27 kesäkuuta 2014

Erilainen aamiainen ja muumeja eri muodoissaan

Aamunsa voi aloittaa monella tavalla. Me aloitettiin se Maijun kanssa taannoin Fazerin kahvilassa Kluuvikadulla Helsingissä. 


Ennen kuin aamupalaan oli koskettukaan, se tietty kuvataan ja some soi! Maiju näyttää esimerkkiä.

Kahvilan oli vallanneet asiakkaiden lisäksi myös muumit. Fazer tekeekin yhteistyötä Muumi-teeman ja Tove Janssonin -näyttelyn parissa. Kaikkea ihanaa Muumeihin liittyvää tavaraa on tarjolla herkkujen lisäksi.


Muumit vastassa eri muodoissaan Karl Fazer Cafén sisääntulossa
Me nautimme aamupalaksi tuoretta leipää erilaisilla makoisilla täytteillä, kahvit, jogurttia raparperilla, marjasmoothiet ja jälkiruuaksi suklaatryffelijäätelöä mansikoilla ja kermavaahdolla. Omnom, kun olikin hyvää! Enkä muista, koska olisin asettunut aamiaiselle niin, että se olisi ollut valmiiksi katettuna. Tuntui muuten kivalta!


Aamiainen katettuna valmiiksi
Herkulliset aamiasleivät täytteineen
Mansikoita ja kermavaahtoa



Suklaatryffelijäätelöä mansikoiden ja kermavaahdon kera, omnom!
Samalla, kun nautimme aamupalaamme, saimme lyhyen katsauksen Fazerin kahvilan historiaan sekä Fazerin yhteistyöstä Tove Janssonin ja Muumien parissa. Yhteistyötä Tove Janssonin kanssa on Fazerilla ollut jo vuodesta 1937, joten ei sinänsä ole ihme, että se jatkuu yhä. Nytkin Fazer toimii Ateneumin taidemuseon Tove Jansson -juhlanäyttelyn pääyhteistyökumppanina.
Minä huomasin sivistyneeni tällä aamiaisella, sillä en aiemmin ollut tiennyt, että Fazer valmistaa myös jäätelöä. Suklaahan se ensinnä nimestä mieleen tulee. Enkä tiennyt sitäkään, että Karl Fazer Cafén näyteikkuna on nykyään Museoviraston suojelema. Nyt tiedän nämäkin.


Kahvilan suojeltu näyteikkuna; tämä oli jotenkin herttainen!
Aamu alkoi siis normaalista poiketen ja sadekaan ei haitannut. Tästä oli hyvä startata työpäivä vatsa täynnä ja hyvillä mielin. Makuelämyksiä rikkaampana.

Näin kesällähän voi sään salliessa nauttia aamupalansa torilla, parvekkeella tai takapihalla sen sijaan, että nököttää sisätiloissa. Sekin jo virkistää, kun poikkeaa totutusta. 


Matkaan lähti mm. Muumi -tarjotin
Niin, ja siellä Tove Janssonin 100 -vuotisjuhlanäyttelyssä kannattaa poiketa. On avoinna paraikaa aina 7.9.2014 asti. Itse vierailin siellä huhtikuussa juuri ennen pääsiäistä. Maiju oli muuten mukana silloinkin. 
Avartava katselmus Muumien syntyyn ja kehitykseen sekä Toveen itseensä taiteilijana. Tovella on ollut aikanaan paheenaan tupakka, joka näkyy aika monessa maalauksessa. Ihme asioihin sitä kiinnittääkin huomiota! (nauraa).


Iloiset naiset näyttelyn jälkeen
Yksi näyttelyvieras

Tällaiset, ei niin liikunnalliset tempaukset ovat omasta mielestäni hienoja juttuja lisäämään omaa hyvinvointia. 
Rutiinien rikkominen ja pieni itsensä sivistäminen tekee hyvää (yksi motto, jota noudatan). Ja se hyvä olo näkyy ulospäin. Ehdottomasti se kannattaa myös näyttää ja ympärilleen tartuttaa!
Aina ei tarvitse olla pohjalla kova, fyysinen suoritus, vaikka sekin on onnen omiaan tuottamaan hyvää oloa.


                                              Mari

24 kesäkuuta 2014

Polskintaa uimahallissa ja pieni, urbaani metsäretki

Edelleen olen toipilaana, mutta se ei estä minua kuitenkaan täysin liikkumasta. Olen kokeillut varovaisesti salilla rautojen parissa rehkimistä ja nyt maanantaina kävin tutustumassa Helsingin Malmin uudistettuun uimahalliin ns. kutsuvieraana erillisen ilmoittautumisen pohjalta. 
En ole koskaan aiemmin vieraillut kyseisessä uimahallissa, joten vaikea sanoa mikä oli muuttunut, mutta kokemus oli kuitenkin ihan positiivinen.
Itse uimahalli näytti olevan monitoimitila, kuten monet muutkin UH:n (Urheiluhallit) & FIX:n (Liikuntakeskukset) nimillä kulkevat tilat. Tässä keskuksessa uimahallin tiloista löytyy mm. kuntosali, solariumit, jumppasali ja ulkouima-allas auringonottotiloineen.
Tarkempaa tietoa löytyy alla olevan linkin takaa:
UH - Urheiluhallit.fi

Lasten allasosasto Malmin uimahallissa


Omalla kohdallani Malmin uimahalli ei suinkaan ole lähin uimahalli eikä edes työmatkan varrella, mutta sijaitsee silti erinomaisten kulkuyhteyksien päässä. Paikalle pääsee liki ovelle sekä linja-autolla että junalla, jos on julkisten kulkuvälineiden varassa ja matkan varrella voi pistäytyä shoppailemassa tai ihan vaan kaupassa Malmin Nova -kauppakeskuksessa. 
Uimahallin tilat oli valoisat ja toimivat, joskin jäin kaipaamaan hiustenkuivaajia, jotka ehkä remontin ajaksi oli pisteistään poistettu (tai sitten lopullisesti). Uima-altaan vesi oli miellyttävän lämmintä ja siellä tulikin polskittua kaikessa rauhassa 800m verran. Lyhyellä radalla se tietää aika montaa kierrosta, kun rata on suuntaansa 25m pitkä.
Lasten allasosaston jätin kokeilematta, mutta siellä oli täyttä ihan omasta takaa. Ulkoilma-allas ja kuntosali olivat toistaiseksi suljettuja, joten jäivät testaamatta myös. Saunomiset jätin muille, koska en ole oikein saunoja -tyyppiä ja lämmin tuntui olevan muutoinkin.
Pieni yllätyslahjakin tuli mukaan niille, jotka olivat ilmoittautuneet tutusmiskäynnille (aina mukavia yllätyksiä tällaiset!).

Lahjakortti ja tuotenäyte

Ulkona oli sen verran miellyttävä ja aurinkoinen sää, joten hetken mielijohteesta lähdin kävelemään kotia kohden. Ainahan voi hypätä bussiin, jos tuntuu siltä, että ei jaksa marssia kotiin asti. 
Matkaa oli jotakuinkin pyöreät 7,5 kilometriä kaikkinensa, josta osan sitten taitoin pitkin kävelyteitä keskellä isoja autoväyliä ikään kuin metsän siimeksessä ja lopun 1,5 km bussilla kaupan kautta kotiin pitkin asfalttiväyliä. Muutoin tuskin olisin bussiin hypännyt, mutta nälkä yllätti.
Ja sitten tästä reissusta tuli ikään kuin metsäretki, mutta urbaanisti sovellettuna.


Keskellä metsää, mutta kuitenkin...

Ilman pyörätietä reitti olisi pusikkomaista

Ihanan vihreätä kasvillisuutta pyörätien vierustalla
Kerrassaan mukava visiitti ja liikunnallinen iltapäivä työpäivän päätteeksi! Ja sopii toipilaalle liikunnaksi tässä tapauksessa hyvin. Ei satu, ei purista, ei revittelyä, mutta tekee hyvää!


                                             Mari


22 kesäkuuta 2014

Virkistäytymässä metsälenkillä

Mökillä voi harrastaa hyötyliikuntaa. Eilen lähdettiin rämpimään metsään. Se se vasta kivaa liikuntaa onkin. Metsässä maasto on niin haastavaa, että siinä joutuu koko ajan katsomaan mihin astuu ja käveleminen siellä on paljon raskaampaa kuin suoralla metsätiellä.

Alkuun maasto näytti tältä. 







Sitten alkoi jo tulemaan risukkoa ja rämeikköä vastaan.




Välillä oli jo ihan lahon näköistä. Huomasin, että ei kannattanut ihan jokaisesta puusta ottaa tukea. 


Tälle kivelle olisin halunnut istumaan. Ei vaan ollut mitään asiaa.




Poimin myös luonnon kukkia meidän retkeltä. Oli kiva tunnin retki haastavassa maastossa. 


Suosittelen lähtemään välillä umpimetsään. 
Siinä virkistyy sekä mieli että sielu. Samalla saa hyötyliikuntaa. 

Maiju 

13 kesäkuuta 2014

Mistä löytää kadonneen ilon salille?

Jostain syystä mulla on ollut nyt noin kuukauden sellainen tunne, että aamusali takkuaa, takkuaa tosi pahasti. Jostain syystä ei vaan meinaa jaksaa aamuisin näitä mun 4.40 aamuja. Kuitenkin mä nousen kolmena aamuna viikossa salille tuohon aikaa. Näin olen tehnyt kohta jo kolmen vuoden ajan. Näin siis tulen tekemään jatkossakin - toivottavasti.

Kuitenkin tein nyt ensimmäistä kertaa sellaisen ratkaisun, että laitoin mun salikortin kuukauden tauolle heinäkuuksi. Koitan kuukauden aikana saada sitä intoa takaisin. Kyllähän mä aion liikkua muulla tavoin lomani aikana, ehkä tämä kuukauden tauko tekee siis hyvää.


Viime viikolla yhtenä aurinkoisena päivänä mä päätin salilla, että menen tyhjään jumppasaliin vetämään tietyn ohjelman ja nauttimaan ikkunasta tulevasta aamuauringosta. 


Venyttelyt sujuivat hyvin, kun hain auringonsäteitä katseeseen. 
Mä rakastan aurinkoa, vaikka oltaisiinkin eri puolilla ikkunaa.


Vaikka joskus siis tökkii, niin sen auringon voi ottaa voimakseen. 


Jos tietty laji joskus tökkii, niin sitten pitää vaan hakea sitä 
liikuntaa jostain muualta. 

Kun ilmat lämpenevät mä lupaan lähteä kokeilemaan puistojumppaa jonnekin.

Maiju

11 kesäkuuta 2014

Kevyttä liikuntaa toipilaana

Toipilaana olo tuntuu olevan hieman tylsänpuoleista....
Kova revittely salilla, jumppaaminen, reipas kävely tahi pyöräily eivät vielä kivutta onnistu, joten niitä ei isommin nyt harrastella. Annetaan aikaa toipumiselle, vaikka mieli halajaakin kunnon revityksiin salille tai ulos. Niiden aika koittaa myöhemmin. Tätä yritän itselleni mantrata.
Tässä, kun tosiaan joudun pakosta ottamaan hieman maltillisemmin ja antamaan kropalleni toipumisaikaa operaation jälkeen, tulee keksineeksi kaikenlaista muuta virikettä elämäänsä, ettei vallan tylsisty ja ala kasvaa koiranputkea sohvallaan.

Ja niin taas sunnuntaina tapahtui.
Olimme Maijun kanssa puhuneet aikaisemmin, että kesällä kierrellään Helsinkiä ja niinpä nyt tehtiin treffit päärautatieasemalle sunnuntaina tavoitteena hieman kierrellä kaupunkia. Sää oli puolipilvinen ja hieman tihuutti vettäkin, mutta me ei annettu sen haitata vaan suuntasimme kohti Hietsun kirppistä Hietalahdentorille (Hietsun kirppis). Ennen kirppistä poikkesimme kahvilla Cafe Ekbergillä, joka sijaitsee Bulevardilla. Kahvi oli tuoretta ja hyvää, mutta hinta hieman 'suolainen' kupin kokoon nähden. Santsata onneksi sai.

Kirppiksellä oli väkeä muitakin kuin me ja sulavasti sinne joukkoon pujahdimme. Hetken kiertelyn jälkeen huomasin tarvetta käydä automaatilla, koska olin unohtanut nostaa rahaa ja lompakko huokui tyhjyyttään käteisen osalta. Silloin aina löytyy kummasti ostettavaa, kun ei ole varautunut rahallisesti. Toimii kyllä myös toisinpäin; kuten nytkin lopulta kävi. 
Alun kiertelyn yhteydessä sade yltyi ja päätimme poiketa sadetta pitelemään lounaan muodossa. Ovet aukesivat Hietalahdenrannan Chico'sissa klo 12 ja olimme ensimmäiset asiakkaat siellä. Kannatti poiketa, koska vatsa tuli täyteen, sade loppui ja palvelu oli erinomaista. Niinhän se usein on, että hyvä ruoka, parempi mieli. Tässä tapauksessa myös hyvä palvelu, josta kyllä kiitimme niin, että tarjoilija taisi ihan hämmentyä.

