keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Sunnuntain touhuja - Naisten kymppi 2014



Piti jo aikaisemmin pistää tarinaa viime sunnuntaisesta Naisten kympin tapahtumasta, johon osallistuin, mutta kiirettä piti niin, että ei ehtinyt. Kävin sappikivileikkauksessa ja pari päivää meni niin hyvässä tokkurassa, ettei kirjoittamista voinut ajatellakaan. Mutta nyt on jo sen verran hyvässä kunnossa, että tarinaakin irtoaa.

Viime sunnuntai oli siis pyhitetty kävelylle. Kuten oli edellisen viikonlopun lauantaikin, mutta nyt kohteena oli Naisten kymppi. Muistelin, että omalla kohdallani tämä olisi ehkä neljäs osallistumiskerta kaiken kaikkiaan, eli ei läheskään joka vuonna ole tullut osallistuttua.
Aamusta alkaen ilma oli hirmuisen lämmin ja hieman painostavakin, mikä pisti hieman pohtimaan mitä sitä päällensä lenkille pukisi. Koska olen herkästi auringossa palavaa sorttia muistin aloittaa aurinkorasvalla, ja jälkiviisaana lippis olisi ollut hyvä varuste sekin. Mukaan pakkasin myös vesipullon, jotta nestehukka ei pääse yllättämään.

Tapahtuma näkyi jo hyvissä ajoin ainakin metrossa ja kaduilla, sillä joka puolella näkyi pinkkejä paitoja menossa kohti lähtöaluetta. Naisten kympin T-paidan väritys oli tänä vuonna pinkki. Tapahtuman lähtö ja maali sijaitsivat Töölön kisahallin edessä ja paikalla oli peräti 18 000 naista. Melkoinen sakki! 


Naisten kympin osallistujia

ja katsojia



Itse olin ilmoittautunut tapahtumaan työpaikan kautta ja suuntasin sovitusti yhteistyökumppanin teltalle, jossa sain tapahtuman osallistujarannekkeen ym. materiaalia. Siellä sovimme myös, että tapaisimme samaisessa paikassa sitä mukaan, kun kukin meistä on reitin kulkenut. Osa meistä lähtisi kuumassa ryhmässä juoksemaan, osa hölkkäämään ja osa kuntokävelijöinä, joten reittiin menisi aikaa tunnista kahteen riippuen miten kullakin meistä matka kulkisi.

Lähdöt tapahtuivat portaittain ja joka ikinen osallistuja pääsi matkaan. Lähettäjinä toimivat Radio NRJ:n aamupojat; Renne Korppila ja Tero Salenius. 

Lähtöportti


Reittiä oli uudistettu sitten viimeisen ja tällä kertaa painopiste oli ajoteiden sijasta jalankulku- ja pyöräväylillä. Osiltaan väylä oli siis hyvinkin kapeaa, mutta hyvin tuo massa näytti reitille soljuvan. Reitin varrella oli kaksi juomapistettä ja niin kuumalla kelillä kuin nyt oli, olisin itse kaivannut sitä kolmatta. Mutta onneksi olin varautunut omalla vesipullolla, joten se nestehukka ei päässyt yllättämään kuten kävi jossakin 6 ja 7 kilometrin välissä eräälle taivaltajalle.

Naisten kympin reitti 2014


Maiju jo toisessa blogissaan kertoi omista kokemuksistaan samaisesta tapahtumasta (Pinkit korkokengät). Olimme samassa paikassa samaan aikaan, mutta tällä kertaa molemmat omien työporukoidensa kanssa. Maijun ja kaverinsa Tuulan ohitin jossakin 8 km kohdilla ja rullasin sitten samalla vauhdilla maaliin asti jäämättä sen pidemmäksi aikaa juttelemaan ja kun kerran jalka nousi eikä matka painanut.

Naisia reitillä

Suuntimet


Tapahtuma oli kyllä jälleen ihan kiva; jäi hyvä mieli ja itse osallistunen taas joku vuosi. Ymmärrän senkin, että kun massaa on näinkin paljon niin osa naisista kammoksuu osallistumista sen takia. Mutta järjestelyt toimivat hyvin ja sopu tilaa tekee sekin. Sää oli nyt turhan paahteinen ja teki kävelynkin ajoittain tukalaksi, mutta toisaalta kylmä, kolea ja sateinen ilma ei sekään olisi ollut mukava juttu. Parempi näin ja ensi kerralla näin paahteisella ilmalla otan kyllä päähäni lippiksen.

Maaliin pääsin Renne Korppilan yleisonnittelujen saattamana ja aikaa käytin reittiin reippaasti kävellen 1h 35 minuuttia. Matka sujui vauhdilla ja vaikka ei varsinaista juttuseuraa ollutkaan, en sitä varsinaisesti kaivannut. Olihan matkan varrella kannustajia ja kelloa ei tarvinnut tuijotella, kun ei ollut aikatavoitetta ja ympärillä monenmoista jutustelua (kuuntelin siis salaa, mutta siltä ei voinut oikeasti välttyä).

Kävellen ja hölkäten eteni valtaosa

Kannustajia

Liki cheerleadereita

Maaliportti

Renne Korppila turkoosissa T-paidassa


Kävelyn päätteeksi keräsin Naisten kympin eväät annettuun kassiin ja suuntasin murkinoimaan yhteistyökumppanin teltalle sovitusti. Siellä viimeiset kuuman ryhmän juoksijat työporukastamme jo tekivät kotiin lähtöä, kun itse posket punaisina katselin mitä kaikkea saamiini kasseihin olikaan pakattuna. Nälkä ei ollut yhtään, mutta vesi kelpasi. Pistelin kyllä siinä poskeeni muutamat mansikat kuoharipulloa kädessäni pidellen, kun kerran yhteistyökumppani sellaiset tarjosi (upea juttu). Kyllä maistui hyvälle ja muutenkin mieli oli hyvä kympin kuntoilun jälkeen!

Kaikkea kivaa ja hyvää tuli kotiin vietäväksi


Erityisen kiitoksen annan myös Naisten kympin eväistä Rucola-mozzarella salaatille, joka oli ymmärtääkseni Lidlin valikoimissa oleva salaatti. Ja se miksi pidin siitä, oli se, että kastiketta ei oltu sekoitettu salaattiin valmiiksi muhimaan vaan se oli erillisessä pussissa lisättävissä. Samoin kuin mozzarellapallerot ja paahdetut auringonkukansiemenet. Näin ollen salaatti oli onnen omiaan tällaiselle kelille ja ei kastikkeita suosivalle henkilölle kuin minä. Siinä paahteisessa säässä salaatti ei ollut päässyt nuhjaantumaan ja eltaantumaan ja se oli syötävässä kunnossa vielä kotonakin.

Päivän askeleet tuli muuten hyvin täyteen ja koko päivän saldoksi aikamoinen määrä ylipäänsä. Garmin Vivofit on kyllä erinomainen tuote ja tarkkakin. Tykkään!


Päivän askeleiden määrä

Päivän kilometrit


                                              Mari

perjantai 23. toukokuuta 2014

Sunnuntaifiilistelyä - Lounasta, aurinkoa ja lenkkeilyä kauniissa maisemissa

Viime sunnuntaina lähdin aamupäivästä liikkeelle ja noutamaan lippuja Robbie Williamsin maanantain keikalle. Palatessani takaisin vatsani kurni jo terhakkaasti ja pohdin, että mahtaako kukaan ystävistäni olla maisemissa ja halukas lounaalle. Hetken pohdittuani muistin nähneeni Facebookista, että Maiju saattaisi olla samoilla seuduilla, joten ei muuta kuin kyselemään. Jos ei vastausta kuulu, kirmaisisin kotiin syömään.
Mutta Maijupa olikin nopea ja niin me mentiin lounaalle samalla kuulumisia vaihdellen. Ruuan jälkeen Maiju ehdotti, että kävellään pieni lenkki ja kuvataan Helsinkiä.
No, mikä ettei! Itselläni ei kiirettä kotiin ollut ja ilmakin oli mitä aurinkoisin.


Ensin käveltiin Helsingin keskustassa Töölönlahden rantaa Hakaniemeen. 
Tällaisissa maisemissa istuttiin hetki.



Suuntasimme vielä Kallion kautta Sörnaisiin.
Päätettiin piipahtaa vielä kahvilla.



Tästä päätettiin kipittää vielä Arabiaan ja Vanhankaupunginkoskelle, 
jossa heiluteltiin varpaita ja nautittiin välipalaa.



Tässä Mari nauttii vähän "huikopalaa"...ei kerrota, että mitä.


Pienen pienelle kävelylle tuli reitiksi Helsingin rautatieasema - Töölönlahti - Hakaniemi - Sörnäinen - Arabia - Vanhankaupunginkoski ja mittaa pyöreät 11 kilometriä.


Tässä me ollaan sitten jo määränpäässä. 





Äkkiä ajateltuna tuo tuntuu pitkältä matkalta, mutta leppoisasti kävellen, taukoja sopivasti pidellen ja kaiken maailman asioista jutellen meni aika kuin siivillä. Ei kävelty aikaa vastaan eikä ollut lenkkivaatetustakaan, mutta se ei menoa haitannut. Oikein mukava päivä oli ja tulihan ne päivän askeleetkin täyteen (ja taisi tulla vähän extraakin). Aktiivisuusranneke Garmin kertoo kyllä lopputuloksen päivän kävelyistä.



Tällaisiin maisemiin me lopetettiin kävelyt.
Mieli lepää! 




                                         Mari ja Maiju

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Likkojen lenkillä Jyväskylässä

Viime lauantai oli päätetty pyhittää kävelylle. Heräsin aamulla Jyväskylässä aurinkoiseen päivään ja päivän agendaan kuului osallistuminen Likkojen Lenkille.
Idea osallistumiseen heräsi lopputalvesta ja mukaan olin saanut houkuteltua ystäväni Tarun. Se, miksi päädyimme Jyväskylään johtui puhtaasti aikataulullisista syistä, kun muiden Likkojen Lenkkien tapahtumapäivinä on jo muuta ohjelmaa suunniteltuna.
Joten ei muuta kuin tuumasta toimeen ja hotellia varaamaan ja lenkille ilmoittautumaan. Kustannuksista toki vastasin itse pääsääntöisesti, mutta minulla on sen verran mukava työnantaja, että kannustaa liikkumaan. Osallistumismaksustani osa hoitui työnantajani toimesta, kun ilmoitin osallistuvani tälle lenkille. Minusta erinomainen kannustin; erinomainen ele.

Likkojen Lenkin T-paita ja osallistujaranneke
Likkojen Lenkin seurani; Taru
Aurinkoisin mielin Likkojen Lenkille

Osalle Likkojen Lenkki on varmaan tuttu tapahtuma ja nykyisin niitä järjestetään kolmella eri paikkakunnalla (Tampere, Jyväskylä ja Oulu). Lenkin historia on jo mukavan pitkä, peräti 25 vuotta. Aikanaan kehittynyt ideana pirkanmaalaisnaisten omasta kuntotapahtumasta (v. 1989), jossa naiset pääsevät liikkumaan nauttien mukavasta yhdessäolosta samanhenkisessä seurassa. Ensimmäinen lenkki on aikanaan tehty 850 osallistujan voimin.

Likkojen Lenkin historia

Lauantaina siis aamupalan jälkeen siirryimme tapahtumapaikalle hyvissä ajoin. Sää oli aurinkoinen ja vaikka tuuli jonkin verran niin ei ollut kylmä. Tapahtumapaikalla oli järjestetty ohjelmaa lämmittelyineen, joten aika ei päässyt tuntumaan pitkältä. 

Lämmittelyt menossa
Venyy, venyy!
Jalatkin liikkuu...

Lähtöalue oli sijoitettu Jyväskylässä Lutakon satamaan, joka omasta mielestäni oli oiva paikka ihan lenkkiäkin ajatellen.
Lähtö tapahtui porrastettuna; ensin juoksijat 8.3km lenkille, sen jälkeen saman lenkin kävelijät ja viimeisenä pienen lenkin kävelijät.
Pidempi reitti kulki pitkin Jyväsjärven rantaa, Viherlandian ja Kuokkalan sillan kautta takaisin satamaan. Matkan alussa oli ruuhkaa ja eteneminen hitaampaa, mutta kilometrin päästä alkoi jo tilaa kunnon askellukselle löytyä. Matkan varrella oli muutamia juomapisteitä, joissa sai janonsa sammutettua.

Lähtörytinät
Reitin varrella oli kannustavia opasteita

Kävelylenkki aurinkoisessa ilmassa oli oikein kiva juttu. Aikaa saatiin kulumaan 1h 25min ja pienen pieni hikikin nousi pintaan. Siinä jutellessa ja maisemia katsellessa tuntui, että olisi voinut kävellä pidemmänkin reitin. Tosin aurinkorasva olisi pitänyt olla, mutta eihän sitä taas ymmärtänyt, että aurinkoisella säällä on syytä suojata ihonsa.

