voi herkutella useamminkin, kunhan siitä ei tule jokapäiväistä ja määrät pysyvät kohtuullisina ja muistaa kuluttaa kerätyt kalorit pois.

Mutta kun kohdalleni osuu sekä himo että lupa herkutella saatan sitten käydä esimerkiksi kahvilla ja pikku puustilla. Tai vaihtoehtoisesti lasillisella kuohuviiniä tai punaviiniä. Herkun tai lasin kokoa ei ole määritelty, joten pelivaraa on (arvatenkin sitä myös hyödynnetään).


Kahvi ja yksi korvapuusti

Kyllä maistuu! Vaan ei mahdu kerralla suuhun (yritin parhaani)...



                                                       Mari