Sokerikoukku tai -riippuvuus mielletään usein naisten ongelmaksi, mutta esiintyy tätä miehilläkin. Oli kumman tahansa mikä tahansa riippuvuus, vieritusoireita on ja helppoa ei ole irti päästä.
Sokerista kokonaan luopuminen voi olla kamalan tuntuinen vaihtoehto, mutta mikäli se ei onnistu, kannattaa pyrkiä ainakin vähentämään. Ei tarvitse olla mikään elämäntaparemontoija; sokerin vähentäminen on eduksi kaikille. Toiset vähentävät sokerit minimiin ja toiset jättävät kokonaan pois; kukin omalla tyylillään ja tavoitteensa mukaisesti.
Olen itse huomannut elämäntaparemonttini edetessä, että en juurikaan kaipaa sokerisia herkkuja. Ennen palkitsin itseni sokerisilla herkuilla, mutta nykyisin mieluiten valitsen hyvän ruuan. Ja kun on sokeriton vaihtoehto pitkään, alkaa se makea kummasti tökkiä. Berliininmunkki ei maistukaan enää siltä kuin ennen ja on niin imelää, että jää kitalakeen. Makuaisti näköjään muuttuu eikä se minua ainakaan haittaa.
Artikkelissa neuvot olivat:
1. Älä korvaa sokeria makeutusaineilla
2. Liikuntaa ja maitotuotteita
3. Sano ei kevyttuotteille
4. Nuku riittävästi
5. Pidä välipalaa käsillä
6. Jauha purukumia
7. Muista, että tämä on sinun parhaaksesi
http://www.iltalehti.fi/elintavat/2013092017513864_el.shtml
Näistä voin itse allekirjoittaa osan, mutta en kaikkia.
Makeutusaineita en ole ikinä käyttänyt, joten edelleen juon kahvini mustana ja maustan rahkani marjoilla, omenalla tai sokerittomalla marjakeitolla. Kiitän makuaistiani, joka tykkää enemmän happamasta kuin makeasta vaihtoehdosta.
Ruokavalioni sisältää maitotuotteita ja välillä korvaan välipalani herajuomajauheella. Salitreenin ja kunnon liikuntasuorituksen jälkeen mieli on niin hyvä ja endorfiininen, että siitä nauttii ilman sokeria.
Kevyttuotteiden tai vähärasvaisten tuotteiden kohdalla ruokavalioni sisältää järkevät vaihtoehdot enkä käytä salaatinkastikkeita, jugurtti on luonnonjugurttia, keksit ja vanukkaat eivät kuulu ruokavaliooni laisinkaan. Ravintolassakin valitsen juomaksi veden, mutta en ole kovin innostunut ollut koskaan limsoista, joten siinä kohdin valinta on helppo.
Uni on tärkeää ja sitä pitää olla riittävästi. Tässä kohdin minulla on vielä hieman kehitettävää, mutta suunta on oikea. Unet vain tuppaavat jäämään alle 7 tunnin turhan usein.
Välipalavaihtoehtona on proteiinipatukka, joita kulkee eri käsilaukuissa mukana useita siksi, että mikäli ateriarytmistä joutuu joustamaan ei verensokerit laske. En kestä yhtään, jos alkaa mennä nälän puolelle. Tulen vihaiseksi ja heikottaa. Mutta aika usein kuljetan valmiiksi tehdyt ateriat ja välipalat mukana, joten proteiinipatukat ovat vain hätävarana.
Purukumin syöminen ei ole minun juttuni, joten en tiedä sanoa siihen mitään siitä toimiiko vai ei. Itselläni lähinnä nostaa agressioita, kun joku korvan juuressa jauhaa leukojaan. Harva osaa syödä purkkaa nätisti ja ilman ääntä...
Viimeisen kohdalla kaikkien pitäisi tykätä itsestään niin paljon, että on valmis panostamaan omaan terveyteensä. Itselleni tämä on ollut yllättävän helppoa siinä kohdin, kun aika isolle muutokselle oli valmis. Sen jälkeen on kulkenut suhteellisen sujuvasti ilman isompia ongelmia katse suunnattuna kohti tavoitepainoa.
Suosittelen kokeilemaan ja etsimään sen itselle sopivan vaihtoehdon.
Ajattelin, että saattaisin tehdä itselleni jossakin kohdin testin ja ostan kaikenlaisia sokeriherkkuja itselleni ja kokeilen kuinka ne nykyään maistuvat. Toistaiseksi en ole niin innostunut ollut asiasta, että olisin tuon toteuttanut; en kaipaa pahaa oloa tai sitä pettymystä, että jokin ei maistuisikaan niin hyvältä kuin on joskus maistunut. Kun isompia mielitekojakaan ei ole ollut niin mitäpä sitä itseään kiusaamaan.
Herkut maistuvat minulle edelleenkin, mutta hyvin pieninä annoksina ja niitä osaa arvostaa ihan eri tavalla kuin ennen. Olen hämmästynyt, että kuinka helpolla olen voinut sokerista luopua ja samalla tietenkin tyytyväinen, että näin helposti tämä on kohdallani sujunut.
Herkut ovat sananmukaisesti herkkuja, kun niitä harvoin ja pieninä annoksina maistelee eikä pelkoa ilmassa ole, että jäisin sokerikoukkuun!
Millainen suhde teillä muilla on sokeriherkkuihin? Onko makuaistinne muuttunut elämäntaparemonttinne aikana?
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti