Kuntosalitreenailun ohessa kävelylenkkejä

Vaikka vouhotan usein tässä blogissani kuntosalitreeneistäni ja olen treenailustani enemmän kuin innoissani niin liikun muillakin tavoin. Muun muassa kävellen. 
Kävely on aina ollut yksi liikuntamuodoistani. Myös aikana, jolloin muu liikunta oli nollaluokkaa ja jolloin olin reilusti ylipainoinen. Nykyisin tulee tehtyä 3-4 kävelylenkkiä viikossa.
Kävelylenkin pituudet vaihtelevat. Välillä kipittelen lähikulmilla tunnin lenkin ja välillä lähden ihan muualle, jotta maisemat vaihtuisivat ja matkakin yleensä pitenee. Lähikulmien lenkitkään eivät kyllä puuduta, sillä aina sitä reiteiltään uutta ihmeteltävää löytää.
Sää määrittelee sen miten pukeudun, lenkin pituuden, vauhdin ja missä kävelen, mutta ei ole este lähtemiselle. Lähinnä se on asenne- ja pukeutumiskysymys minun  mielestäni ja, vaikka sää ei aina olisi niin leppeän aurinkoinen niin lenkin jälkeen mieli on. Siksi se kävely onkin niin mukavaa. Tahdin voi määritellä fiiliksen mukaan, kuten myös maaston. Metsään tulee poikettua, kun se on mahdollista. Tosin talvisin pysyn kyllä aika tiukasti auratuilla väylillä.
Lenkin aikana on mukava antaa ajatuksien lentää tai sitten vain tyhjätä mielensä, katsella ympäristöään, mennä vintata eteenpäin kädet heiluen ja poiketa vaikka kahvilla, jos sopiva kohde löytyy. Välillä on kiva tehdä lenkki ystävän seurassa, mutta enimmäkseen sitä tulee viipotettua yksin. Siihen ehkä vaikuttaa se, että kun lenkille tekee mieli lähteä niin ei siinä tule soitelleeksi, että kuka muu lähtisi ja sopisiko miten aikataulut yhteen. Parasta, kun pistää lenkkarit jalkaan ja menoksi niin ei ehdi miettiä mitä muuta sitä tekisi (nauraa).

En kävele aina meno-paluu matkaa vaan voin hyvinkin kulkea yhteen suuntaan kävellen ja palata takaisin julkisilla. Kuten tänään, kun aamupäivällä kävelin Itäkeskukseen (n. 5 km) ja takaisin palasin muutaman ostoksen kanssa metrolla. Saatan myös lähteä kävelemään ilman erityistä päämäärää; siinä sitä tulee useimmiten käveltyä monen monta askelta kaduilla tai kauppakeskuksissa ihan huomaamattaan. Miten milloinkin. Ja osin hyötyliikuntana eikä aina kaasu pohjassa ja hiki otsalla.
Pääsääntöisesti kyllä teen lenkkini ulkosalla, jotta saan happea ja raitista ulkoilmaa. Nytkin vuoden pimeimpänä aikana.
Matkassa mukana kulkee tietty puhelin, jolla tulee mahdollisuuksien mukaan kuvattua kaikkea mikä liikkuu tai muuten vain herättää mielenkiintoni.
Kävely on itselleni mielekäs liikuntamuoto; ei maksa kuin oikeastaan vain pienen vaivan (sen lähtemisen vaivan), rentouttaa, irroittaa pienen hien (jos on jokin muu vaihde päällä kuin etanavaihde) ja laihduttaakin. Lenkin jälkeen on aina hyvä mieli ja kahvin paikka!

Kuvat kertovat kävelylenkkien aikana otettuina omia tarinoitansa. Värin pilkahduksia ja valoakin osassa on, koska keräsin kuvia loppukesästä aina marraskuulle asti. Äkkiä se on tämä pimein vuodenaika taas taitettu ja mennään kohti kevättä jo kummasti (yltiöpositiivinen ajatus, mutta oikeasti totta)!

                                                     Mari