Ruokalistan tutkimisen sijasta taisin somettaa...
Kirppiskierros saatiin päätökseen (ostoksina kaulakoru ja ohuen ohut villapusero) ja suuntasimme Kaivopuiston rantaan. Aurinko lämmitti ja leppoisa tuuli vilvoitti. Paikoitellen oli jopa kuuma. Ihmisiä oli liikkeellä tosi paljon, mutta mikäs siinä hyvästä ilmasta ja hienoista maisemista nauttiessa. 
Siinä me käveltiin rantaa pitkin, kuvailtiin Maijua, maisemia, minua ja kaikkea muuta, katseltiin ihmisiä ja maisemia, nautittiin auringosta ja jäätelöstä ja juteltiin maailmaa paremmaksi eikä aikaakaan, kun tupsahdettiin Kauppatorille. Väenpaljous yllätti sielläkin, mutta vielä sitä mahtui kahvit nauttimaan ennen kuin kotiin suuntasimme. 

Tuuli vilvoitti mukavasti

Rantahiekalla

Hienoja olivat purjeveneet...

Pehmis kuuluu kesään. Tämä softis oli iso, mutta kuvaan päästessään siitä oli joku hamsteri syönyt jo yhden kolmasosan :-D
Harakkana paikalla :)

Veden äärellä

Aikaa kierrokseen kului reilu 5h, askelia kertyi päivän tavoite täyteen ja vähän ylikin, kilometrejä piirun verran alle 12 km yhteensä. Kuin huomaamattaan sai kevyttä liikuntaa, hyvän mielen, näki kauniita kotimaan maisemia ja sai nauttia ulkoilmasta hyvässä seurassa.
Garmin Vivofit oli taas kovassa käytössä ja mikä parasta tämä toipilas sai mukavasti kaipaamaansa liikuntaa ja piristystä päiväänsä. Kun mieli pysyy pirteänä ja virkeänä, toipuminenkin etenee vauhdilla!


                                                           Mari

08 kesäkuuta 2014

Kestävä muutos - kohti kevyempää ja parempaa elämää

Kestävä muutos - kohti kevyempää ja parempaa elämää kirja ilmestyi noin kuukausi sitten. Kirjan ovat kirjoittaneet Suurin Pudottaja ohjelman personal trainer Mikko Nummenmaa ja Maximal ohjelmastakin tuttu Lasse Seppänen. Kirjan on kustanut Fitra.


Kestävä muutos kirjassa paneudutaan tärkeimpään eli siihen, että pysyvää painonhallintaan ei päästä dieeteillä, kuureilla tai millään poppakonsteilla. 

Tätä samaa asiaa ollaan Marinkin kanssa painottaneet koko ajan, että tärkeintä on tehdä elämäntapamuutos. Kuureilla saadaan vain lyhytaikaisia tuloksia. 

Tykkäsin tästä kirjasta juuri tuosta syystä, että tässä paneudutaan juuri noihin tärkeisiin asioihin, jotka me myös Marin kanssa tajuttiin tällä omalla matkallamme. 


Kirja tarjoaa työkalut kestävän muutoksen toteuttamiseen henkisen valmennuksen, ravintovalmennuksen ja liikuntavalmennuksen avulla.

Kirja soveltuu hyvin painonpudottajille, liikunnan aloittajille sekä 
terveydestään kiinnostuneille henkilöille. 

Adlibris myy myös tätäkin kirjaa.

Maiju

02 kesäkuuta 2014

Terapiaa tylsistymistä vastaan

Tunnustan, että kiva olla kiinni taas arjen rutiineissa. Sairausloma on takanapäin ja toipuminen hyvällä mallilla. Olen tosi huono vain olemaan; varsinkin, kun on pakko olla aloillaan. Noh, positiivista sairauslomassa toipumisen lisäksi oli se, että oli vain opeteltava olemaan revittelemättä ja kuunneltava itseään. Maltti kun on valttia leikkaushaavojen parantumisen kannalta.

