14 syyskuuta 2013

Kimppatreenaus on ilo

Aika pitkälti harjoittelen kuntosalilla yksin, mutta kimppatreenaus on mukava piriste rutiineihin. Yhdessä treenaaminen on mukavaa ja tehokkaampaa, kun siinä saa tehtyä toistoja enemmän kuin yksin pystyisi. Lisäksi saa erilaisen tsemppauksen, kun se tulee treenikaverilta tai PT:ltä. Suosittelen kokeilemaan.

Takana on kaksi peräkkäisinä päivinä tehtyä kimppatreeniä, joista toisen teemana oli hartia-rintatreeni ja toisen jalat.
Tällä kertaa perjantai-illan kruunasi hartia-rintatreeni itselleni oudolla salilla ja kolmen henkilön pienryhmässä. PT näytti liikkeet suunnittelemansa ohjelman pohjalta ja sitten me tytöt tehtiin kuten käsky oli käynyt. Painoja joko lisätään tai vähennetään kunkin oman voimatason mukaisesti. Ja se joka on auttamisvuorossa eli lepää itse, pyrkii ohjaamaan toista tekemään liikkeet oikein ja auttamaan viimeisten toistojen kohdalla.
Ohjelmassa oli mm. penkkipunnerrusta, vinopenkkipunnerrusta käsipainoilla, pystypunnerrusta käsipainoilla, pystysoutua tangolla, vipunostoja sivulle käsipainoilla erilaisine variaatioineen. 3 eri liikettä peräkkäin ja kussakin toistojen määrä 10-15 tai enemmän, jos jaksoi.
Näiden jälkeen sitä tiesi taas tehneensä ja sekä rintalihakset, että olkapäät oli ihan kaput treenin jälkeen. 

Sali oli tupaten täynnä kaapin kokoisia karpaaseja, mutta hyvin me pienet ihmiset sinne mahduttiin. Tuotiin vähän sinne sekaan naisenergiaa. Aina jaksan huvittua tästä, kun tosiaan välillä tuntuu, että ei kuulu joukkoon. Ei pidä kuitenkaan lannistua. Totuushan on, että pidempään rautojen kanssa painineet omaavat huomattavasti isommat lihakset kuin itse, mutta nollasta ovat kaikki lähteneet. En itse halua Arnold Schwarzeneggerin tai Kike Elomaan kokoiseksi, mutta tavoite on saada oma kroppa kiinteäksi ja se kyllä vaatii töitä (paljon hikeä, kipeitä lihaksia ja hammasten kiristelyä, mutta ei kuitenkaan itkua eikä verta).



Kuvassa sali lauantaina aamupäivästä


Launtai potkaistiin käyntiin jalkatreenillä, joka on aina kova rääkki. Niin se oli nytkin! Tällä kertaa kimppatreeneissä oli vain kaksi osallistujaan plus PT (salikin oli ihan tyhjänä), joten tehtiin vuorotellen sarjat PT:n avustuksella.
Olin useamman kuin kerran viittä vaille oksentamassa, painot tuntuivat jotenkin normaalia painavemmilta, jalat tutisi holtittomasti ja tuntui, että taju lähtee heti parin ponnistuksen jälkeen. Jotenkin tuntui, että treeni ei luista niin mitenkään päin ja mikään liike ei tuntunut menevän kunnolla, vaikka painojakin vähennettiin. Joskus on tällaisia päiviä ja siihen voi vaikuttaa monikin asia, kuten ihan yleinen vireystila, väsymys, vähäiset unet jne. Näistä päivistä ei vain pidä lannistua; niitä tulee aina välillä.
Treenissä tehtiin 2-3 liikettä peräkkäin ja toistoja 12-15 tai enemmän, jos pystyi poislukien viimeinen bonuslaji. Liikkeet tällä kertaa olivat jalan ojentajat laitteessa, jalkaprässi, jalan koukistajat laitteessa, hack-kyykkyjä, jalan loitontajat, selänojentajat peppu piukkana ja bonuksena kelkan veto juosten pitkän käytävän päähän. 
Yhtään juoksuaskelta en pystynyt kelkkaa vetäessäni ottamaan, mutta mielikuvissani juoksin ainakin pari askelta.

Huh, olihan tässä taas kaksi hikistä salitreeniä! 
Vaikka seuraavat neljä päivää yläkroppa on jumissa, istuminen sattuu ja jalat ei toimi kuten pitäisi, niin on tää itsensä äärimmilleen rääkkääminen ihanaa!



Tässä sitä vedetään kelkkaa mukamas juosten (oikeasti kävellen).
PT:ni Laura varmistaa takana, etten kuukahda voipuneena viimeisen kelkkailun jäljiltä, ja että kelkka tulee oikein parkkeerattua.

Voittajaolo -poseeraus, kun takana on hikinen jalkatreeni yhdessä kimppatreenari Hennan kanssa.


                                                         Mari


1 kommentti:

  1. Mä haluaisin kokeilla kelkkailua, taibsitten en ;) kun musta tuntuu, että toi on pahempaa kuin itse käynnistetty juoksumatto :)

    VastaaPoista