keskiviikko 6. elokuuta 2014

Joudun jättämään hyvästit - Mari jatkaa

Kun ehdotin Marille yhteisen blogin perustamista puolitoista vuotta sitten, oli tilanteeni toinen. Silloin olin jo jonkin aikaa kirjoittanut Pinkit korkokengät blogia ja elämäntapamuutosta oli jo jonkin aikaa takana. Meillä molemmilla kun on ollut sama matka ja yhteiset mielenkiinnon kohteet terveiden elämäntapojen puolesta puhujina.

Nyt noin vuosi tämän blogin perustamisesta itselläni on tilanne niin muuttunut. Tämän jälkeen on tullut isoja yhteistyökuvioita, jotka vievät mun aikaani enemmän kuin olisin voinut tajutakaan. On keskeneräisiä isoja projekteja, jotka sitten paljastuvat myöhemmin. Joten on vaan pakko luopua jostain, siksi joudun luopumaan tämän blogin ylläpidosta. Mari jatkaa tämän kirjoittamista positiivisesti edelleenkin.

Kesäkuun alussa mä sitten lopulta tein päätöksen, josta varovasti sitten Marille kerroin, että "mitä jos mä luovutan sulle tämän blogin pidon ylläpidon kokonaan"? No Mari on viisas nainen ja sanoi, että oli vähän ajatellutkin, että jotain tällaista on tulossa. Viisas ihminen osaa lukea toista ihmistä.

Mä uskon, että Mari on saanut hyvät eväät jatkaa blogin pitoa yksin. Itse jatkan matkaani edelleenkin Pinkit korkokengät blogissani sekä Naistenhaku blogin yhtenä kirjoittajana sekä lukuisten muiden projektieni parissa.

Katselin kuviani taaksepäin ja ehkä tässä on lopuksi aika katsoa itseään muutaman vuoden takaa, että mistä lähdettiin ja missä ollaan nyt. Itse kuvittelen aina välistä, että mitään ei ole matkallani tapahtunut, mutta tänään kuviani katsellessani totesin, että ehkä sittenkin jotain.

Kesällä 2011 hypin siskon mökin trampoliniilla noin 14 kiloa painavampana. Näitä kuvia katsellessani tajusin viimeinen, että mun on tehtävä jotain itselleni. Matkani aloitin tammikuussa 2012.


  Kesällä 2012 hypin trampoliinilla noin 6 kiloa kevyempänä.


Kesällä 2014 hypin sitten jo 14 kiloa kevyempänä.
Täytyy sanoa, että hyppiminen on helpottunut tuosta ensimmäisestä pomppimisesta huomattavasti. 


Matka siis jatkuu edelleenkin, tosin paljon rennommin kuin ennen.

Nykyään keskityn siihen, että mulla on hyvä olla ja syön sen mukaisesti. 


Marille toivon edelleenkin positiivista mieltä ja tsemppiä loppurutistuksiin. 
Pitkällä olet sinäkin matkallasi ja hyvin menee edelleenkin.
Tsemppiä Kahvakuula kainalossa blogin pitoon Mari.
Kiitos kaikille, jotka olette täällä jaksaneet lukea mun ajatuksia.

Maiju

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti