torstai 10. lokakuuta 2013

Kävelyä ja portaiden kipittelyä

Salitreenaukseni on nyt pienellä tauolla. Ei kuitenkaan kovin pitkään vaan menossa on ns. aerobinen viikko. Tällaisen viikon pidän joka viides viikko ja se on mukavaa vaihtelua. Aerobisen viikon jälkeen salilla treenaus maistuu taas ihan uudella innolla.

Kuluvalle viikolle on mahtunut rullaportaiden kipittelyä ja portaiden kipittelyä vähintään kerran päivässä, mutta useimmiten enemmän kuin kerran. Siitä huolimatta, että univajeen takia olen ollut ihan pyörryksissä, olen pyrkinyt kipittelemään portaita ja käymään kävelylenkillä. Liikunnasta tulee kuitenkin niin hyvä olla, että väsymyksestä huolimatta sitä jaksaa tehdä edes jotakin. 

Alla olevassa kuvassa on harvinaisen rauhallista matkustajaliikenteen osalta ja on kuitenkin Sörnäisten metroasemasta kyse (siellä liikkuu aina paljon ihmisiä). Jos ruuhkaa portaissa on, niin ei muuta kuin ohjaa itsensä vasempaan reunaan sopivan litteäksi, ettei häiritse oikealla seisovia ja pistää jalkaa toisen eteen kunnes on ylhäällä (alempi kuva).



Rullaportaita on alkuun kamala kävellä, kun tuntuu, että happi loppuu heti alussa ja jalka ei nouse niin millään. Kuvittelisi sen rullauksen auttavan, mutta kun porrasaskelmat ovat hieman normaalia korkeammat niin vähän väliä tuntuu siltä, että kompastuu.
Osuutta on tietysti omalla kunnollakin ja jo muutaman kävelykerran jälkeen happi alkaa riittämään ihan eri tavalla ja ylhäällä ei ole enää edes hengästynyt. Matkalla voi iloisesti tervehtiä alaspäin tulevia ja aiheuttaa hämmennystä (he hee).

Sama on portaita kävellessä. Asun yhdeksännessä kerroksessa, joten portaita riittää (9 kerrosta*16 rappusta =144 rappusta). Aloitan kävelyn ajattelematta montako kerrosta on edessä, joten loppujen lopuksi perille pääsee yllättävän nopeasti. Kotiportaat pistävät kyllä vieläkin hieman puuskuttamaan, mutta tulee aina startattua turhan kovalla vauhdilla ja unohtuu hengittää oikein. Kehityn kyllä koko ajan!

9. kerros ja kuvaa alaspäin


Rullaportaat ja kodin portaat ovat väriltään kovin harmaita, joten niitä kävellessä ei paljon värit iloittele. Näin syksyllä kävelylenkillä näkee huomattavasti kauniimmat maisemat ja värit. Ilo on kävellä ja tarkkailla luonnon värikirjoa.



Syksy on ihanaa aikaa ja itse tykkään tästä vuodenajasta väriloistoineen kovasti. Nyt on saatu nauttia jotenkin poikkeuksellisen lämpimästä ja sateettomasta syksystä; harvinaista.

                                                              Mari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti