sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Malminkartanon portaissa taas kerran jos toisenkin

 Olimme pari viikoa sitten Malminkartanon jätemäen portaissa "kolmeen pekkaan" Mari, Taru ja minä. Jotenkin mä aina tuossa välissä unohdan sen, että nämä portaat on viedä mun hengen. Ensimmäiset 426 porrasta on aina ne kamalimmat. Marin kanssahan meillä on vähän sellainen kirjoittamaton sääntö, että joka kerta noustaan kerta enemmän kuin edellisellä kerralla. Tuolla kerralla me noustiin ne neljä kertaa. 

Tästä taas näkee tuon portaiden jyrkkyyden. Melkein jo pelkkä katsominenkin pyörryttää.








Taru ja Mari ne siellä nousevat reippaasti ylöspäin.
 

Minä puuskutan perässä. Jaksaa, jaksaa..


Sitten taas Tarun kanssa noustaan.


Mari on niin ihmenainen.. Ei näy taas missään noi nousut.  Mä en pysty ikinä olemaan nousujen tässä vaiheessa noin tyynen näköinen.

Tämän jälkeen käytiin Marin kanssa viime viikollakin kerran vähän sillee ex tempore portaissa. Silloin mentiin ne viisi kertaa.

Mulle noi on sitä mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä, mutta joka kerta olen tehnyt sen mitä olen luvannut. Ensi kerralla sitten kuusi kertaa.

Maiju



1 kommentti:

  1. Olisipa täälläkin tuollaiset motivaatioportaat :)

    VastaaPoista