maanantai 7. heinäkuuta 2014

Rento sunnuntai ja akkujen latausta

Sunnuntai valkeni aurinkoisena ja minä heräsin unihiekkat silmissä. 



Aamupalan jälkeen kuulostelin hieman oloani nuhaisten päivien jäljiltä ja päätin lähteä kuntosalille. Nuha tuntui olevan katoamaan päin.
Kroppa kaipasi jo rautojen parissa jumppausta ja aurinkoisesta säästä voisi ohessa nautiskella pyöräillen. Pakkasin siis repun, nakkasin pyöräilykypärän päähäni ja lähdin polkemaan.
Salille, jossa käyn, on matkaa kotoani yhteen suuntaan aika tarkkaan 11 kilometriä. Lähempääkin löytyisi kuntosaleja, mutta en ole kokenut tarvetta vaihtaa toiseen. Enkä toistaiseksi ole kokenut matkan olevan niin ylitsepääsemätön, että en jaksaisi salille mennä. Itse asiassa pääsen pyörällä paikalle nopeammin kuin käyttämällä julkisia, jolloin yhteen suuntaan kuluu aikaa noin 60-80 minuuttia riippuen vaihtovälistä kulkuneuvosta toiseen. Pyörällä aikaa kuluu keskimäärin 42 minuuttia riippuen kuinka vauhdikkaasti tai hitaasti poljen. Hyvä alkulämmittely!


Tienoo ja reitti salille mennessä oli suhteellisen hiljainen ja vain muutama kävelijä ja koiranulkoiluttaja tuli vastaan. Yleensä saa matkaansa ihan rauhassa taittaa, mutta tällä kertaa osui kohdalle yksi ikävä kohtaaminen. Matkan puolivälissä, kun laskettelin alamäkeä vauhdikkaasti minua vastaan tuli ylämäkeä pyöräänsä taluttaen mies, joka jostakin kumman syystä päätti hyökätä sieltä omalta puoleltaan huutaen ja uhitellen eteeni. Sen pyöränsä kanssa siis. No eihän siinä auttanut kuin tehdä äkkijarrutus ja väistää, jotta ei törmäisi. Liki meni etten löytänyt itseäni ojan puolelta.
Eipä ole koskaan ennen polkupyörän takarengas vingahtanut kuten renkaat elokuvissa, mutta nyt se sen teki. Itse selvisin säikähdyksellä, mutta takana tullut vanhempi naishenkilö sai tuta myös laajat nokkosen polttamat ja naarmut, sillä kyseinen mies teki samalla lailla takana tulleelle kuin mitä teki minulle. Ei ollut miehellä vissiin kovin hyvä päivä ja karkuunhan tuo lähti, kun palasin takaisin päin naista nokkosten joukosta auttamaan. Ikävä ihminen, sanon minä. Ja kyseinen tapahtuma ylipäänsä, mutta onneksi ei käynyt pahemmin kenellekään.

Purin kiukkuni ja harmini moisen tapahtuman jälkeen salilla ja sainkin tehtyä hyvän treenin. Kyljet, olkapäät ja käsivarret saivat kyytiä ja tuli oikein hyvä mieli. Siitä sitten suihkun kautta päädyin taas pyörän selkään ja ulos. 

Kotimatka taittui auringosta ja ulkoilmasta nauttien sekä ihmisiä ja eläimiä katsellen ja kuvaillen päätyen lopulta piknikille kotitanhuville. Päivällinen oli siis ruokavalion mukaisesti mukaan pakattuna, samoin välipala, joten ei ollut kiirettä kotiin syömisten takia eikä tarvinnut murehtia, että ei ruokavaliossa pysyisi. Ja ruokahan aina maistuu, kun ulkona aikaansa viettää.

Aamulla jänikset sai kaikessa rauhassa murkinoida. Lisäksi sali- ja pyöräilyselfiet ja kappale kaunista Suomea.
Vanhankaupunginlahden näkymiä ja eläimiä
Otoksia reitin varrelta
Olin tyytyväinen, sillä kerrankin tein matkaa hitaasti polkien. Tai no, pysähtelin matkan varrella oikeasti katselemaan ja kuvaamaan. Normaalisti tuppaan aina ajamaan kuin olisin joka kerta jossakin kilpailussa mukana haastaen itseni, ajaen aikaa vasten. Ehkä nuhaisella ololla ja helteisellä päivällä oli osuutta asiaan, mutta ihan hyvä niin. 

Kulkuneuvokin kuvassa 
Aivan ihana, rento sunnuntai oli tämäkin! Näitä lisää. Akut lataantuu kummasti.


                              Ihanaa kesää kaikille!
                                         
                                         Mari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti