torstai 28. elokuuta 2014

Päiväretki menneisiin tapoihin - avartava kokemus

Kulunut viikonloppu oli pikavisiitti menneisiin tapoihin. Otin suhteellisen rennosti ilman mitään aikatauluja ja tein kaikkea fiiliksen mukaan. Tämä lienee tapanani silloin tällöin tai juuri näin, kun alkaa syksy saapua. Syksy on sitä sadonkorjuun ja uudistumisen aikaa. Ainakin itselleni selkeästi.

Perjantain aamulenkin päätteeksi puhkuin posket punaisina, että hullun hommaa koko aamulenkkeily (heh). Olin tyytyväinen, että olin ylipäänsä saanut itseni kuudelta aamulenkille, koska en ole aamuihmisiä. Ainakaan niin, että olisin jotenkin ymmärrys päällä ennen puolta päivää. Saatan herätä aikaisin, mutta jotenkin valot menee päälle vasta parin kahvikupposen jälkeen... Voi siis kuvitella, että käyn aamulenkillä unissani (nauraa).


Aamulenkkiselfie...

Lauantaina pidin herkkupäivän. En herkkuhetkeä vaan sellaisen päivän kuin ennen elelin eli yhtä ja samaa herkkupäivää koko päivän. Söin sen verran paljon makeaa, että sunnuntaina voin huonosti kärsien edellisen päivän herkuttelusta.
Tästä rehvakkaasta mussuttelusta taisi olla lopulta hyötyä...


Korvapuusti harvakseltaan maistuu herkkuhetkenä jatkossa paremmin kuin berliininmunkki
Viimeisin ruokavalio- ja treeniohjelmani päättyi viime viikolla. Se oli hieman rikkonainen jakso, koska välissä oli toipuminen sappirakon poisto-operaation vuoksi enkä pystynyt liikkumaan ja treenaamaan täysipainoisesti kuin kaikkinensa noin puolet tuosta kolmen kuukauden ajasta. Liki liikkumati olin viikon ja salitreeneissä oli taukoa lisäksi 3 viikkoa tuon perään. Ohjelmaa en kokonaan kuitenkaan halunnut lopettaa vaan jatkoin siitä mihin olin jäänyt tunnustellen ja kuunnellen koko ajan mitä kroppa huutelee ja sisuskalut sanoo repimättä itseäni. Ohjelman kokonaan keskeyttäminen olisi minulle ollut kuin luovuttaminen kesken kaiken eikä se siten ollut edes vaihtoehto.

Jos analysoin viimeistä ohjelman mukaista jaksoani niin tänä aikana kadotin ympärysmitastani muutamia senttejä ja kiloja en ollenkaan. Kiinteydyin, mutta paino pysyi samoissa lukemissa kuin lähtötilanteessa. Ruokavalion noudattaminen toimi, mutta liikunnallinen puoli kärsi.
Jakso kasvatti sitä kuuluisaa malttia, koska oikeasti toipumiseen piti antaa aikaa. Se ei ollut helppoa, mutta opin kuuntelemaan vielä tarkemmin kroppani viestejä. 
Se on sanottava, että en ole ihan tyytyväinen tulokseen ja fiilis on hieman pettynyt. Kai se kertoo siitä, että olen tottunut siihen, että muutokset ovat suuria jatkuvasti ja niinhän se ei voi olla.

Lauantaina olin päättänyt herkutella ja testata miten sitä nykyään pystyisi elämään sillä tavoin kuin hieman reilun kaksi vuotta takaperin tuli elettyä. Kyseisen päivän teema oli herkuttelu ja rytmittömyys. Ajattelin, että se olisi helppoa, mutta varsinkin tuo rytmittömyys ruokailuissa ei onnistunut. 
Niin on selkärankaan rakentunut ruokarytmi ja vatsa alkaa huudella ruokaa viimeistään siinä kohdin, kun on 3,5h kulunut edellisestä ateriasta. Siispä herkuttelukin tapahtui normaalilla ruokarytmillä. Ei miten sattuu eikä kuten ennen vanhaan napostellen vaan aterian yhteydessä. 
Ateriatkin oli kuten aina eli rasvat, proteiinit ja hiilihydraatit kohdillaan, mutta nyt siis lisäksi vielä joku herkku. Aamupalalla ei ollut mitään ylimääräistä eikä makeaa, lounaalla söin jälkiruuaksi berliininmunkin, välipalalla Ahaa-patukan, päivällisen jälkeen kourallisen lakua ja iltapalan yhteydessä jäätelöä reippaan annoksen.

Täytyy sanoa, että kokeellinen päiväni entisissä ruokatavoissani meinasi tyssätä tuohon berliininmunkkiin. Vaikka se olikin tuore, niin ei se meinannut upota ja tarttui kitalakeen aikas nahevasti. Maku oli myös aivan eri kuin mitä muistin; herkullisuus oli kadonnut.
Kaikki tuon munkin jälkeen syödyt makeat eivät enää maistuneet oikein miltään. Olen sitä mieltä, että selkeä muutos makumaailmassa ja ruokatavoissani on tapahtunut ja maistelen mieluummin oikeata ruokaa kuin makeita herkkuja. Tai sitten herkku on korvapuusti tai muutama pala erittäin tummaa suklaata. 
Lauantaina oli tarkoistus pitää lepopäivä, mutta kaipasin saada raikasta ilmaa, kun jotenkin tuntui olo turvonneelta ja hapettomalta, että lähdin illemmalla kävelylenkille.


Yksi jogurtti sisältää aika monta palaa sokeria...


Sunnuntaina oli edelleen melkoisen huono olo heti, kun silmät auki sain. Berliininmunkki maistui yhä suussa ja ällötti. Ällötti itse asiassa koko lauantain herkuttelu. Huh huonolle ololle (krapulaan verrattava olotila), mutta ehdottomasti hyvä kokeilu!

Sen totesin jo sunnuntaina illalla, kun kuntosalilla hain uudella innolla hien pintaan. Kuluneen viikon aikana tehdyt aamulenkki, intervallitreenit ja kuntosalitreenit ovat maistuneet taas erinomaisilta. Sain ihan uutta potkua tekemiseen ja jotenkin tuntui, että mieli ja ajatus kirkastui.  
Makuaisti on muuttunut siinä missä elämäntapakin. Ja oikeasti ei ole kaipuuta eikä paluuta siihen vanhaan elämään. Ero näiden välillä on huomattava ja kallistuu vahvasti nimenomaan uuden elämäntavan puolelle.
Ei ole vaikeata löytää motivaatiota tuunata itseään tässä kohti kiinteämpää, kestävämpää kehoa ja terveellistä elämää. Ja ylläpitää sitä mikä on jo saavutettu. On kiva tunne, kun voi hyvin, on energinen ja mieli on valoisa!

Päiväretki menneisiin tapoihin oli itselleni kyllä hyvin avartava kokemus. Avasi mennyttä, tuki ja vahvisti tehtyjä valintoja sekä vahvisti ja valotti tulevaisuutta.



Tonnikalafile salaattipedillä






                                                    Mari







maanantai 25. elokuuta 2014

Yhteistyössä nu3 -verkkokauppa

Kahvakuulakainalossa -blogin sivulle on ilmestynyt bannerit, joita klikkaamalla pääsee ihan oikeasti verkkokauppaan. Bannerien takana on nu3:n verkkokauppa, jossa on tarjolla lisäravinteita, ravintolisiä, luonnonkosmetiikkaa, luomutuotteita, superfoodeja, painonpudotusta ja hyvinvointia tukevia tuotteita. 
nu3 -verkkokaupan tuotevalikoima koostuu suosituimmista isoista tuotemerkeistä ja valikoiduista paikallisista toimijoista.
Tarjolla on pyörryttävän iso valikoima tuotteita, joten kuvittelisi sieltä itselleen sopivat löytävän. Hetken kyllä aikaa vie; ainakin itselläni, kun tutustuin tarjontaan. Mutta totesin, että vaikka nu3 on minulle (ja varmasti valtaosalle teistä lukijoistakin) uusi tuttavuus niin tarjolla on laadukas valikoima ja osin ihan meille kaikille tuttuja tuotteita.
Maksutapoina tarjotaan yleisimmät vaihtoehdot ja toimittajavaihtoehtojakin on kaksi tunnettua. Sekä maksutapa- että toimittajavaihtoehdot vaihtelevat hieman maittain, mutta Suomeen toimitukset on luvattu 3-6 arkipäivän sisällä tilauksesta. Toimintaa on mm. Saksassa, Sveitsissä, Ruotsissa, Brasiliassa, Itävallassa Suomen lisäksi.



