keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Kiitos vuodesta 2014 ja otetaan uusi vuosi 2015 avoimin mielin vastaan

Vuosi 2014 lähenee loppuaan. Itselleni mennyt vuosi on ollut ensimmäinen kokonainen uuden elämäntavan mukaisesti eletty vuosi. Hirmuisen mukava vuosi, vaikka aina kaikki ei ole mennytkään tanssien. 
Vuoteen on mahtunut paljon erilaisia asioita, tapahtumia ja käänteitä, joista tekin olette osanne saaneet blogissani lukea. Alkavana, uutena vuotena jatkan blogin kirjoittamista, kun huomasin, että pärjään suht mukavasti Maijun jättäydyttyä pois. Ensin alkuun se kyllä arvelutti...
Jatkan myös uuden elämäntapani parissa, koska sen myötä on kiloja karissut, olo on entistä energisempi eikä ole flunssatkaan vaivanneet (viimeiseen neljään vuoteen, mutta tämän kun kirjoitan, olen varmaan kohta flunssassa...). 
Joulun jälkeiset päivät lepäsin salitreenien osalta, mutta käytin aikani hyötyliikkuen kuten shoppaillen alemyynneissä tai kävellen kipakassa pakkasessa. Rentoutuakin ehdin ja yksi niistä oli mahtavan Vain elämää -konsertin parissa.


Kahville, Maijun mies parkkiin ja siitä alemyyntien pariin. Parhautta.

Kävelylenkki tukka huurussa, mutta  tulihan sitä punaa poskiin :-D

Vain Elämää -konsertin satoa
En tee uudenvuodenlupauksia nytkään, mutta asetan lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteita itselleni. Niihin pyrkiminen ja niiden tavoittelu pitää virkeänä, mutta niitä ei pidä olla ruuhkaksi asti. 
Elämäntaparemonttini alussa en tehnyt uudenvuodenlupausta tiputtaa puolessa vuodessa 30 kiloa vaan lupasin, että parannan elämänlaatuani muuttamalla elämäntapojani. Pysyvästi. Aloin syödä oikeata ruokaa säännöllisellä ruokarytmillä ilman pikadiettejä välttäen vain sokereita, lisäaineita ja valmisruokia. Halusin edetä hitaasti, askel kerrallaan ja kohti pysyvää tulosta. Annoin itselleni aikaa tottua muutoksiin, mutta kurinalaisesti. Mustavalkoista ajatusmaailmaa kannattaa kyllä välttää, mutta minulla se on ainoa, joka toimii. Mutta ei niin, että vaatii itseltään täydellisyyttä, sillä silloin ampuu itseään kyllä omaan nilkkaan. Tarkistelin myös arvomaailmaani ja asettelin itseni etusijalle jättäen ylityöt ja normalisoiden työpäivien pituuden. Eli otin ajan sille liikunnalle ja uudelle elämälle sieltä mistä se oli mahdollista. 
Nythän on kaikki jo ihan erilaista, kun on sen liki 30 kiloa kevyempi, osaa syödä rytmissä ja oikein, liikkuu riittävästi ja elämäntaparemontti on vaihtunut elämäntavaksi. Mutta alussa oli omat hankaluutensa, joista olette kyllä saaneet lukeakin.
Jos nyt vuoden vaihtuessa lupaat pudottaa kiloja tai lisätä liikuntaa, mennä salille tai aloittaa uuden harrastuksen niin se on aina hyvä juttu. Siemen muutokselle on kylvetty ja se on kaikki itselle. Oma terveys ennen kaikkea. Varsinaista oikeata hetkeä startata ei ole, joten sitä ei kannata jäädä odottamaan. Mutta pienin askelin, kärsivällisesti harjoitellen uusia muutoksia kohti pysyvää muutosta ja onnistut varmasti.  


Kuvan teksti kertokoon puolestaan
Minä lähden uuteen vuoteen taas avoimin mielin, muutamia kiloja kevyempänä ja valtaisasti lihaksikkaampana (nollasta se on helppoa ponkaista), suorastaan hyväkuntoisena, vaikkakin vielä on paljon tekemistä. Uusia kujeitakin on tiedossa ja näistä kaikista saatte lukea blogissani.
Olen todella iloinen, että olette kaikki jaksaneet blogissani vierailla ja kommentoida. Toivottavasti jatkossakin!

Kiitos kuluneesta vuodesta 2014 ja Riemukkaan terveellistä ja liikunnallista Uutta Vuotta 2015 kaikille!






                                        Mari


tiistai 23. joulukuuta 2014

Rauhaisaa Joulun aikaa!

Se on taas Joulun aikaa ja ilmassa on selkeästi hiukan taikaa. 
Niin ainakin uskon ja toivon. Tosin, kun ympärilleen on katsellut joinakin päivinä menneellä viikolla niin osalla on selkeästi stressiä. Harmillista, mutta toivon, että stressi kääntyy lopulta iloksi.


Joskus on vaan niin kovin vaikeaa olla normaalina kuvassa :-D
Itse en ole joulusta stressannut tänäkään vuonna. Olen lähinnä hemmotellut itseäni hieman etukäteen. Treenannut salilla 3 kertaa viikossa, tehnyt kävelylenkkejä yhtä monena päivänä, käynyt kosmetologin käsittelyssä huoltamassa ripset ja hoitamassa jalat sekä osteopaatilla möyhentämässä lihakset. Siinä on ollut joululahjoja itselleni ihan riittävästi (sekä kroppa että mieli kiittävät). Joululahjoja hankkiessani yllätyin miten paljon sitä askelia ihan rauhaisasti käyskennellessä kertyykin. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan siis se, kun kävelee muutamat ostoskeskukset päästä päähän.


Yhden ostosreissun askeleet ja metrit
Jouluna ajattelin hyvillä mielin keskittyä hyvään ruokaan ja juomaan jälkiruokia unohtamatta. Kaikkea kuitenkin kohtuudella, vaikka räjähdysvaaraa on ilmassa. 
Suunnitelmissa on käynnistää jouluaatto vierailemalla kuntosalilla kovahkon treenin merkeissä, jotta mahtuu sitten kinkkua kunnolla kupuun. Ja joulupäivänä tulen tekemään pitkän kävelylenkin, että se jouluruuilla täytetty kupu sitten hieman laskisi enkä räjähdä (nauraa).
Lisäksi lepään, luen, nautin kiireettömyydestä ja lumisesta maisemasta, mikäli lumi täällä etelässä jaksaa maassa viipyä. 
Kaikessa rauhassa ja hötkyilemättä. En tiedä osaanko, mutta yritän...

Teille blogin lukijoille toivotan...

Rauhaisaa Joulun aikaa! 
Merry Christmas! God Jul! Joyeux Nöel! Feliz Navidad! Buon Natale! Frohe Weihnacten! Feliz Natal! Meri Kurisumasu (メリークリスマス)! Häid Jõule! с Рождеством (s Roždestvom)! Veselé Vánoche! Wesołych Świąt! Prettig Kerstfeest!



                                                  
                                              Mari

torstai 18. joulukuuta 2014

Pikkuisen hikeä pintaan ja väriä poskiin

Joinakin päivinä vain sujuu lähes kaikki toisia päiviä paremmin ja etenkin treenit. Eilen minulla oli sellainen aivan mahtava draivi treeneissä, että oikein ilolla sitä muistelen tässä kirjoittaessani jalka- ja peppuosasto kipunoiden. 

Lähdin salille ihan normaalein fiiliksin ja asennoiduin siihen, että edessä olisi jalkapainotteinen treeni. Tykkään treenata kovaa, mutta pohdin matkallani, että miksi viime aikoina treenit olivat olleet hieman ponnettomia. Että mistä se johtuu, kun kuitenkaan motivaatio ei ole kadonnut mihinkään. Päätin, että teen tulevan treenini liki maksimipainoin, jotta tuntuu ja toivoin, että osuu kohdalle se hyvä fiilis, jotta jaksaa kunnolla.

Tossuille kyytiä salilla
Lämmittelin jalkaprässissä tehden 15 toistoa 3 sarjan verran 100 kilon painoilla jalat normaaliasennossa, leveänä ja kapeana. Syviä työntöjä. Jatkoin siitä 15 toistoa 3 sarjaa 210 kilolla jalat normaaliasennossa niin syvälle kuin pystyin. Syvemmälle pääsen sitten joskus, kun tuo keskivartaloni makkara ei ota enää vastaan, mutta nyt se vielä ottaa (nauraa). Tosin vähemmän kuin pari vuotta sitten; on siis edistytty kivasti.
Hiki siinä tuli ja tosissaan piti punnertaa, että sai kaikki sarjat tehtyä mahdollisimman hyvin. Tämän jälkeen huomasin, että vau, nyt on mahtava fiilis!
Siirryin reiden ojentajiin ja tein siinä 15 toistoa 3 sarjan verran 50-45 kilolla, sen jälkeen maastavetojen pariin ja niitäkin suorinjaloin 15 kerran toistoina 3 sarjaa 40 kilolla, päälle bulgarialaiset (huojuvat) kyykyt molemmilla jaloilla 15 toistoa 3 sarjaa ja olalla painona 10 tanko ja sitten pohkeet istuen yhteensä 60 toistoa omalla painolla. Näiden jälkeen tein vielä hauiskäännöt ja ojentajat huomattavasti pienemmillä painoilla kuin jalkaosasto ja vatsat rutistelin päälle, mutta niin, että liki kramppasi.

Kuulostaan hullulta ja hieman jopa mielipuoliselta, mutta aivan mahtavaa! Tämän treenin jälkeen olin aivan sippi, mutta olo on hyvä ja ihanan euforinen. Ei sellainen kuin vaikka kipeänä ollessaan, voimaton vaan kaikkensa antanut, mutta silti jotenkin voimakas. Aivan loistava fiilis!
Tätä olin tovin jo ehtinyt kaivata, mutta lienee kuuluu asiaan, että välillä sujuu hirmuisella draivilla ja välillä vaan ei, vaikka aina kuitenkin treeni tehdään niin hyvin kuin suinkin eikä niitä ole väliin jätetty. 
Nautin oikeasti siitä, että annan kaikkeni. Ja että pikkuisen nousee hikeä pintaan ja väriä poskiin.

Hikeä pukkasi pintaan ja ihan pikkuisen myös väriä poskiin, hihi.
Kotiin tullessani hieman hymyilytti, kun mietin, että miten sitä jaksaa hilata itsensä portaita pitkin kotiin. Jalkaprässissä nousee parisataa kiloa, mutta sitten ei yhtäkkiä jaksaisikaan himpan yli 70 kiloista ruhoaan kotiinsa kantaa... Ei pysty käsittämään, mutta pakkohan se oli kiivetä 9. kerrokseen, kun hissi oli rikki. Liikunnallisen päivän kruunu oikein! (nauraa)

Mutta hyvä treeni, huikea fiilis! Sinne jäi angstit ja ahdistukset, jos niitä edes oli. Tällaisen jälkeen on aina helppo, ja ilo, jatkaa seuraaviin treeneihin.

                                                  Mari

maanantai 15. joulukuuta 2014

Ihastuttavat tukisukat - iloa jaloille ja mielelle

Pinterestin puolella törmäsin yhtenä päivän minua ihastuttaneisiin sukkiin. Ihastusta herättivät sukkien raikkaat värit ja geometriset kuviot ja koska en osannut päättää mikä olisi se paras näkemistäni niin taisin pinnailla aika montaa kuvaa. Kun huomasin sen, että kyse oli tukisukista olin myös hyvin positiivisesti yllättynyt, sillä tukisukkahan ajatellaan olevan aina tylsä ja kaikkea muuta kuin iloisen värinen. Mutta tässä on nyt kyllä mielestäni onnistuttu hienosti eikä näistä sukista ensimmäisenä tule mieleen mitään tylsää!

