perjantai 15. elokuuta 2014

Rentoutuminen kesäpokkarin parissa

Nykyään tulee harvoin luettua kirjoja, vaikka pidänkin lukemisesta ja koen sen yhtenä parhaimmista rentoutumiskeinoista. Syytän ajan puutetta, mutta enemmän se on kuitenkin järjestelykysymys. Siis se, että ei muka ehdi lukea kirjoja.

Heinäkuisella kesäloman pätkälläni poikkesin kirjakauppaan ja nappasin matkaani muutaman pokkarin. Yksi näistä pokkareista oli Dieettitytön huimat seikkailut; tosikertomus nuoren tytön taistelusta liikakiloja vastaan. 
Valitsin tuon pokkarin ihan hetken mielijohteesta ja ajattelin, että rentoudun sen parissa. Jos en riippumatossa niin ihan vaikka kotisohvalla.

Dieettitytön seikkailut pokkarin etukansi
Kyse on hersyvällä huumorilla kerrottu tositarina tytöstä ja hänen taistelustaan liikakilojen kanssa. Tarina kyllä tempaisi minut mukaansa. Päähenkilöön oli osiltaan hyvinkin helppo samaistua, koska olen itsekin elämäntaparemontin tehnyt. Samankaltaisia tuntemuksia päässä on pyörinyt aikanaan ja muun muassa sitä oikeaa hetkeä aloittaa tuli odotettua. Aikaa vain on kulunut omassa taistossani hieman vähemmän, mutta toki lähtötilannekin on ollut ihan eri tasolla. 
Samanlaisia tuskan, kärsimyksen, ahdistuksen ja onnen tunteita (siis kaikkia niitä tuntemuksia mitä naisen tunteiden vuoristorataan voi ikinä mahtua eli paljon!...) on kuitenkin kokeneet varmasti kaikki liikakilojensa kanssa taistelevat naiset (miksi ei miehetkin...), joten sinänsä se samaistuminen päähenkilöön on helppoa.

Luin tuon pokkarin Tallinnan päiväristeilyllä ollessani. Siis matkalla laivalla Tallinnaan, kaupungissa kahvilla istuessani ja takaisin laivalla tullessani. Onhan sekin tietenkin tapa kuluttaa aikaansa, mutta koska olin liikkeellä yksin niin mikä ettei ja aika todellakin kului kuin siivillä tuon pokkarin parissa. En juuri ympäristöäni havainnoinut, mutta pokkarin sivuja ahmin. Pari kertaa jäin itselleni kiinni siitä, että nauraa heläytin ääneen ja sekös se kanssa matkustajia ympärilläni kummastutti. Mitä lie ajattelivat, mutta vaikea se oli olla nauramatta tarinan käänteille. Nikkasin silmää vain, jos joku tuijotti turhan kauan...

Tarinalla on onnellinen loppu. Taistelu päättyy onnistuneesti ja lopputulemana on ulkomuodoltaan ja ajatuksiltaan uusiutunut sankaritar. Lukijalle pokkari tuotti hersyvää naurua ja leveää hymyä ja mikäs sen parempaa terapiaa kuin nauru. Se rentouttaa mukavasti.

Dieettitytöllä on omat sivunsa, jos joku haluaa vilkaista niitä. Kirja on siis kirjoitettu päähenkilönsä aikanaan pitämän blogin pohjalta itse sankarittaren tuntemuksia kuvaillen taistelussa ylimääräisiä kiloja vastaan.

Linkki sivuille:
www.dietgirl.org/
www.shaunareid.com/

Hieman erilainen Tallinnan päiväristeily oli sillä kerralla. En ehtinyt kotisohvalle tahi riippumaton uumeniin. Toisella kertaa sitten. 

Nalletkin osaa rentoutua....

                                                      Mari

2 kommenttia:

  1. Sulla on sitten samoja tapoja kirjaa lukiessa, kun ystävälläni Heinillä, hän hirnuu yksinään lukiessaan kirjoja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä voi tunnekuohu yllättää, kun oikein asiaansa uppoutuu :)

      Poista