Lähdin tähän yhteistyöhön yhteistyötarjouksen perusteella hetken harkittuani ja punnittuani ehdotusta. Katsoin, että verkkokaupan tarjooma istuu aika nätisti blogin ideologiaan (jaetaan siis mielenkiinto terveelliseen ravintoon, hyvinvointiin ja liikuntaan) eikä maksa minulta kuin pienen vaivan lähinnä bannerien istuttamisena sivustolle ja rekisteröitymisenä kumppanuusohjelmaan. Tämä oli myös nu3:n yhteistyötarjouksen pohjalla eli katsoivat, että Kahvakuula kainalossa -blogi olisi potentiaalinen yhteistyökumppani myös heille.

Itse toivon, että tästä nu3 -verkkokaupasta ja sen tarjoomasta on iloa teille lukijoille. Odotan myös, että tämä yhteistyö poikii mukavia uusia juttuja. Se on pitkälti itsestäni ja teistä kiinni. Toivon siis, että klikkailette itsenne ahkerasti ostoksille tämän sivuston bannerien kautta ja olette aktiivisia mm. tarjonnan suhteen. Aktiivisuus saattaa poikia edullisia, kohdistettuja tarjouksia ja yhteistyön tuloksena voi olla mahdollista vaikuttaa verkkokaupan tuotevalikoimaan. Olkaa siis aktiivisia suuntaani tai nu3:n verkkokaupan asiakaspalveluun.

Itse tuotteiden kohdalla apua saatte nu3:n ravintoaineiden asiantuntijoilta, jotka vastaavat verkkokaupan monipuolisesta asiakaspalvelusta ja neuvovat oikeiden tuotteiden valinnassa mm. chatissa. Älkää epäröikö kysyä, jos jokin askarruttaa. 

nu3 -verkkokaupan banneri


Innolla ja positiivisin mielin olen mukana! Klik-klik, käykäähän tutustumassa!

                                          Mari




tiistai 19. elokuuta 2014

Peruskunnon perässä ja puolesta

Olen ottanut tavakseni silloin tällöin kiivetä hissin sijasta portaat kotiini. Asun kerrostalon ylimmässä, yhdeksännessä kerroksessa, joten portaita riittää kiivettäväksi. Kesän aikana olin laiska tämän suhteen, vaikka muuten tulikin liikuttua paljonkin. Portaiden kävely oli kesällä nollan luokkaa. Nyt, kun kesä alkaa olla lopuillaan, päätin palata vanhaan, hyvään tapaan ja alan kiivetä portaat kolme kertaa viikossa. En silloin, kun olen ollut kuntosalilla, mutta muina päivinä.

Portaiden kipittely on hyvää hyötyliikuntaa ja erinomainen mittari, kun pohtii millainen se oma peruskunto mahdollisesti on. Ennen elämäntaparemonttini alkua, kun kiipesin portaat satunnaisesti yhdeksänteen kerrokseen, puuskutin ja olin maitohapoilla jo neljännessä kerroksessa. Hyvin harvoin siirryin kuitenkaan hissiin, vaikka kynnys siihen olisi ollut matala vaan jatkoin ylös asti. Portaiden kiipeäminen ei silloin ollut mikään mieltä ylentävä kokemus, joten sen varmasti arvaa jokainen, että kiipeämisen sijaan hissi oli se ensisijainen vaihtoehto seuraavalla kerralla. Kiipeäminen ei ollut siis ikinä mielekästä vaan valtava ponnistus, josta jäi ikävä maku suuhun. 
Nykyään se on ihan päinvastoin eli varsin mielekästä. Toki sitä saa itsensä maitohapoille edelleenkin, mutta silloin sitä on tullut portaat ylös vauhdikkaasti eikä rauhallisesti kiiveten ja hengittäen.

Hieno tunne tuli myös pyöräilykauden alussa, kun poljin kotoa kuntosalille (11 km) ja matka sujui kuin lentäen. Aikaa meni suuntiinsa vähemmän kuin edellisenä vuonna ja matka sujui selkeästi kevyemmin mennen tullen. Kunto on selvästi kasvanut ja energiat lisääntyneet.

Uskollinen polkupyöräni
MeNaisetSport -lehdessä (uusin nro) oli mielestäni hyvä kirjoitus otsikolla Kestääkö kunto? 10 kysymystä, joissa annettiin vastaus siihen, miksi kannattaa peruskunnostaan pitää huolta. Lyhyesti ja ytimekkäästi kiteytettynä hyvä peruskunto auttaa jaksamaan paremmin. Sen voin myös itse allekirjoittaa, kun nyt huomaan eron vertaamalla entisen elämäni jaksamista nykyiseen. Aivan eri luokkaa. 

Peruskunto on siis se kunto, jota jokainen meistä tarvitsee arjessa jaksaakseen. Sen perässä olen tässä itse ollut viime aikoina ja puolestakin puhun perustuen omiin kokemuksiin siitä, että ilman peruskuntoa ei tunnu oikein jaksavan arjen rutiineja saati mitään ylimääräistä.
Peruskunnon lisäksi on olemassa lihaskunto ja kestävyyskunto unohtamatta ylikuntoa. Viimeisin saavutetaan, kun harjoitellaan liian kovaa peruskuntoon nähden eikä keho ehdi palautua harjoituksesta. Se ei ole tavoittelemisen arvoinen tila lainkaan, mutta tavoiteltaessa hyvää peruskuntoa, kestävyyskuntoa ja lihaskuntoa voi elimistö joutua ylirasitustilaan (= ylikunto). 

Pistää treenit välillä puuskuttamaan ja posket punaiseksi...


Kuntoa on siis monenlaista. Itse aloitin kadonneen peruskunnon ja lihaskunnon harjoittamisella ja sittemmin mukaan on tullut kestävyyskunnon parantaminen. Nostelen painoja kuntosalilla, pyöräilen, kävelen erilaisissa maastoissa, kiipeän portaita, teen intervalliharjoituksia (juoksen täysiä minuutin eli omasta mielestäni todella kovaa, mutta todellisuudessa en niinkään kovaa, mutta etenen...), uin, pelaan sulkapalloa ja niin edelleen. Harrastan mahdollisimman monipuolista liikuntaa, jotta harjaannutan näitä moninaisia kunnon muotoja ja kehoani. Ihan kuten lapsena; silloinhan sitä mennä vipellettiin ja tehtiin koko ajan. Hyvä oli peruskunto ja sitten se ikään kuin katosi. Tai annoin sen kadota.

Sulkapalloa pelaamassa


Nollasta on siis ponnistettu ja kyllä voin sanoa, että on eteenpäin päästy hurjasti! Aivan eri luokkaa on jaksamiseni tänä päivänä kuin pari vuotta takaperin ja sitä edeltäneinä vuosina. Tämä olotila on varsin mukava ja kuntokin koko ajan paranemaan päin. Ja tokihan silloin, kun pohjakunto on kunnossa, päivänsä jaksaa paremmin. Tekeminen ja liikkuminen ei ole pelkkää hengästyttävää ponnistelua. Aivotkin tuntuu toimivan kirkkaammin ja hymy on herkässä (siis vielä herkemmässä kuin ennen). 


Kuntosalinäkymä

Näissä on rautaa liikuteltu ja paljon; minä kevyesti, mutta moni muu raskaammin.

                                         Mari

perjantai 15. elokuuta 2014

Rentoutuminen kesäpokkarin parissa

Nykyään tulee harvoin luettua kirjoja, vaikka pidänkin lukemisesta ja koen sen yhtenä parhaimmista rentoutumiskeinoista. Syytän ajan puutetta, mutta enemmän se on kuitenkin järjestelykysymys. Siis se, että ei muka ehdi lukea kirjoja.

Heinäkuisella kesäloman pätkälläni poikkesin kirjakauppaan ja nappasin matkaani muutaman pokkarin. Yksi näistä pokkareista oli Dieettitytön huimat seikkailut; tosikertomus nuoren tytön taistelusta liikakiloja vastaan. 
Valitsin tuon pokkarin ihan hetken mielijohteesta ja ajattelin, että rentoudun sen parissa. Jos en riippumatossa niin ihan vaikka kotisohvalla.

Dieettitytön seikkailut pokkarin etukansi
Kyse on hersyvällä huumorilla kerrottu tositarina tytöstä ja hänen taistelustaan liikakilojen kanssa. Tarina kyllä tempaisi minut mukaansa. Päähenkilöön oli osiltaan hyvinkin helppo samaistua, koska olen itsekin elämäntaparemontin tehnyt. Samankaltaisia tuntemuksia päässä on pyörinyt aikanaan ja muun muassa sitä oikeaa hetkeä aloittaa tuli odotettua. Aikaa vain on kulunut omassa taistossani hieman vähemmän, mutta toki lähtötilannekin on ollut ihan eri tasolla. 
Samanlaisia tuskan, kärsimyksen, ahdistuksen ja onnen tunteita (siis kaikkia niitä tuntemuksia mitä naisen tunteiden vuoristorataan voi ikinä mahtua eli paljon!...) on kuitenkin kokeneet varmasti kaikki liikakilojensa kanssa taistelevat naiset (miksi ei miehetkin...), joten sinänsä se samaistuminen päähenkilöön on helppoa.

