perjantai 16. elokuuta 2013

Aina sitä ollaan syömässä!

Ei uskoisi, että sitä laihtuu, kun syö. Kuvittelisi, että se on toisinpäin, mutta omakohtaisesti kokeiltuna jälkimmäinen on väärä luulo. Pitihän sitä ihmisen itse se minimisyömisellä ja kahvilla päivät eläminen kuitenkin kokeilla, jotta voi näin jälkikäteen sanoa olleensa hyvin syvällä metsässä tuon ajatusmaailmansa kanssa!

Omalla kohdallani suurin vääntö elämäntaparemontin alussa oli opetella syömään säännöllisesti ja kaikki se, mitä ruokavaliossa oli kirjattuna. Kolme ensimmäistä viikkoa uuden ruokavalioni kanssa podin oikeasti ähkyä ja pariin otteeseen kysyin PT:täni, että onko pakko syödä kaikki mitä on listattu. Vastaus oli, että kyllä, syöt vain kaiken kiltisti.
Niin tein. Ruokailujen välit on 2,5h - 4h ja tästä on pidetty kiinni suhteellisen tiukasti.

Ensimmäisten kuukausien kohdalla tuntui, että olen jatkuvasti kaupassa, keittiössä kokkaamassa tai syömässä. No, tavallaan tuo on tottakin, koska entisessä elämässä en juuri kokkaillut ja kaupassa kävin harvoin. Jääkaapissani ei ollut muuta kuin valo ja ritilät, kylmänä syötäviä valmisruokia tai muuta vähemmän terveellistä. Kokkailut oli minimissä, ja kun söin kotona ateria koostui lähinnä leivästä tai vaikkapa eineslihapullista kylmänä. Aikaa siis kului nykyisellään erilailla kuin ennen, kun alussa kunkin aterian valmistamiseen ja puputtamiseen meni enemmän aikaa kuin aikoihin ja päivät etsivät sitä oikeanlaista rytmiä.
Ensimmäinen ruokavalio-ohjelmani oli niin sanotusti 'apukouluohjelma', joka sisälsi suhteellisen helppoja kokonaisuuksia ja vähemmän niin sanottua hifistelyä, mutta ruoka-ainekset punnittiin ja ruoka tehtiin puhtaista raaka-aineista.
Jälkikäteen itsekin olen tajunnut, että tämän avulla minua hitaasti koulittiin kohti tulevia, haastavampia ruokavalioitani ja kohti sitä elämäntapamuutosta, joka tavoitteenakin oli.
Mutta tämä jakso oli kyllä oikeasti se vaikein, kun kaikki meni uusiksi. Piti alkaa yhtäkkiä punnitsemaan ruokiaan, suunnitelmalliseksi, varata aikaa ruokien valmistamiselle ja syömiselle, miettiä seuraavien päivien ohjelmat ja ruokailut aterioineen ja ymmärtää käydä vielä kaupassakin. Siinä oli tekemistä, että töihinsä ehti!
Mutta jakso oli myös opettavaisin ja loi pohjan tuleville ruokavalioille sekä uudelle elämäntavalle, joka on tullut jäädäkseen. Nykyisinkin syön jatkuvasti, kokkailen ja käyn yhtenään kaupassa, mutta elämästä on tullut huomattavasti rytmikkäämpää kuin ennen. Punnitsen yhä ruoka-ainekset, koska en täysin luota silmämääräiseen arvioon. Se on kyllä kehittynyt valtavasti vuoden aikana.
Nälkää en ole nähnyt missään kohdin, mielitekoja ei juuri ole ja painoa on pudonnut yhdessä liikunnan kanssa rutkasti.
Ja mikä mukavinta en ole varsinaisesti joutunut luopumaan mistään hyvästä. Kahviakin saan juoda niin paljon kuin haluan!
Tästähän oli kahvikissalle sopiva kirjoituskin: http://www.iltalehti.fi/terveys/2013081517371423_tr.shtml

Alkoholi on kohdallani jäänyt taka-alalle, mutta silloin tällöin lasillinen punaviiniä tai kuohuviiniä maistuu. Herkutteluhetkiäkin on, mutta ovat ruokavalio-ohjelmasta riippuen yksi päivä kerran kolmessa viikossa tai yksi ateria kerran kahdessa viikossa ja välillä en edes muista koko herkutteluhetkeä. Ainoa mieliteko, jonka kanssa jouduin hieman painimaan ja joka vaivasi taannoin, oli pullanhimo (ja nimenomaan tuoreen korvapuustin himo). Tästä selvisin vierailemalla kaupan pullatiskillä tuoksuttelemassa tuoreen pullan tuoksua. Saattoivat lähikaupassa hieman ihmetellä, mutta mieliteko jäi ja nyt ei olekaan hetkeen tarvinnut näin toimia.

Erinomainen kirjoitus ruoka-aineksista, jotka pistävät rasvan palamaan löytyy alla olevan linkin takaa:
http://www.iltasanomat.fi/laihdutus/art-1288589846458.html

Näistä ruoka-aineksista, mitä tuossa kirjoituksessa on mainittu, ne minunkin ateriani nykyisin koostuvat. Ateriat eivät ole mitään gourmet -aterian tasoisia, mutta hyvin näillä päivä kuljetaan. Ja olo on sekä hyvä, että energinen.

Jääkaapin sisältö (tarkkasilmäiset huomaavat mikä ei kuulu joukkoon...)



Aamupala


Välipala

Lounas

Päivällinen

Iltapala


Itse noudattelen aika kurinalaisesti ruokavalioitani vaihdellen niitä ajoittain keskenään, jotta tulee pientä vaihtelua. Valmistan ateriat ruokasulkeisissani useammalle päivälle ja kuljetan valmiiksi tehdyt eväät mukanani milloin minnekin; töihin, darts-kisoihin, elokuvateatteriin jne. Aina kun ei ehdi kotiin syömään, mutta ruokarytmissä voi pysyä.

Mari

5 kommenttia:

  1. Voi luoja... kun saisikin syödä tummaa leipää ja makaroonia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulee jossakin vaiheessa takaisin. Mullakin jäi puoleksi vuodeksi pois ja tuli nyt vasta ruokavalioon takaisin. Yllättävän vähän sitä sitten lopulta kaipasin. :)

      Poista
  2. Näyttää hyvältä ja kyllä valokuvat aina kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ;) Mäkin jossain vaiheessa heitän pöytään mun "eväät".

    VastaaPoista
  3. Vau!Kyllä olet kurinalainen.Ja sillähän tulosta on tullutkin.Hienoa,jatka samaan tahtiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulokset kyllä motivoivat. Siispä on helpompi ottaa tietty kurinalaisuus syömisen kanssa elämäntavaksi kuin palata menneeseen.

      Poista