lauantai 9. marraskuuta 2013

Pallaskeron valloitus

Olin toisen puoliskoni kanssa kolmisen viikkoa sitten ensimmäistä kertaa Levillä. Itse olen niin etelän likkoja, että en ollut aiemmin ylittänyt Oulun rajaa. Vuosia mun on tehnyt mieli lähteä käymään pohjoiseen, mutta aina on veri vetänyt kuitenkin etelään lomalle. Tällä kertaa tehtiin poikkeus ja päätimme lähteä vihdoinkin pohjoiseen.

Loman tarkoitus oli vain vähän nollata hektistä elämänrytmiämme. Kuitenkin päädyimme yhtenä lomapäivänä suuntaamaan kohta Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa.


Päätimme valloittaa Palkaskeron tunturin. Sen suurempia ei lähdetty näin ensikertalaisina tavoittelemaan.


Tästä se lähti.


.... ja näillä jaloilla....



Me päätimme ottaa kiipeämisen haasteena ja lähdimme kapuamaan tunturille tätä poropolkua pitkin:


Vielä oli vähän ruskanjälkiä luonnossa.


Tuonne sitä pitäisi päästä.



Tässä on nähtävissä, että kiipeämisessä oli omat haasteensa eli polku ei ollut koko ajan kovin tasaista.



Tässä nähtävillä myös reitin haastavuutta:


Kun luuli jo eteneväsi, niin aina tuli seuraava nyppylän jälkeen vielä uusi nyppylä.
Tuntui, että kohde karkaa koko ajan ylemmäksi ja ylemmäksi.


Välillä otettiin kuvaa korkeuseroista. Jaksaa, jaksaa.



Reitti oli niin jännä, koko ajan se muuttui kivisestä, hiekkaisesta ja lumisesta aina ties miksi.


Mitä ylemmäksi pääsi, sitä jylhemmältä näytti. Upeaa.


Lopulta kiipeäminen palkittiin ja me päästiin huipulle. Huikeaa.


Kukkulankuningas:


Mä ajattelin, että huipulle kiipeäminen oli vaikeampaa, mutta tosiasiassa alaspäin meneminen oli vaikeampaa. Vaikeampaa polvelleni, joka on kuitenkin mun paras ja toimivin nivel. Näköjään polveni ei vaan tykkää alaspäin menosta portaissa eikä tällaisissakaan maastoissa. 


Mutta kyllä sieltä alas päästään, kun on päästy ylöskin.


Alaspäin mennessä oli tällaista maastoa.


Tässä vaiheessa oli jo helppo hymyillä.


Ajattelin, että tämän kiipeämisen jälkeen olisi pohkeet huutaneet enemmän hoosiannaa, mutta ei ihmeemmin tuntunut missään.

Kyllä oli upea fiilis tämän jälkeen.

Kuinkas moni onkaan tehnyt jotain tällaista?
Kuinka monta tunturia on vallattu?

Ensi kerralla sitten voidaan vallata, joku vähän isompi tunturi.

Maiju



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti