maanantai 2. syyskuuta 2013

Tsemppiä sinulle (ja myös minulle)!

Moni varmasti on huomannut mantraavansa itselleen tsemppiä liikuntaharrastustensa parissa hammasta purren. Toiset kaipaavat kaverin kannustamaan.
Luin aiheesta lyhyen lehtikirjoituksen ja huomasin, että aika moni ns. tsemppilauseista ovat tuttuja ja niistä pätee itseenkin muutama. Mutta mikä on sitten se oma juttu, niin sitä pitikin ihan pohtia.




Tunnetuin tuon lyhyen lehtikirjoituksen kannustuslauseista on varmasti jaksaa, jaksaa -huuto/lausahdus. Ja sen päälle saattaa kuulua kirosanoja joko vastauksena tai muuten vain. Kiroaminen on tuttua osalle kuntosaleilla, joissa kuulee myös valtavaa, äänekästä ähkimistä, huutoa ja karjuntaa (riippuen toki kuntosalista ja kävijöistä), joka saattaa herkempää hätkäyttää tai huvittaa, jos kuuluu itse siihen hiljaa sarjojaan tekevään kastiin.

Omalla kohdallani no pain, no gain -ajatus on hyvinkin tuttu salitreenin jälkeen, kun kroppa on ihan hyytelöä. PT:ni käyttää jonkin verran jaksaa, jaksaa -lausahdusta siinä välissä, kun laskee puolestani tuskaista sarjaa sanoen, että vielä 3 ja laskee tyyliin 3, 2, 2, 1, vielä 1 (puuh, itse on siinä kohdin yleensä niin puhki, että ei toivo muuta kuin, että se viimeinen ykkönen jo tulisi kohdalle ja laskenta päättyisi).

Mutta se millä itseäni salilla huhkiessani tsemppaan ajatuksena tai Maijun kanssa portaita kiivetessä, on kerta vielä! -lausahdus. Itselleni tuo lause toimii ja Maijun se pistää kiroamaan (tai sitten ne on ne portaat). 
Mutta darts -peleissä en tykkää yhtään, jos on joku tuttu itseäni kannustamassa, vaikka katsojia peleihin kaivataankin. Eli silloin hiljainen, kaukaa seuraava tuttujen tsemppareiden joukkio on minulle se parempi vaihtoehto kuin äänekäs ja vieressä seisova. Tuntemattomat ei häiritse yhtään (hassu juttu).

Kannustus on kyllä kaiken kaikkiaan kiva ja positiivinen asia. Itsensä ja muiden tsemppaaminen on hyvin yksilöllistä ja tapoja, lauseita ja ajatuksia on varmasti monia. Jokainen löytää oman tapansa ja juttunsa. Tsemppilauseen tai ajatuksen tarkoituksenahan on tuottaa mukava ärsyke, joka antaa voimaa ja potkua tehdä suoritus kunnolla loppuun asti onnistuneesti.

Tsemppiä!
Lykkyä pyttyyn!
Jaksaa, jaksaa!
Kerta vielä!
No pain, no gain!


Millä ja miten te muut kannustatte itseänne parempiin suorituksiin?

                                             Mari


10 kommenttia:

  1. Niin mähän olen tunnettu siitä, että kun tuntuu tosi pahalta, niin suusta voi päästä tosi rumia sanoja...
    Mun pt saattaa huutaa vieressä: vauhtia, vauhtia... suu käy koko ajan, vauhtia, vauhtia... Suu käy koko ajan...tarkoittaa sitä, kun suusta pääsee niitä ihme sanoja ;)
    Muuten lempimatrani on, että "jonaina päivänä mä olen vielä NIIN kondiksessa". Sitä toistan itselleni koko ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sähän oot jo, jos pystyt liikkumaan ja samalla huutamaan ;)

      Poista
  2. Kroppa kestää kyllä, jos pää niin päättää. Sitä mä mielessäni toistelen tuskaisilla lenkeillä.Jellu

    VastaaPoista
  3. Olen tainnut miettiä kisoissa monesti, että kyllä muutkin pystyy niin miksi en minäkin. Silti joka kerta mielessä käy myös ajatus "Miks mä teen tätä?!" Ei oo ollu siis kertaakaan liian helppoa. Alkuun ärsyynnyin katsojien kannustuksista, mutta nykyään se on ihan positiivista. Riippuu vähän olosta ja menosta. En kyllä kuule tai näe välttämättä juuri mitään silloin, kun on kovin puristus menossa. Yleensä lasken vaan kilometrejä ja hoen itselleni ei ole enää pitkä matka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä Laura joskus mietin PT treeneissä, että "miksi mä maksan tästä"? No se on vaan leikkisä ajatus, koska tiedän, että siksi, että olisin jonain päivänä siinä kondiksessa ;)

      Poista
  4. Mulla ei ole mitään sen kummempaa mantraa mutta lenkillä huomaan toistavani mielessäni lausetta "Vielä vähän,ihan vähän vielä." ja se auttaa. Usein huomaan olevani jo kotiovella vaikka ajattelin että en takuulla jaksa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nanna; hyvin tsempattu, jos löydät itsesi vaivihkaa kotiovelta! :)

      Poista
  5. Voi reps:D Täytyy näköjään kirjoittaa kohta uusi blogikirjoitus ettei tarvitse meikäläisen takalistoa katsella sivupalkistanne:D

    VastaaPoista