Kyse on Tukisukat-shop.comin tuotteista ja kyseiseltä sivulta löytyy laaja valikoima erilaisiin tarpeisiin tukisukkia ja -sukkahousuja. Itselläni on nyt heidän valikoimistaan kahdet, kevyen tuen antavat tukisukat; oranssi-violetit ovat nimeltään "Sunset Violet" ja puna-vihreä-siniset "Spring Two". Molemmat näistä on suunnitellut ruotsalainen suunnittelija Linn Mork, joka kuuluu nuoreen suunnittelijasukupolveen.

Tukisukat-shop.comin pari mallia; minun makuuni ihanat värit!
Tukisukkien tarkoituksenahan on helpottaa jalkojen väsymystä, turpoamista ja kipuilua lisäämällä eritasoisin kompressioin jalkojen verenkiertoa. Tukea antavat sukat sopivat erinomaisesti kaikille, jotka seisovat ja istuvat paljon. Esimerkiksi lentomatkoilla, jolloin jalat turpoavat ja tukisukat olisivat hyvä apu (vähentävät riskiä veritulppien syntymiseksi). Ne sopivat kaikille ja kaikenikäisille eikä vaatimuksena käytölle ole esimerkiksi se, että omaat jo valmiiksi suonikohjut tai tietyn iän. Hintakaan ei ole este, sillä nämä ovat mielestäni huokeita käyttötarkoitukseensa nähden.

Tukisukkien käyttö ei siis vaadi sitä, että lentelee paljon vaan niitä voi käyttää ihan omassa arjessaan. Mieluisinta on pukea tukisukat heti aamulla jalkaansa, jolloin jalat eivät ole vielä turvonneet. Itse käytän tukisukkia aina, kun tiedän päivän sisältävän paljon seisomista (esim. darts -kisat), jalkatreeneissä salilla ja matkustaessani, mutta myös muulloin ihan vain siksi, että on mukava kun jalat ovat kevyet.

Näistä Tukisukat-shop.comin sukista tulee ihan Peppi Pitkätossu -fiilis. Ei siis mikään hompsula olo vaan jalat tuntuvat niin mukavan kevyiltä, että tekisi mieli hypähdellä. Ja värit saavat hyvälle tuulelle; niitä on käytetty rohkeasti, mutta toisiinsa sointuvasti. Pisteet suunnittelijalle! Ja silloin kun tukisukat ovat värikkäitä ja kauniita niin eihän niitä nyt halua näkyviltä piilottaa vaan päinvastoin nämä tukisukat saavat näkyä. Jospa ne iloiset värit tartuttaisivat iloa ja toisivat myös valoa ympärilleen. Tukisukkakin voi olla hyvännäköinen.

Itse näitä tukisukkia ilolla käyttelen jalkojeni hyvinvointia ajatellen! Yritän olla kuitenkin hyppelehtimättä julkisilla paikoilla... (nauraa).

                                    Mari

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Trigger point -kipua ja putkirullauksen tuskaa

Kuluneella viikolla tein uuden aluevaltauksen ja vierailin SATS Megahertsissä Helsingin Herttoniemessä ystäväni houkuttelemana. Aina välillä olen käynyt tutustumassa eri saleihin milloin kenenkin ystäväni mukana avartamassa mieltäni salin tarjonnan ja ilmapiirin suhteen. Tämän salin osalta jäi positiivinen fiilis sekä tiloista että henkilökunnasta.

Ohjelmaan kuului tällä trigger point -tunnin antiin tutustuminen, mutta sitä ennen oli tunti aikaa pyörähtää kuntosalin puolella. Lämmiteltiin hieman lihaksiamme kukin tahoillamme. Meitä oli minun lisäkseni kaksi muutakin.
Hennasta sarjaotos itse toiminnassa

Sitten olikin aika siirtyä trigger point -tunnille ja siis putkirullauksen saloihin ohjatusti. Tunnin tavoitteena oli keskittyä myofaskiaalisten triggeripisteiden hierontaan pallon ja rullan avulla.  Tiedossa oli trigger point -kipua ja putkirullauksen tuskaa.

