maanantai 30. syyskuuta 2013

Pääruoka tökkii

Hoin kesällä koko ajan, että "vitsi kun tämä salaatti on hyvää, että tähän ei kyllä kyllästy". Loppukesästä alkoi tuntumaan siltä, että kyllähän sitä siihenkin kyllästyy, kun sitä syö joka päivä. Salaatin jälkeen hain vaihtelua kruunuvihanneksista ja broilerista. Voi kuinka hyvältä se maistuikaan pitkän salaattijakson jälkeen. Kunnes sekin alkoi maistumaan puulta.

Kyllähän se niin, että ei pitäisi yhtä ruoka-ainetta syödä kyllästymiseen asti, vaan sitä pitäisi vähän vaihdella. Olen aina rakastanut keittoja. Niinpä päätin keittää sosekeittoa.
Se syntyi mun lemppariaineksista eli kukkakaalista, porkkanasta ja perunasta. Soseutin ne sauvasekottimella ja sekaan heitin vähän kevytsulatejuustoa. Kyllä taas maistuu hyvältä.


Sosekeiton seurana mulla on gluteenitonta näkkileipää ja levitettä sekä rasvatonta maitoa.

Olen nyt myös hakenut vähän vaihtelua syömällä välillä gluteenitonta pastaa ja broileria. Kasviksia ja jauhelihaa tai riisiä ja broileria. 

Millaisia ruokia te syötte? Vaihteletteko usein pääruokia, vai syöttekö viikkotolkulla samaa?

Maiju

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Vapaa-ajan asuja lyhyille ihmisille?

Vaikka mä rakastan vaatteiden shoppailemista, niin on yksi asia missä tuskastun aina. Se on urheiluvaatteiden ja varsinkin syys/talvikaudella vapaa-ajan/urheiluhousujen hankinnassa. Kun luoja on mulle luonut vain 158 cm pitkän "ruodon", niin kaikki housuvalmistajat myyvät vain housuja, jotka on tehty vähintään 170 senttisille ihmisille.

Olin alkukesästä showroomissa, jossa esiteltiin syksyn urheiluvälineuutuuksia ja kysyin eräältä urheiluvaate-edustajalta, että onko heillä lyhyille ihmisille omia mallistoja. Vastaus oli, että kyllä valmistajalla on kolmea eri lahjepituutta, mutta Suomeen ostetaan vain yhtä. Miksi? Kaikki suomalaiset eivät todellakaan ole 170 senttisiä.

Ongelmaksi muodostuu usein se, että lahkeisiin ommellaan vetoketjut ja sitten niitä housuja ei ainakaan voi lyhentää. Muutenkin usein jos joutuu ottamaan lahkeesta pois 20 senttiä, niin sitten polvet ovat nilkoissa, eikä silloin ehkä malli näytä enää samalta kuin sen pitäisi näyttää.


Kävin eilen kokeilemassa taas urheiluhousuja ja näyttääks nämä teidän mielestä hyvältä?
Musta ne näyttää juuri siltä, että 20 senttiä on taas liikaa pituutta. 






Nyt toivon, että te, jotka tiedätte valmistajan, joka valmistaa myös tällaisille kirpuille sopivan pituisia housuja, voisi ilmoittaa mulle.

Nyt on kyse siis nimenomaan urheiluhousuista, joita voisin käyttää lenkillä syksy/talviaikaan.

Kesällä asia ei haittaa, koska voin käyttää niitä lyhytmittaisia housuja. Nyt ne saattaisi herättää kanssaihmisissä jo hilpeyttä.

Maiju

lauantai 28. syyskuuta 2013

Metroaseman portaat

Monilla mun työkavereillani on tapana aina kävellä metroaseman portaat ylös. Itse teen sitä joskus, en edes joka kerta. Jos mulla on 4 kiloa painava treenikassi selässä, niin ei tulisi mieleenkään, mutta toisinaan ilman lisäpainoa tulee tämä tehtyä. Tässä voisi kyllä haastaa itsensä tekemään tämä, vaikka joka toinen päivä. Sitten kun alkaa helpottamaan, niin sitten sen voisi tehdä joka kerta.


Eri asemilla on vähän eri pituiset portaat. Ruoholahden metroaseman portaat on kyllä TOSI pitkät. Koskaan ei ole tullut laskettua, että kuinka monta askelmaa tulee tuosta kun ne kävelee ylös. Raskaat ne kuitenkin on. Kannattaa ehkä aloittaa se asemilta, joissa ei ole näin jyrkät portaat (ellei sitten halua vähän haastetta).


Niin se menee, että ensiksi otetaan askel toisella jalalla...



Sitten toisella... ja näitä kahta asiaa toistetaan, kunnes ollaan ylhäällä.


Periaatteessa siis tosi helppoa toimintaa. Tähän ei tarvita kun kahden liikkeen toisto.

Suosittelen kokeilemaan. Kerta kerran jälkeen se on aina helpompaa ja helpompaa. Tämä on taas sellaista, että se ei maksa mitään muuta kuin vaivan.

Maiju



perjantai 27. syyskuuta 2013

Maukas proteiinipatukka

Kiireisenä lomalaisena tuli pari päivää takaperin eteen hetki, että eväät oli jääneet matkasta, olisi ollut välipalan aika, nälkä kurni ja käsilaukun pohjalta ei löytynytkään yhtään proteiinipatukkaa. Hui kauhistus! Tai ehkä se oli onni, koska ilman tätä tilannetta en olisi törmännyt kauppaan ja tutustunut Leaderin uuteen proteiinipatukkaan (ei maksettu mainos).

Jogurttipäällysteinen mustaherukkapatukka
Tai minulle tämä oli uutuustuote, kun näin tämän ensimmäistä kertaa. Maistui minulle ja koostumus oli suuhuni sopiva. Tykkään mustaherukasta eri muodoissaan. Proteiinipatukka ei tuntunut ollenkaan puiselta eikä harmittanut korvata ruokaa tällä. En kärsinyt laksatiivisista oireista jälkikäteen, vaikka niistä sisällysluettelossa mainittiin erikseen; positiivista sekin. Valitettavaa on, että pähkinäallergikolle tai keliaakikolle tämä tuote ei ole sopiva.

Patukan paino 61 grammaa, energiaa 800kJ/191kcal, sokerit 4,0g, hiilihydraatit 25g. Luvut 100 grammaisen mukaan; energiaa 1312kJ/313kcal, sokerit 6,6g, hiilihydraatit 41g. Vähän luvut himmensivät uuden löydön loistoa, mutta silloin tällöin voi tällaisenkin nautiskella.
Oli niin hyvää ollakseen proteiinipatukka!


                                                      Mari


torstai 26. syyskuuta 2013

Kahden naisen kymppi - hyötyliikuntaa

Ehdottelin Marille alkuviikosta, että lähtiskö torstaina eli tänään mun kanssani "työmatkakävelemään" rautatientorilta Itäkeskukseen. No Maripa suostui heti mun ehdotukseen.  Tänään oltiin sovittu treffit rautatientorille klo 15.45 ja sieltä sitten lähdimme matkaan. Matkaa tälle reitille tulee 11 kilometriä.

Ensiksi ikuistimme itsemme Kaisaniemenpuiston reunalla,  tässä vaiheessa matkaa takana varmaan kilometri.




Minä luulin, että koko matka kävellään vain Itäväylän reunaa, mutta löytyi siitä välistä vähän metsääkin. Tämä maisema oli vähän ennen Herttoniemeä. 


Lähellä Roihuvuorta, mä en voinut vastaustaa kiustausta. Mä rakastan syksyllä kuivaa ja kuulasta syksyä ja lehtikasoja. Pakko oli vähän kokeilla, että miltä tuntuisi lehtikasassa pöyhiminen. Liian vähän lehtiä, ei oikein onnistunut.



Kahden tunnin ja 10 minuutin jälkeen, kun takana oli 11 kilometriä oli Itiksen oven takana kaksi näin iloisen näköistä naista punaisine poskineen. 


Tämä oli mulle toinen kerta tänä kesänä kun yhdistin työmatkaani tällaista liikuntaa. 

Tämä pitäisi tehdä useammin. Suosittelen kokeilemaan. 
 Kiva fiilis ja tämän päivän liikuntasuoritus oli sitten siinä.

Itselläni on tavoite liikkua 5 kertaa viikossa, teen sen yleensä aina viikolla ja viikonloppuisin usein sitten relaan. Nyt ollaan jo taas kohta viikon suoritukset tehty.

Kiitos Marille, kun oli heti valmis tähän suoritukseen.

Maiju



maanantai 23. syyskuuta 2013

Koukussa sokeriin vai ilman?

Iltalehdessä oli taannoin kirjoitus millä konsteilla pääsee irti sokerikoukusta. Siitä heräsi ajatus blogata asiasta.
Sokerikoukku tai -riippuvuus mielletään usein naisten ongelmaksi, mutta esiintyy tätä miehilläkin. Oli kumman tahansa mikä tahansa riippuvuus, vieritusoireita on ja helppoa ei ole irti päästä.

Sokerista kokonaan luopuminen voi olla kamalan tuntuinen vaihtoehto, mutta mikäli se ei onnistu, kannattaa pyrkiä ainakin vähentämään. Ei tarvitse olla mikään elämäntaparemontoija; sokerin vähentäminen on eduksi kaikille. Toiset vähentävät sokerit minimiin ja toiset jättävät kokonaan pois; kukin omalla tyylillään ja tavoitteensa mukaisesti.

Olen itse huomannut elämäntaparemonttini edetessä, että en juurikaan kaipaa sokerisia herkkuja. Ennen palkitsin itseni sokerisilla herkuilla, mutta nykyisin mieluiten valitsen hyvän ruuan. Ja kun on sokeriton vaihtoehto pitkään, alkaa se makea kummasti tökkiä. Berliininmunkki ei maistukaan enää siltä kuin ennen ja on niin imelää, että jää kitalakeen. Makuaisti näköjään muuttuu eikä se minua ainakaan haittaa.



Artikkelissa neuvot olivat:

1. Älä korvaa sokeria makeutusaineilla
2. Liikuntaa ja maitotuotteita
3. Sano ei kevyttuotteille
4. Nuku riittävästi
5. Pidä välipalaa käsillä
6. Jauha purukumia
7. Muista, että tämä on sinun parhaaksesi

http://www.iltalehti.fi/elintavat/2013092017513864_el.shtml

Näistä voin itse allekirjoittaa osan, mutta en kaikkia. 
Makeutusaineita en ole ikinä käyttänyt, joten edelleen juon kahvini mustana ja maustan rahkani marjoilla, omenalla tai sokerittomalla marjakeitolla. Kiitän makuaistiani, joka tykkää enemmän happamasta kuin makeasta vaihtoehdosta.



Ruokavalioni sisältää maitotuotteita ja välillä korvaan välipalani herajuomajauheella. Salitreenin ja kunnon liikuntasuorituksen jälkeen mieli on niin hyvä ja endorfiininen, että siitä nauttii ilman sokeria.
Kevyttuotteiden tai vähärasvaisten tuotteiden kohdalla ruokavalioni sisältää järkevät vaihtoehdot enkä käytä salaatinkastikkeita, jugurtti on luonnonjugurttia, keksit ja vanukkaat eivät kuulu ruokavaliooni laisinkaan. Ravintolassakin valitsen juomaksi veden, mutta en ole kovin innostunut ollut koskaan limsoista, joten siinä kohdin valinta on helppo.



Uni on tärkeää ja sitä pitää olla riittävästi. Tässä kohdin minulla on vielä hieman kehitettävää, mutta suunta on oikea. Unet vain tuppaavat jäämään alle 7 tunnin turhan usein.

Välipalavaihtoehtona on proteiinipatukka, joita kulkee eri käsilaukuissa mukana useita siksi, että mikäli ateriarytmistä joutuu joustamaan ei verensokerit laske. En kestä yhtään, jos alkaa mennä nälän puolelle. Tulen vihaiseksi ja heikottaa. Mutta aika usein kuljetan valmiiksi tehdyt ateriat ja välipalat mukana, joten proteiinipatukat ovat vain hätävarana.

Purukumin syöminen ei ole minun juttuni, joten en tiedä sanoa siihen mitään siitä toimiiko vai ei. Itselläni lähinnä nostaa agressioita, kun joku korvan juuressa jauhaa leukojaan. Harva osaa syödä purkkaa nätisti ja ilman ääntä...

Viimeisen kohdalla kaikkien pitäisi tykätä itsestään niin paljon, että on valmis panostamaan omaan terveyteensä. Itselleni tämä on ollut yllättävän helppoa siinä kohdin, kun aika isolle muutokselle oli  valmis. Sen jälkeen on kulkenut suhteellisen sujuvasti ilman isompia ongelmia katse suunnattuna kohti tavoitepainoa.
Suosittelen kokeilemaan ja etsimään sen itselle sopivan vaihtoehdon.