Maalissa tarjolla oli kevyttä evästä, jonka nautimme paikan päällä. Kevyt eväs koostui nuudelisalaatista, myslipatukasta (joka sisälsi sokeria niin, että pyörrytti) ja Koivunmahla kivennäisjuomasta. Eväiden nauttimisen ja sosiaalisen median päivitysten jälkeen suuntasimme kohti kotia.

Evästelyt ja puhelimien pakollinen räpläys
Likkojen lenkin jälkeinen evästys

Kaikin puolin mukava päivä itselleni uuden tapahtuman merkeissä. Suosittelen kokeilemaan, jos massatapahtumat eivät ahdista.

Lisätietoja tapahtumista alla:
Likkojen Lenkki


                                                              Mari

lauantai 10. toukokuuta 2014

Smoothieta aamupalaksi tai välipalaksi

Olen kertonutkin, että mulla kuuluu smoothiet mun jokapäiväiseen elämääni. Useimmiten nautin iltapäivän välipalana smoothien. Joskus saatan poikkeuksellisesti nauttia sen viikonloppuisin myös aamulla. Joku jossain vaiheessa pyysi, että voisiko smoothieohjeita laittaa näytille.

Itse olen hedelmien, marjojen ja vihannesten suurkuluttaja ja laitan sekaan aina mitä milloinkin. Mitä sieltä jääkaapista tai pakastimesta milloinkin löytyy.

Olen jättänyt vuoden vaihteessa suurelta osin maidon pois ruokavaliostani ja siitä syystä usein mun smoothiepohjana on joko manteli-, soija- tai riisimaito. Tänään käytin smoothien valmistamiseen: mantelimaitoa, ananasta, mangoa, banaania, appelsiinia ja kuvaan halusin vähän punaista, siksi tuo yksi mansikka.



Pilkoin hedelmät ja laitoin ne OBH Nordican Smoothietwisterin pulloon.


Sitten hurautin ne smoothietwisterillä sekaisin.


Sitten ei muuta kuin kaadoin smoothien pulloon ja nautin aamiaisen seuraksi.
Tulipa tästä sekoitukesta hyvää.  


Maiju

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Kevättä ilmassa ja rinnassa!

Kevät on ihanaa aikaa! Itse pidän kyseisestä vuodenajasta. Valo alkaa lisääntyä ja luonto alkaa heräillä. Valon lisääntymisen myötä itsekin tuntee, että mieli piristyy ja energia lisääntyy. Entisestään. Olo on pirskahteleva ja odottava.


Luonnon heräilyä seuratessa sitä kokee itsekin tarvetta tietyllä tavalla uusiutua ja piristää itseään. Ulkoilen talvellakin, mutta lumien kadottua siirrän kävelylenkkini maastoon mikäli mahdollista. On upeaa aistia metsän tuoksut ja kävellä ihan muualla kuin pitkin asfalttiväyliä. Varma kevään merkki ja riemua aiheuttava näky onkin kevään ensimmäinen leskenlehti! Keltainen kun on niin kevään väri ja leskenlehti kevään tunnus.

Kevään ensimmäinen väripilkku; leskenlehti.

Heräämistä ja uusiutumisen tarvetta tapahtuu muutoinkin kuin luonnossa. Vaivihkaa sitä huomaa siivoavansa vaatekaapeistaan vanhoja vaatteitansa kierrätykseen ja mieli halajaa tilalle uutta. Vanhoissakaan ei varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta värit tuntuvat jotenkin haalistuneen kaapissa. Mieli piristyy väreistä ja niitä kaipaa, kun luonnon omat värit ovat vielä aikaisin keväällä hyvin harmaina. Värit antavat kyllä paljon potkua päivään; ainakin itselläni.
Toki kevät pistää siivoamaan myös muutoin kuin vain vaatekaappeja. Huomaan ainakin itse juuri keväisin kartoittavani miten sitä sisustaisi asuntoaan, mistä tavaroista luopuisin ja mitä kaikkea ja minkä väristä sitä hankkisi tilalle. Poden myös auto- ja matkakuumetta ajoittain (jälkimmäistä tosin kaikkina vuodenaikoina).

Luonto puhkeaa kukkaan myös Richmondissa, Virginiassa tähän aikaan.