Luin tuon pokkarin Tallinnan päiväristeilyllä ollessani. Siis matkalla laivalla Tallinnaan, kaupungissa kahvilla istuessani ja takaisin laivalla tullessani. Onhan sekin tietenkin tapa kuluttaa aikaansa, mutta koska olin liikkeellä yksin niin mikä ettei ja aika todellakin kului kuin siivillä tuon pokkarin parissa. En juuri ympäristöäni havainnoinut, mutta pokkarin sivuja ahmin. Pari kertaa jäin itselleni kiinni siitä, että nauraa heläytin ääneen ja sekös se kanssa matkustajia ympärilläni kummastutti. Mitä lie ajattelivat, mutta vaikea se oli olla nauramatta tarinan käänteille. Nikkasin silmää vain, jos joku tuijotti turhan kauan...

Tarinalla on onnellinen loppu. Taistelu päättyy onnistuneesti ja lopputulemana on ulkomuodoltaan ja ajatuksiltaan uusiutunut sankaritar. Lukijalle pokkari tuotti hersyvää naurua ja leveää hymyä ja mikäs sen parempaa terapiaa kuin nauru. Se rentouttaa mukavasti.

Dieettitytöllä on omat sivunsa, jos joku haluaa vilkaista niitä. Kirja on siis kirjoitettu päähenkilönsä aikanaan pitämän blogin pohjalta itse sankarittaren tuntemuksia kuvaillen taistelussa ylimääräisiä kiloja vastaan.

Linkki sivuille:
www.dietgirl.org/
www.shaunareid.com/

Hieman erilainen Tallinnan päiväristeily oli sillä kerralla. En ehtinyt kotisohvalle tahi riippumaton uumeniin. Toisella kertaa sitten. 

Nalletkin osaa rentoutua....

                                                      Mari

maanantai 11. elokuuta 2014

Ensipuraisu sauvakävelyn maailmaan Nordic Walk -tapahtumassa

Viikonloppuni vietin rennosti tekemättä mitään, kuntosalilla ja sauvakävellen. Itseäni aina hymyilyttää, kun sanon, että en tee mitään, sillä useimmiten juuri sellaiseen päivään kuuluu kunnon treeni kuntosalilla. Niin nytkin lauantaina. Tein HIIT:in, joka keskittyi jalkoihin ja takamukseen ja lopun päivää sitten vietinkin kirjan parissa alaosasto hellänä. Mutta nämä tällaiset aikatauluttomat päivät tekevät välillä hyvää. Ei ole kiirettä minnekään, kun muutoin yleensä ryntäilee kelloa katsoen sinne tänne.

Sunnuntaina olikin vuorossa jotakin jota en olisi ikinä kuvitellut oikeasti tekeväni. Siis minä seisoin Ooppera -talon takana sijaitsevalla amfiteatterilla kävelysauvat käsissäni ja edessä oli kävelysauvalenkki Nordic Walk -tapahtuman merkeissä.


Sauvakävelijän jalat ja kävelysauvat....

Tapahtuma oli ilmainen ja olin ilmoittautunut tähän hetken mielijohteesta, mutta positiivisin odotuksin. Minulle sopisi hyvin kokeilla uutta lajia näin tapahtuman puitteissa. En omista itse edelleenkään kävelysauvoja, ja jostakin syystä olin ilmoittautuessani valinnut vaihtoehdoksi 'en tarvitse', kun olisin nimenomaan tarvinnut kävelysauvat, joita tapahtumaan lainasi Suomen Latu. Sauvattomuus aiheutti sen, että oli mietittävä mistä ne sauvansa lainaisi vai menisikö tapahtumaan sauvoitta, mutta sitten se ei olisi minulle ensimmäinen sauvakävelyni....
Noh, minä lainasin kävelysauvat ystävältäni ja painelin paikalle. Ilmoittauduin, sain osallistumisrannekkeen ja Hyvä Terveys T-paidan (pirteän limen värinen!) ja sitten tutustuin tapahtumapaikan antiin. Äänessä kuulosti olevan Marco Bjurström, joka toimikin tapahtuman juontajana ja mm. alkuveryttelyn  vetäjänä. Ilo silmälle on hän erinomaisen liikkuvaisen kehonsa ja positiivisen olemuksensa kanssa.


Ilmoittautumispiste; toimi muuten sujuvasti



Hyvä Terveys T-paita; pirteä väri!

Nordic Walk -tapahtuman ohjelma


Paikalla oli edustettuna myös mm. Suomen Latu, BungyPump, Lääkärikeskus Aava, FIX- liikuntakeskukset ja UH -urheiluhallit, Omron, Sanoma Media Finland, Unilever, Gymstick, Suomen Sydänliitto ja INWA (International Nordic Walking Federation).


Marco Bjurström juontajan töissään


Ennen lenkille lähtöä ehdin tutustua myös kävelysauvomisen tekniikkaan, joka on aika oleellinen osata saadakseen sauvakävelystä irti kaiken mahdollisen hyödyn. Tässä vaiheessa huomasin, että lainaamani kävelysauvat olivat minulle auttamattomasti liian pitkät, mutta päätin silti vetäistä 4,5 km lenkin niiden kanssa.


Sauvakävelyn tekniikka kuvaan kiteytettynä


Lenkille startattiin portaittain. Ensinnä lähtivät ne, jotka olivat valinneet 9 km reitin, varttia myöhemmin ne, jotka olivat valinneet puolta pienemmän reitin (4,5 km) ja tästä vartin päästä ne, jotka olivat valinneet 2 km reitin. Kaikki reitit sijoittuivat Töölönlahden ja Tokoinrannan ympärille, joten kauniissa maisemissa kuljettiin.
Lähdin matkaan reippaasti askeltaen ja pitäen mielessä tekniikan, jonka Suomen Ladun edustaja oli minulle erinomaisesti näyttänyt. Pyrin pitämään tekniikan mielessäni koko reitin ajan, mutta aika ajoin jäin kiinni yrittäessäni tehdä tasatyöntöjä aivan kuten olisin hiihtämässä. No se on tietenkin minulle tutumpi laji, vaikka en olekaan vuosiin hiihtänyt. Ärsyttävintä oli se lipsuminen; aivan kuten hiihtäessä suksien lipsuminen niin sauvakävelyssä se sauvan lipsuminen hiekalla (*nauraa*). 
Huomasin jo ensimmäisellä kilometrillä, että kävelysauvan on kyllä oltava lyhyempi (oma pituus - 55cm), jotta kokonaisuus pysyy kasassa eikä kävelystä sauvojen kanssa tule käsien liikeradan osalta lyhyttä tikkaamista tai, että ne sauvat laahaavat vain perässä. Paremmin saa varmasti tukea kulkuunsa, kun olisi ollut oikean mittaiset sauvat. Mutta askel tuntuu pidentyvän ainakin parin sentin verran ja kyllä sitä hengästymään itsensä sai. Pääsee melkoisen lujaa, kun liikeradat alkavat sujua ja mieltää homman. 

Lenkin päätteeksi nautin kahvit, katselin ympärilleni ja odottelin vuoroani kolesterolimittaukseen. Mittauspisteissä riitti vilskettä ja ennen minua oli mittauksen käynyt teettämässä 513 henkeä. Hieno asia, että tällainen mahdollisuus oli järjestetty ja homma toimi seitsemällä mittauspisteellä melkoisella vauhdilla, mutta mallikkaasti. Kaikki, joilla kokonaiskolesteroliarvo oli alle 5.0, saivat tuotepaketin, joten sellaisen minäkin itselleni lunastin (kolesteroliarvoni oli 3.14).


Kolesterolimittauspiste oli näkyvästi esillä
Mielestäni Nordic Walk oli mukava tapahtuma ja väkeäkin mukana arviolta n. 700. Mahtui reitille hyvin sauvomaan, vaikka toki siinä oli otettava huomioon se, että yksin ei ollut liikenteessä. Sauvakävelyä voi toki harrastaa erinomaisesti ilman tapahtumiakin, sillä lajina se sopii kaikille, on edullista ja helppoa. Hyvä laji, kun haluaa kohottaa kuntoaan ja toimii apuna painonhallinnassakin.
Sauvojen kanssa kävely ei sinänsä tuntunut mielestäni hassummalta ja reitin päätteeksi olin itse tyytyväinen, että tulin ylipäänsä kokeilleeksi. Tiedän joskus sanoneeni, että ei ikinä, mutta onneksi mikään ei ole kiveen hakattua eikä sitä kokeilematta voi tietää onko laji itselle sopiva vai ei (*hymyilee*). Aion kokeilla myös BungyPump -kävelysauvat, jotta tiedän onko perinteinen vai tuunattu kävelysauva minulle parempi vaihtoehto. Ja luulenpa, että ensi kerralla olen mukana tässä tapahtumassa, mutta silloin sauvani ovat oikeanmittaiset ja tekniikka hiotumpaa.