Ajattelin, että saattaisin tehdä itselleni jossakin kohdin testin ja ostan kaikenlaisia sokeriherkkuja itselleni ja kokeilen kuinka ne nykyään maistuvat. Toistaiseksi en ole niin innostunut ollut asiasta, että olisin tuon toteuttanut; en kaipaa pahaa oloa tai sitä pettymystä, että jokin ei maistuisikaan niin hyvältä kuin on joskus maistunut. Kun isompia mielitekojakaan ei ole ollut niin mitäpä sitä itseään kiusaamaan.

Herkut maistuvat minulle edelleenkin, mutta hyvin pieninä annoksina ja niitä osaa arvostaa ihan eri tavalla kuin ennen. Olen hämmästynyt, että kuinka helpolla olen voinut sokerista luopua ja samalla tietenkin tyytyväinen, että näin helposti tämä on kohdallani sujunut.
Herkut ovat sananmukaisesti herkkuja, kun niitä harvoin ja pieninä annoksina maistelee eikä pelkoa ilmassa ole, että jäisin sokerikoukkuun!

Millainen suhde teillä muilla on sokeriherkkuihin? Onko makuaistinne muuttunut elämäntaparemonttinne aikana?
                                                                      Mari

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Malminkartanon portaissa taas kerran jos toisenkin

 Olimme pari viikoa sitten Malminkartanon jätemäen portaissa "kolmeen pekkaan" Mari, Taru ja minä. Jotenkin mä aina tuossa välissä unohdan sen, että nämä portaat on viedä mun hengen. Ensimmäiset 426 porrasta on aina ne kamalimmat. Marin kanssahan meillä on vähän sellainen kirjoittamaton sääntö, että joka kerta noustaan kerta enemmän kuin edellisellä kerralla. Tuolla kerralla me noustiin ne neljä kertaa. 

Tästä taas näkee tuon portaiden jyrkkyyden. Melkein jo pelkkä katsominenkin pyörryttää.








Taru ja Mari ne siellä nousevat reippaasti ylöspäin.
 

Minä puuskutan perässä. Jaksaa, jaksaa..


Sitten taas Tarun kanssa noustaan.


Mari on niin ihmenainen.. Ei näy taas missään noi nousut.  Mä en pysty ikinä olemaan nousujen tässä vaiheessa noin tyynen näköinen.

Tämän jälkeen käytiin Marin kanssa viime viikollakin kerran vähän sillee ex tempore portaissa. Silloin mentiin ne viisi kertaa.

Mulle noi on sitä mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä, mutta joka kerta olen tehnyt sen mitä olen luvannut. Ensi kerralla sitten kuusi kertaa.

Maiju



perjantai 20. syyskuuta 2013

Vaihtoehtoisesti töitä seisten toimistolla

Teen työkseni paljon töitä näyttöpäätteellä toimistossa tai kannettavalla etänä. Toimistossa työskentely mielletään usein istumatyöksi, mutta minäpä puitteiden niin mahdollistaessa olen alkanut tehdä työni istumisen sijasta seisten.
Ei ole tarvinnut katua!

Muutimme uuteen toimitaloon viime vuoden syksyllä ja uudet puitteet tehdä töitä ovat mahtavat. Työnantajani on tässä kohdin onnistunut erinomaisesti toimitilojensa sisustusta ja toimivuutta suunnitellessaan. Ylen ohjelma; Puoli seitsemän, teki taannoin lyhyen jutunkin toimitiloistamme. Toimistossamme on seitsemän kerrosta, joista jokaisessa on oma, raikas värimaailmansa ja osassa kerroksia työpisteet ovat ns. mobiilipisteitä (ei kenellekään nimettyjä työpisteitä) ja osassa kiinteitä (nimetyt paikat). Työpöydät ovat sähköisesti säädettävissä ja muutoinkin on ajateltu ergonomia-asiat niin pitkälle kuin suinkin on ollut mahdollista. Upea asia, jota jokaisen pitäisi hyödyntää, jos mahdollista.

Istumisen sijasta seisominen on ollut erinomainen valinta. Vaikka ensimmäisinä päivinä tuntui, että jalkaa pitää vaihtaa jatkuvasti, koska jalat ja selkä väsyivät, niin nyt näistä ei ole tietoakaan. Keskikroppa on vahvistunut, ryhti parantunut, lonkkieni liikkuvuus on parantunut, hartioita ei jomottele ja nesteet eivät pakkaannu jalkoihin. Hirveästi sellaisia asioita, jotka ovat paremmin kuin ennen (esim. kaupan kassalla jonottaminen sujuu nykyisin ilman tuskallisia jalanvaihtoja, kun kroppa on tottunut seisomaan). Tähän on auttanut toki kunnon koheneminen, mutta myös valinta seistä osa työpäivästä.