Liikun aktiivisesti vuoden jokaisen vuodenaikana (nykyään voin jo sanoa näin uuden elämäntapani myötä), mutta kevään alkaessa tulee vietettyä enemmän aikaa ulkona. Raikas ulkoilma on se, mitä kaipaan talven jäljiltä. Tokihan sitä raikasta ilmaa on tarjolla talvisinkin, mutta keväisin se on jotenkin erilaista; tuoreempaa. 
Kävelylenkit tehdään enemmän metsässä ja metsäpoluilla, intervallitreenit läheisellä hiekkakentällä ja kaivetaan polkupyörä varastosta käyttöön. Sadekaan ei haittaa, kunhan pukeutuu oikein.
Itse suuntaan taas katseeni (ja lopulta kulkunikin) Malminkartanon jätemäen portaisiin, sillä niitä ei ole koko talven aikana tullut kipitettyä. Portaat ajattelin kevään innoittamana ottaa ohjelmaan pari kertaa kuukaudessa kipitettäväksi aina siihen asti, kun taas tulee syksy ja pimeys.
Keväällä myös kiinnostus kaikenlaisia tapahtumia kohtaan nostaa päätään ja tulee tutkittua mitä kaikkia tapahtumia keväällä järjestetään ja mihin niistä osallistuisi.
Itselläni on tänä keväänä on tiedossa ainakin Likkojen lenkkiä ja Naisten kymppiä iloisessa ja hyvässä seurassa niin sanotusti 'tyttöjen' kesken. Työmatkanikin suunnittelin alkavani kulkea polkupyörällä, kun on tässä ensin harjoiteltu lyhyemmillä pätkillä käymällä kaupassa. 

Moni muukin kuin minä varmasti herää kevään alkaessa miettimään mitä uutta sitä keksisi harrastusrintamalla. Tai ainakin miettii mihin sitä energistä aikaansa käyttäisi ja miten omaa hyvinvointiaan parantaisi. Kevät on rantakuntoon -projektien kulta-aikaa, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä.
Valo, lämpö ja värit saavat aikaan sen, että energiaa on enemmän ja sitä pitäisi purkaa johonkin. Niillä, joilla on mahdollisuus kuopsutella pihojaan tai palstojaan, odottavat varmasti pääsevänsä niiden kimppuun heti lumien sulamisen jälkeen. Mutta jos ei omista pihaa tai palstaa niin pihalle voi mennä siitä huolimatta ja nauttia ulkoilmasta.
Toki kevät voi myös masentaa (sitä ei pidä unohtaa), mutta pääsääntöisesti tämä vuodenaika on sellaista energian ja positiivisen mielen lisääntymistä ja tietysti kesän odottelua. Itselläni ainoa harmittava kohta on se, kun siirrytään kesäaikaan. En tunnu pääsevän rytmiin niin ollenkaan, mutta ei anneta sen haitata. Olen vain tunnin myöhässä lähes kaikesta...


Katukuvassa kuitenkin tämä vuodenaika näkyy, kun hymyilevät kasvot ja värit vaatteissa ovat lisääntyneet. Ihan parasta! Kevättä on siis ilmassa ja toivon mukaan myös rinnassa. Kyllä se aurinkokin kohta jo lämmittää mukavasti.
Nautitaan tästä!

Miten kevät vaikuttaa teihin?


                                                            Mari

maanantai 5. toukokuuta 2014

Syö itsesi terveeksi

Olin lomalla USA:ssa kaksi viikkoa. Lomani suuntautui Richmondiin, Virginiaan New Yorkin kautta mennen tullen ja oli kyllä antoisa reissu. Loma on aina mukavaa aikaa, mutta kiva se oli sitten kotiinkin taas palata. Niinhän sitä sanotaan, että oma maa mansikka ja muu maa mustikka.

Lomalla tuli nähtyä ja koettua paljon. Liikuimme autolla paikasta toiseen, koska välimatkat on pitkiä, mutta tuli myös käveltyä suhteellisen paljon; joinain päivinä vain 5 kilometriä ja joinain päivinä peräti 12 kilometriä. Ihan vain nähtävyyksiä katsellessa ja kierrellessä kilometrejä kertyi kuin huomaamatta.