Tapahtumatori ja väkeä torilla

Tapahtuman tuliaiset poislukien utelias kissa
Ensimmäisen sauvakävelynsä suorittanut varjossa puun...

Kohdallani siis tapahtui ensipuraisu sauvakävelyn maailmaan. Eikä tosiaan ollut huono kokemus, vaikka kävelysauvani olivatkin minulle liian pitkät. Millaisia kokemuksia teillä on sauvakävelystä?


                                                  Mari

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Joudun jättämään hyvästit - Mari jatkaa

Kun ehdotin Marille yhteisen blogin perustamista puolitoista vuotta sitten, oli tilanteeni toinen. Silloin olin jo jonkin aikaa kirjoittanut Pinkit korkokengät blogia ja elämäntapamuutosta oli jo jonkin aikaa takana. Meillä molemmilla kun on ollut sama matka ja yhteiset mielenkiinnon kohteet terveiden elämäntapojen puolesta puhujina.

Nyt noin vuosi tämän blogin perustamisesta itselläni on tilanne niin muuttunut. Tämän jälkeen on tullut isoja yhteistyökuvioita, jotka vievät mun aikaani enemmän kuin olisin voinut tajutakaan. On keskeneräisiä isoja projekteja, jotka sitten paljastuvat myöhemmin. Joten on vaan pakko luopua jostain, siksi joudun luopumaan tämän blogin ylläpidosta. Mari jatkaa tämän kirjoittamista positiivisesti edelleenkin.

Kesäkuun alussa mä sitten lopulta tein päätöksen, josta varovasti sitten Marille kerroin, että "mitä jos mä luovutan sulle tämän blogin pidon ylläpidon kokonaan"? No Mari on viisas nainen ja sanoi, että oli vähän ajatellutkin, että jotain tällaista on tulossa. Viisas ihminen osaa lukea toista ihmistä.

Mä uskon, että Mari on saanut hyvät eväät jatkaa blogin pitoa yksin. Itse jatkan matkaani edelleenkin Pinkit korkokengät blogissani sekä Naistenhaku blogin yhtenä kirjoittajana sekä lukuisten muiden projektieni parissa.

Katselin kuviani taaksepäin ja ehkä tässä on lopuksi aika katsoa itseään muutaman vuoden takaa, että mistä lähdettiin ja missä ollaan nyt. Itse kuvittelen aina välistä, että mitään ei ole matkallani tapahtunut, mutta tänään kuviani katsellessani totesin, että ehkä sittenkin jotain.

Kesällä 2011 hypin siskon mökin trampoliniilla noin 14 kiloa painavampana. Näitä kuvia katsellessani tajusin viimeinen, että mun on tehtävä jotain itselleni. Matkani aloitin tammikuussa 2012.


  Kesällä 2012 hypin trampoliinilla noin 6 kiloa kevyempänä.


Kesällä 2014 hypin sitten jo 14 kiloa kevyempänä.
Täytyy sanoa, että hyppiminen on helpottunut tuosta ensimmäisestä pomppimisesta huomattavasti. 


Matka siis jatkuu edelleenkin, tosin paljon rennommin kuin ennen.

Nykyään keskityn siihen, että mulla on hyvä olla ja syön sen mukaisesti. 


Marille toivon edelleenkin positiivista mieltä ja tsemppiä loppurutistuksiin. 
Pitkällä olet sinäkin matkallasi ja hyvin menee edelleenkin.
Tsemppiä Kahvakuula kainalossa blogin pitoon Mari.
Kiitos kaikille, jotka olette täällä jaksaneet lukea mun ajatuksia.