Seisoma-asennon sanotaankin vähentävän tuki- ja liikuntaelinvaivoja merkittävästi. Tutkimusten mukaan tuki- ja liikuntaelinvaivat ovat toimistotyöläisten keskuudessa yksi yleisimmistä lääkärissäkäynnin syistä, joten vaivojen minimointi on tärkeää ja tässä ei kukaan muu pysty auttamaan kuin kukin meistä itse.

Saatan seistä joskus jopa koko työpäivän, mutta useimmiten päivääni kuuluu palavereja, joissa istun. Tällä tavoin saan vaihtelua työasentoihini ja huolehdin itsestäni kuin salaa. Seisominen on mukava vaihtoehto, jota suosittelen kokeilemaan, jos mahdollista. 

Nykyisin työtuolini on lähinnä vaatepuuna, mutta ei siitä ole tarvetta kokonaan luopua. Ja vaikka suositellaan seisomaan työpisteellä, se ei tarkoita sitä, että istuminen olisi kiellettyä.







                                                                    Mari

torstai 19. syyskuuta 2013

Metsään rauhoittumaan

Minä olen aika aktiivinen ihminen kaikessa mihin mä ryhdyn. Minut tuntevat välillä koittavat saada mut rauhoittumaan, mutta helppoa se ei ole. Joskus tulee lähdettyä sitten "rauhoittumaan" mökille, kuten viime viikonloppunakin teimme.

Mun toiseen blogin teemaan kuuluu asukuvaukset ja nyt yhdistimme asukuvaukset ja metsässä liikkumisen. No se mun täytyy myöntää, että välttämättä ei tämä asu ollut ihan paras metsässä liikkumiseen, mutta näillä mentiin.

Mari ehdotti, että voisin kirjoittaa myös tästä aiheesta tänne blogiin. No tässä jutussa tulee ehkä toinen "kuvakulma" asiaan kuin Pinkit korkokengät blogissani.  Kyllä asukuvauksissakin joutuu "rämpimään" metsässä ja kävelimmekin toista kilometriä kuvauspaikkoja etsiessä.

Vähän piti kokeilla, että luonnistuuko kiilapohjaisilla kengillä juokseminen. Täytyy sanoa, että hyvin luonnistui.


Sitten piti katsoa, että pysyykö se kuvaaja messissä?


Kuvaaja ehdotti, että mene tuonne kukkulalle....


Sinne mentiin... 


ja taas alas...


...tarkkana sai metsässä olla tällaisilla asusteilla, että miten liikkuu.


Metsä on elementti, jossa mieli kyllä lepää, vai mitä tästä sanotte?




Suosittelen välillä ottamaan hetkiä, jolloin menette metsään ja haistatte metsän tuoksua.  Metsässä ei ollut kiire minnekään, mahtava tunne. Tuo on sellainen voimaannuttava kokemus.

Suosittelen kokeilemaan.

Maiju

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Selätin

Viime vuonna ostin messuilta Selättimen. Kun näin tämän tuotteen, niin musta tuntui heti siltä, että se on mulle. Itselläni on ollut selkäongelmaa jo puolitoista vuotta ja ajattelin, että tällä voisin vahvistaa selän lihaksia. Ajattelin myös, että tämä kierto tekee hyvää myös vyötärölle. Selätin -sivustolta löytyy treeniohjeita selätintreeneihin.

Tällä voi tehdä liikkeitä TV:tä katsellessa ja samalla saa harrastettua liikuntaa, mikäs sen parempaa, tehdä siis kahta asiaa yhtä aikaa.



Sitten ei muuta kuin ruoto pyörimään.

Maiju

tiistai 17. syyskuuta 2013

Vetoremmit ja tukivyö; tukevat varusteet salilla treenaavalle

Kun aloitin kuntosalilla treenaamisen ei tullut mieleenkään, että kaipaisin siihen mukaan välineitä. Ajattelin, että riittää, kun on mukavat urheiluvaatteet päällä, hyvät sisätossut, juomapullo ja pyyhe.
Aika nopeasti käsitykseni muuttui.
Kuntosalilla voi käydä treenaamassa ilman erikoisempia varusteitakin, mutta treenien kovetessa on hyvä kiinnittää apu- ja tukivarusteisiin huomiota. Selkä joutuu useimmilla koville ja sormista loppuu niin sanotusti pitovoima, kun painot kasvavat.
Omalla kohdallani hyvä apu oikeanlaisten varusteiden hankinnassa oli personal trainer, joka suositteli hankkimaan vetoremmit ja tukivyön, jotka kuuluvat nykyään perusvälineisiin salilla käydessäni.

Tukivyö on ehkä yleisin salilla käytetyistä treenivarusteista. Useimmat ovat nähneet sellaisen painonnostajilla, jotka käyttävät tukivyötä tukemaan keskivartaloa raskaissa suorituksissa. Sitä vartenhan se tukivyö juuri on tarkoitettu ja itse olen huomannut sen oikein hyväksi varusteeksi.
Vuosi takaperin oli kyllä oma, huvittava ja samalla kamala hetki se, kun PT ilmoitti treeneissä, että nyt pitää laittaa tukivyö. Alkuun en omistanut omaa tukivyötä, mutta salilla, jossa käyn, oli seinällä rivi erilaisia tukivöitä (aika monella kuntosalilla, on tarjolla lainaksi tukivöitä, mutta ei suinkaan kaikilla, joten siihen ei kannata luottaa). Ei muuta kuin etsimään itselleen sopiva ja tarpeeksi iso. Näky oli kaikkea muuta kuin silmiä hivelevä, mutta onni oli, että salin vyöt oli tarkoitettu isoille miehille, joten itselleni sopiva vyö löytyi. Ja peiliin ei ollut katsomista, koska tukivyö nostaa vyötärömakkarat hyvinkin näkyville ja sehän näin naisena kamalasti harmittaa.
Sittemmin olen hankkinut itselleni perustukivyön (kuva alla, ei maksettu mainos), joka on toiminut tähän asti hyvin. Tukivyötä käytän, kun teen esim. kyykkyjä tai maastavetoja.


Toinen varuste, jonka hankin aika pian salitreenien aloittamisen jälkeen, oli vetoremmit. Ensin ei ollut minkäänlaista käsitystä mistä on kyse, mutta aika pian asia tuli selväksi, sillä painojen kasvaessa ja voimien lisääntyessä käsissä tulee eteen se, että sormien pitovoima ei riitä. Vetoliikkeissä sormien pitovoima on se, joka ensinnä pettää ja sitten vasta tulee lihasväsymys. Ja kun otteet alkavat lipsua voi käydä huonosti tai ainakin sarja keskeytyy eikä näin ollen harjoitettava lihas rasitu kuten pitäisi. Vetoremmejä on monenlaisia, ja jokainen varmasti löytää itselleen sopivan malliset.
Itselläni on Versa Gripps:n vetoremmit, jotka sopivat käyttööni erinomaisesti (kuva alla, ei maksettu mainos) ja taipuvat käytössäni toisin kuin perinteisemmät vetoremmit (kuva alla, ei maksettu mainos) estäen mahdolliset hiertymät (mutta ei kovettumien syntymistä kylläkään). Mutta ote on niin pitävä, että pystyn hyvin roikkumaan jalat ilmassa pelkkien vetoremmien varassa ylätaljassa (ja näinhän sitä voi käydä ihan oikeastikin, kun isoilla painoilla ylätaljasarjaansa tekee ja painot vie viimeisen rutistuksen jälkeen lyhytjalkaisen, voimattoman ihmisen ylös mennessään...)




Perinteisemmät vetoremmit kuvassa alla. Näiden kieputtamiseen ei oma mielikuvitukseni taivu, mutta näitä näkee kyllä saleilla enemmän ja ajavat saman asian kuin ylempänä kuvissa olevat. Eivät estä kovettumien eikä hiertymien syntymistä.


Kummankaan tyyliset vetoremmit eivät auta siihen, etteikö tosiaan kovettumia käsiin tulisi, mutta auttavat otteen pitävyyteen.
Toimistotyöläisen herkkähipiäiset kädet ovat joutuneet armottomasti kokemaan sen, että salilla rautojen kanssa ryskiessä kämmeniin tulee ihka oikeat känsät! Onneksi ei ole niin vakava asia.

Kovettumia ja hiertymiä estämään voi hankkia erikseen hanskat salikäyttöön. Hyvät hanskat ovat hengittävää ja kestävää materiaalia, ulkonäöltään liki kuten pyöräilyhanskat ja niillä saa pitävän otteen tangosta. Osassa hanskoja on mukana rannetuet, joten erillisiä rannetukia ei tarvita. Molempia saa myös erillisinä.
Itselläni on harkinnassa rannetuet tai salihanskat rannetuilla, koska tietyt liikeradat mm. hauiskäännöissä rasittavat ranteita. Vammoja välttääkseen joutuu hieman liikeissään varomaan.

Näiden lisäksi on tietysti polvitukia, joita on syytä käyttää tukemaan polvien niveliä ja välttääkseen ongelmat polvien alueilla.

Tässä oli kevyt katsaus saliharjoittelun varustemaailmaan omalla kohdallani. Olen ollut tyytyväinen ja varusteet ovat tukeneet treenaustani oikealla tavalla eli vammoja ei ole syntynyt. Toivon, että ei synnykään, vaikka painot tulevat nykyisestä vielä kasvamaan.
Koko aikaa ei tarvitse tukivyötä tai vetoremmejä pitää päällä vaan ne voi ottaa pois sitten, kun liikesarja ei tukea vaadi tai varuste on enemmän häiriöksi kuin hyödyksi.


                                                   Mari



maanantai 16. syyskuuta 2013

Lounastelua....

Samat ruoka-aineet päivittäin saa välillä kyllästymään syömiseen. Mitä siis pitäisi silloin tehdä? No itse olen siinä vaiheessa tehnyt niin, että olen yrittänyt heittää sekaan, joitan mikä tuo ruokaan vähän erilaisia vivahteita.

Tällaisilla eväillä mä lähden yleensä töihin. Aamupalaksi smoothie ja sämpylä. Päivälliseksi lohi-, broiler- tai tonnikalasalaatti. Iltapäivän välipalaksi maitorahkaa ja marjoja. Joskus saatan vielä vetää aamupalan ja lounaan välissä yhden proteiinipatukan, varsinkin treenipäivinä.


Mä yritän vähän vaihdella tätä lounasta, jotta en kyllästyisi. Jossain vaiheessa söin salaattia kyllästymiseen asti.  Paras salaatti saadaan kun valitaan ensiluokkaisia ja hyviä kasviksia. Sekaan voi heittää hieman vaihtelua tuomaan erilaisia siemeniä tai pähkinöitä.



Salaattiin lisään aina välistä Cashewpähkinöitä. Lisäksi voin laittaa n. 4-5 kuutiota leipäjuustoa mukaan hieman makua tuomaan. Jos tiedän, että en saa päivän rasvakiintiötä täyteen, niin laitan tästä myös 1 tl:n öljyä salaatin sekaan. Käytän myös hyvin paljon tuota Korpelan sisäfilettä, se on vaan maultaan mun mielestä niin parasta. 


Joskus saatan syödä kruunuvihanneksia ja jauhelihaa. Ihan hyvä yhdistelmä, vaikkakin vähän mielikuvitukseton.


Toisinaan syön broileria ja Kruunuvihanneksia.


Sitten kun kyllästyn edellä mainittuun, niin heitän broileria ja kasviksia pannulle ja heitän sekaan ruokalusikallisen Mustapekka-valkosipulituorejuustoa (hyi mua). Se antaa sopivasti makua tähän ruokaan, kun ei meinaa muuten mennä alas.


Kesällä mä ihastuin appelsiini-loimuloheen, se maistui tosi herkulliselta kasvisten kanssa.


Välistä sorrun ostamaan valmiita juusto-jauhelihapihvejä, se tapahtuu hyvin harvoin, mutta joskus vaan haluan vaihtelua tuolle broilerille.


Joskus kun olen niitä jauhelihapihvejä ostanut, niin ne menevät myös salaatin kanssa.


Sitten voin joskus syödä myös sosekeittoa gluteenittoman näkkärin kanssa.


Sitten syön kyllä vielä kotona sekä päivällisen ja iltapalan. Normisti siis 5 x päivässä on mun ateriarytmini.

Tällaisia syön siis viikolla, mutta viikonloppuisin syön aika normiruokaa, kun pitää isännälle tehdä. Sitten ruokavalioon kuuluu myös riisiä ja perunaakin.

Maiju