sunnuntai 25. elokuuta 2013

Liikkumisen iloa patikoiden!

Välillä on mukava poiketa tavanomaisesta ja hakea kuntoiluunsa ja liikkumiseen erilaisia kokemuksia ja iloa valitsemalla erilaisia lajeja, reittejä ja maastoja.
Itse tein näin kesän alussa pyöräillessäni ystäväni kanssa Sipoonkorpeen samoilemaan. Olen aikaisemmin käynyt hyvin paljon vaeltamassa Lapissa, mutta sittemmin tuo harrastus on jäänyt kokonaan. Aina ei tarvitse mennä kuitenkaan Lappiin asti vaeltamaan, kun mahdollisuuksia löytyy lähempääkin.

Sipoonkorpi oli itselleni täysin tuntematon alue enkä tiennyt, että näin lähellä pääkaupunkiseudulla sijaitsee yleensä jokin  toinenkin kansallispuisto kuin Nuuksio. Mutta kannatti tehdä pieni seikkailu tuntemattomaan ja yllättyä positiivisesti.








Ystäväni ehdotti, että mentäisiin paikalle pyöräillen ja mikäs siinä, kun olin kaivanut viiden vuoden tauon jälkeen polkupyöräni naftaliinista. Eräänä kauniina kesäkuun iltapäivänä päätettiin lähteä intoa puhkuen katsastamaan paikka. 7 km pyöräilyn ei kuvittelisi tuntuvan missään, mutta mutkitteleva tie jyrkkine mäkineen sai kyllä sykkeen nousemaan. Autolla olisi ollut huomattavasti helpompaa, mutta sellaista ei edes ajateltu.
Kartan mukaan kansallispuiston lähellä piti sijaita luontopolku, jonka pituuskin olisi meille sopiva n. 5km, ja sellainen me löydettiinkin lopulta. Ei muuta kuin pyörät parkkiin ja polulle patikoimaan.




Polku mutkitteli pitkin erilaisia metsäosuuksia ja välillä ihan tietäkin myöden. Enimmäkseen kuitenkin pysytteli siellä metsän siimeksessä. Kipitettiin kallioita, kosteampia osuuksia, pitkospuita ja erilaisia porrasviritelmiä. Polku oli välillä tasaisempaa, välillä juurakkoista ja kiivettiin ylämäkiä ja laskeuduttiin alamäkiä. Saniaiset ja varvut kutitteli pohkeita.







Huomattiin mustikoiden kypsyneen ja harmiteltiin, että ei tullut mitään astiaa mukaan, johon mustikoita olisi voinut kerätä ja viedä kotiinsa.




Kaiken kaikkiaan reitti oli patikoinnin arvoinen. Maasto oli paikoitellen haastava, joten ihan pienten lasten kanssa en suosittelisi reitille mentävän. Eväät on hyvä ottaa mukaan, kun matkan varrella on mahdollisuus laavulla vaikka paistella makkaraa ja istahtaa evästämään ja muutenkin aikaa vie patikoida luontopolku päästä päähän. Vettä on syytä ottaa matkaan, sillä jano voi tulla ja vettä ei ole saatavilla.







Patikoinnista jälkeen oli hyvä mieli; sai  mukavasti nauttia luonnosta, raittiista ilmasta ja kiireettömyydestä. Itikat hieman lopussa kiusasivat, mutta en antanut asian haitata. Pukeutuminen olisi ratkaissut sen ongelman, mutta nyt tuli kauniina kesäpäivänä valittua caprihousut, joten pohkeet oli otollisesti tarjolla itikoille. Kotiin polkastiin sama 7 km pätkä posket punaisina ja jalat maitohapoilla uuvuttavien ylämäkien ansiosta.
Seuraavana päivänä olikin pohkeet ja reidet kipeinä, kun oli sekä patikoitu että pyöräilty haastavassa maastossa ja tieosuudella. Huomaamatta tuli siis sekä hyötyliikuntaa (matkat pyöräillen), että hieno ulkoilupäivä (luontopolku patikoiden) samassa paketissa.




Peikkometsään paistoi ajoittain myös aurinko, joka sai meidät näyttämään liki metsänkeijuilta!






Lisätietoja Sipoonkorven kansallispuistosta löydät:
http://www.luontoon.fi/Retkikohteet/kansallispuistot/sipoonkorpi/Sivut/Default.aspx


                                                                 Mari

6 kommenttia:

  1. Vau. Sinnehän me Mari lähdetään pohjoseen joskus yhdessä patikoimaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otetaan se sellaiseksi tavoitteeksi, että kun me ollaan NIIN kondiksessa, niin sitten lähdetään "palkintomatkalle".

      Poista
    2. Jep, niin tehdään. Sitä ennen voidaan käydä vähän kuntoilemassa jollakin patikkapolulla ilman täyspakkauksia selässä ;-)

      Poista
  2. WAU! ihanat maisemat! Mieleni lepää kun itse pujahdan metsään kävelemään. Mutta tuonne kelpaisi kyllä päästä! Itse kannan aina vettä mukana, sillä juon sitä noin 7-litraa päivässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Julia; juotkin kiitettävän määrän vettä. Itselläni on tuossa kohdin vielä paljon parannettavaa. Juon selkeästi enemmän kuin ennen, mutta en riittävästi joka päivä eikä vesi tunnu vieläkään kulkevan mukana.

      Poista