Suurin huolenaiheeni reissussa oli ruoka ja se, että miten selviän nykyruokavalioni kanssa lomani ajan. Tiesin, että annoskoot ovat valtavia ja ruoka rasvaista. Päätin ennen reissuun lähtöäni, että noudatan ruokavaliotani mahdollisimman hyvin unohtamatta kuitenkaan nautiskelua. Mukaan pakkasin kaurapuuron, heraproteiinijauheen, Omega3-, Magnesiumsitraatti- ja C-vitamiinitabletit, koska halusin varmistaa, että aamupalani olisi se päivän parhain ateria ja saisin itseni hyvin käyntiin.


Tässä aamiainen sovellettuna. Syvää lautasta ei ollut, joten hyödynsin kuppeja, joihin tosin ei kaikki mahtunut kerralla. Tämän takia puuro ja herajauhe jaettiin kolmeen astiaan. Hotellin aamupalalla söin omenan ja kananmunan ja näin täydensin aamiaissettiäni. Kaikissa hotelleissamme ei ollut joko aamupalaa tarjolla tai esim. puuro puuttui tarjonnasta.
Ruoka-annokset USA:ssa ovat kautta linjan valtavan kokoisia. Ei voi puhua ollenkaan, että olisivat ravintoloissa samassa sarjassa kuin täällä Suomessa. Myös lasten annokset olivat valtavia. Kaikki ruuat ja juomat tarjottiin mielestäni megakokoisina ja olisi hyvin voinut tehdä niin, että olisi tilannut yhden ruuan ja jakanut sen toisen kanssa. Useimmiten paikalliset ottavatkin osan ruuasta mukaan kotiinsa, mutta jotenkin se tuntuu hölmöltä, kun voisi ne annokset tehdä varmasti pienemmiksi. Noh, maassa maan tavalla.
Ja ruoka oli pääsääntöisesti hyvin, hyvin rasvaista (sitä huonoa rasvaa tietysti). Tästä kärsin itse ja sappikiveni pomppasivat kauhusta pariin otteeseen. Ajoittain oli enemmän kuin huono olo ja rasva maistui suussa.
Pyrin kuitenkin valitsemaan mahdollisimman kevyestä päästä ravintolaruokani ja jättämään kastikkeet pois. Rasvaa vain ei voinut aina välttää, sillä hirvittävän moni liha tai kala oli runsaassa rasvassa uppopaistettua. 

Tilasin kalaa ja sain kokonaisen Snappertunan. 

Mereneläviä keitossa kera vihannesten ja oliivileivän

Kananuudelisalaatti
Naudanlihasalaatti ja maailman pienimmät ranskalaiset

Taimenta ja parsakaalia

Kalkkunapanini ja sipsejä
Välipaloina söin proteiinipatukan tai -juoman useimmiten



Kahvit oli usein matkassa. Tässä koot pieni ja medium. Isoa en kokeillut, koska tuo mediumkoko oli aivan riittävän paljon (0,5l)

Pidin aika hyvin ateriarytmistäni kiinni, joka toki oli aikaeron (-7h) takia haasteellista. Yöllä yhden aikaan paikallista aikaa vatsani muun muassa vaati aamupalaa. No eihän sitä siihen aikaan mitään syöty, vaikka kurina olikin kova. 

Nyt kun on kotona päässyt taas tuttujen ja turvallisten ruokien pariin niin kyllä voi sanoa, että onpas hyvää tonnikala ruisleivällä tai höyrytetty seiti salaattipedillä. En kaipaa yhtään loma-ajan ruokia. Huomaan nyt eron ja se on aika valtava. Toki USA:ssa voi syödä terveellisesti, mutta sen eteen on nähtävä vaivaa enemmän. Tarjolla on todella paljon erilaisia ruokapaikkoja, mutta ne terveelliset vaihtoehdot ovat harvassa. Kalorit kyllä ilmoitellaan monessa kohtaa, joten tietämättömäksi ei jää ja sitä kautta voi vaikuttaa valintoihinsa. Vesi on ilmaista eikä siitä veloiteta kuten meillä Suomessa. Sitä saa myös lisää ilman erillistä maksua. Näin se pitäisi ollakin, jotta tavallaan kannustetaan ihmisiä valitsemaan se terveellisempi vaihtoehto ruokajuomakseen.

Itsensä voi syödä sairaaksi tai terveeksi. Jälkimmäisestä oli hyvä kirjoitus Iltalehdessä (alla linkki):
Kannattaa kiinnittää huomiota siihen mitä suuhunsa pistää ja sitä kautta huolehtia itsestään. Itse sain taas uutta motivaatiota tälle valitsemalleni elämäntavalle; kevyemmälle elämälle!


                                                         Mari