Maiju

tiistai 5. elokuuta 2014

Hoida, huolla ja harjaa ihoasi

Pääsin mukaan Hopottajien Bepancare® emulsiovoide Hopottajat -kampanjaan testaamaan Bepancare® emulsiovoide -tuotetta. Sinänsä otollinen aika, kun elämäntaparemontin tuoksinnassa iho on saanut kovaa kyytiä ja niin sanottuja raskausarpia on ilmestynyt. Omalla kohdallani venymäarvet eivät ole isommin häirinneet, mutta eivät ne mukaviltakaan näytä, kun alkaa tarkemmin katsomaan. Enemmän häiritsee tämä yhtä kokoa liian suuri nahka, joka toki omalla aikataulullaan tulee kiinteytymään (*nauraa tilanteelle*). 

Koko elämäntaparemonttini aikana olen säännöllisen epäsäännöllisesti kuorinut ja kuivaharjannut ihoani kauttaaltaan, mutta erityisesti ongelmakohdista. Säännöllisesti olen kuitenkin joka päivä kosteuttanut ihoani, sillä ihoni janoaa kosteutta. Varsinaista täsmähoitoa en ole arvilleni antanut, mutta nythän tämäkin tulee testattua. 

Pienellä jännityksellä odotan miten tämä testissä oleva voide tulee minua hoitamaan, mutta ainakin näin yhden käyttökerran jälkeen voin sanoa, että voide tuntui miellyttävältä iholla, tuoksui hyvin miedosti ja imeytyi erinomaisesti eikä jättänyt ihoa tahmaiseksi. Voiteen käyttöä on siis miellyttävä jatkaa, kun ensikokemus on positiivinen.

Bepancare® emulsiovoiteen kerrotaan ehkäisevän ja hoitavan erilaisia venymäarpia ihon venyessä esim. nopean painon vaihtelun takia, lihasten kasvun tai kasvupyrähdyksen seurauksena. No kohdallani kaksi jälkimmäistä syytä voidaan hyvin pudottaa pois, mutta ensimmäinen pitää paikkansa. Lisäksi voide sopii erinomaisesti mm. decolte-alueen ja selluliitin hoitoon. Siis alueille, joissa tarvitaan kollageenintuotannon stimuloimista ja ihon vahvistamista. Voide sopii sekä naisille että miehille ja voidaan käyttää koko keholle.

Bepancare® emulsiovoide Hopottajat -kampanja

Tiivistelmä tuoteselosteesta:

Bepancare® emulsiovoide
  • sopii erinomaisesti koko keholle
  • kevyt koostumus on helppo ja nopea levittää
  • imeytyy nopeasti, eikä jätä ihoa tahmean tuntuiseksi
  • mieto tuoksu on käytössä miellyttävä
  • hypoallergeeninen ja dermatologisesti testattu
  • ei sisällä säilöntäaineita, parabeeneja tai väriaineita
Miten Bepancare® emulsiovoide vaikuttaa?
  • Centella Asiatica -uute stimuloi kollageenin tuotantoa ja vahvistaa venynyttä ihoa – auttaa ehkäisemään raskausarpien muodostumista ja vähentämään jo muodostuneita arpijuovia.
  • Dekspantenoli ja glyseroli ravitsevat ja kosteuttavat ihoa sekä edistävät ihon toipumista – ihosta tulee pehmeä, joustava ja kimmoisa.
  • Oliiviöljy ja ihon omat lipidit vahvistavat ihon suojakerrosta.

Bepancare® emulsiovoide sisältää trooppisesta kasvista, Centella asiaticasta, saatua uutetta, jonka tiedetään stimuloivan kollageenituotantoa ja vahvistavan ihoa. Voide ravitsee ja kosteuttaa ihoa tehden siitä pehmeän, joustavan ja kimmoisan. Parhaan tuloksen saat rasvaamalla ihosi aamuin illoin.

Bepancare® emulsiovoide
Bepancare® emulsiovoidetta on saatavissa apteekeista kautta maan verkkoapteekkeja myöden ja hinta on n. 22,90 euroa.

Linkki, jonka takaa löydät lisätietoja:
bit.ly/bepancare-hopottajat
Aihetunnisteet: #bepanacarevoide #hopottajat

Itselläni on nyt tiedossa ihon huoltoa ja voiteen testausta tuloksia tarkkaillen ja raportoiden, mutta ihostaan on hyvä huolehtia aina. Siihen säännöllisyyteen minäkin pyrin, mutta vielä tuo hieman ontuu. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tähän asti tehdyt kuorinnat, kuivaharjaukset ja kosteutukset ovat varmasti tyhjää parempi.
Tämän voiteen testauksesta ja tuloksista kuulette varmasti myöhemmin. 


                                                          Mari