Sappikiveni ja -rakkoni poistettiin päiväkirurgisena toimenpiteenä maanantaina, jolloin pääsin myös kotiin. Keskiviikkona oli tunne, että olen nukkunut ainakin viikon, vaikka todellisuudessa en ollut nukkunut kuin tunnin siellä ja toisen täällä. Perjantaina jo tuntuikin siltä, että olen ollut kuukauden neljän seinän sisällä, vaikka olin toki hissutellen käynyt kaupassa ja pienen pienillä kävelyillä. Siis sen mitä kroppa antoi myöden eikä mennyt ilkeän fiiliksen puolelle. 

Kun olo alkoi olla aina edellistä päivää parempi, alkoi tulla eteen tylsistyminen. Ei sitä jaksa pelkästään nukkua tai olla sosiaalisen median parissakaan koko aikaa, vaikka muutoin siellä aikaani paljon kuluttaakin. Kaipasin ulos ja ihmisten ilmoille. Lauantaina sentään ystäväni kävi kahvilla ennen kuin lähti salille jumppaamaan (ja minä haikailemaan, että voi kun pääsisi...).

Sunnuntaina sitä sitten pääsin ulos! Oltiin sovittu Maijun kanssa treffit Sokoksen eteen olevalle ratikkapysäkille ja siitä sitten mentäisiin kahville. Paikkana olisi minulle entuudestaan tuntematon kahvila Torpanranta Munkkiniemenrannassa, mutta vierailen siellä varmasti toisenkin kerran. Upealla paikalla sijaitsee tuo kahvila ja siellä on oikein mukava terassi, jossa pääsee auringolta suojaan halutessaan tai sitten voi olla ihan auringossa, mikäli se on mukavampi vaihtoehto.


Munkkiniemenrannassa


Perille päästyämme kahvin sijasta olikin nälkä, joten päädyimme syömään terassilla salaatit. Kyllä vain olikin hyvää! 


Savulohisalaatit terassilla

Ruoka on iloinen asia...

Ruuan päälle teki mieli kahvia ja sehän me nautiskeltiin. Minä sorruin yllätys, yllätys, korvapuustiin. Nam!
Kahvin jälkeen päätettiin hieman katsastella rantamaisemia ja koska Maijulla oli kamera mukanaan, ei sitä voinut olla hyödyntämättä. Kuvia otettiin puolin ja toisin samalla naurattaen ohikulkijoita hassuilla ohjeistuksillamme ja hiljalleen kävellen. Vauhti ei ollut päätä huimaavaa, mutta tarkoitus olikin edetä niin, että kävely ei tunnu vatsani leikkaushaavoissa ilkeältä.

Rannassa oli jäätelökioski, joten siinä samassa tuli avattua kesän jäätelökausikin. Yhden pallon taktiikalla. Olin jo unohtanut, että nautiskelin myös korvapuustin...


Kappale kauneinta Suomea

Poseerausta

Maijun lennokkaat hyppelyt kiveltä kivelle

Rantatie, minne lie vie...



Kesä ja jäätelö kuuluvat yhteen


Rannasta siirryimme takaisin Helsingin keskustaan ja huomasimme Sokoksella urheiluvaatteiden alennusmyynnin. Sinnehän se oli mentävä; ihan vain katsomaan. Kannatti mennä, koska löysin itselleni treenitrikoot ja -paidan. Niitä ei ole koskaan liikaa.


Katse urheiluvaateosastoa kohti


Sitten olikin aika sanoa heipat ja suunnata kotia kohden. Yhdeltätoista tavattiin ja puoli viideltä suunnattiin kotiin. Garminin aktiivisuusmittari kertoi kotona, että kilometrejä oli kertynyt pyöreän 8 kilometrin verran. Ihan vain huomaamatta. Eikä sattunut mihinkään, kun malttoi olla hyppimättä ja pomppimatta.

Kyllä oli parasta terapiaa tylsistymistä vastaan tuo päivä! Hyvä seura, hieno ilma, paljon puhetta ja naurua, hyvä ruoka (parempi mieli), ihana kesäinen maisema, luonto vihreimmillään, meri ja mikä parasta, ei kiirettä minnekään! Kun ei pääse vielä täysipainoisesti hikiliikuntaa harrastamaan, voi hyvin käyttää aikaa henkiseen hyvinvointiin. Tärkeä asia sekin.

Suosittelen kaikille ja varioidahan voi vaikka millä tavoin, vain mielikuvitus on rajana.


                                   Mari