Lattialle otettiin matto, viereen pesäpallon oloinen kova pallo (hierontapallo tai Lacrosse -pallo nimikkeitä olen kuullut käytettävän) ja putkirulla. Tunnin aloitus tapahtui pienellä alkuveryttelyllä ja siinä totesin olevani taas eri jäykkä tyyppi, kun ei ne kämmenet lattiaan ylettyneet (sormet kyllä). Välillä saan kämmenet jopa lattiaan enkä puhu nyt 25 vuoden takaisesta elämästä (nauraa).

Jumppamatto, putkirulla ja pallo käsille 
Putkirullaus aloitettiin pallolla, joka asetettiin jalan alle ja jalkapohjaa pyöriteltiin pallon päällä. Yksi jalka kerrallaan. Ei muuten tuntunut hyvältä se, mutta pientä tuleviin tuskiin verrattuna.
Pallo vaihdettiin rullaan ja rullattiin pohkeiden kautta takareisiin ja sieltä etureisien ja reisien sivujen rullauksen jälkeen kylkiin ja selän jälkeen päätyen pakaroihin. Ja voin sanoa, että kyllä oli pitkiä ja tuskaisia minuutteja, sillä onhan sitä ihmisessä varsin paljon kipinöiviä kohtia; siis niitä lihasjumeja. Jestas! 

Välillä oli vaan lopettava rullaaminen, kun sattui niin kamalasti, mutta sekin oli jo hyvää lihashuoltoa, että rullan tai pallon pysäytti kipeimmälle kohdalle ja antoi olla siinä tovin. Esimerkiksi pallo pakaran alla oli varsin veikeän oloista (aivan kamalan tuskaista). Samoin etureisien rullaus tai pallon pyörittäminen lavan ja kainalon välisellä seudulla. Huh, melkein tuskanhiki nousi otsalle!
Varsinaista itsekidutuksen oloista touhua, mutta kesti kokonaisuudessaan vain puolituntia (ehdottoman riittävä aika) ja olohan oli ihan hyvä tunnin jälkeen. Jo lyhyen loppuvenyttelyn aikana huomasi, että veri kiersi, vaikka paikat kipunoivatkin vielä.
On siis erinomaista ja huokeata omaehtoista lihashuoltoa parhaimmillaan. Pitäisi vain tehdä useammin niin ei olisi niin tuskallista. Ensimmäisten kertojen tuskaa ei kannata kuitenkaan pelätä; oikeasti kun putkirullausta tekee säännöllisesti tuskat lievenevät.

Kehon omaa painoa hyödyntäen voi rullailla eri lihaksiaan kevyesti tai raskaammin jalkapohjista niskaan. Pallon avulla saa tehtyä täsmähierontaa, mikäli jokin paikka on jumissa ja rulla on turhan iso paikan hierontaan.
Rullailu avaa varsin tehokkaasti lihaksia, sidekudosta, triggerpisteitä ja käsittelee jopa lihaskalvoa. Se auttaa palautumaan nopeammin ja avittaa verenkiertoa lihaksiin paremmaksi. Rullauksen sanotaan vähentävän kiputiloja, ja ehkäisevän niitä sekä parantava elastisuutta. No, minä en niitä kämmeniä saanut lattiaan tuon tunnin jälkeenkään, että en elastisoitunut vielä tuossa ajassa, mutta ehkä mä joskus onnistun (hymyilee). 

Kuvissa eri rullausasentoja ja vaikeaahan se aluksi on sen oman kehon rullailu putkirullan päällä
Tuskaisista hetkistä huolimatta putkirullaus on positiivinen juttu. Ja tämä kokeilukertahan oli minulle joululahja. Melkoisen kivulias sellainen, mutta hyvää tarkoittava ja lopulta hyvää tekeväkin (nauraa). Taidan kirjoittaa joulupukille, jotta saisin oman putkirullan....

                                           Mari

perjantai 12. joulukuuta 2014

Vivokeeper -solki Vivofit® Aktiivisuusrannekkeeseen - hyödyllinen lisävaruste

Garminin Aktiivisuusranneke Vivofit® sai taannoin pienen, mutta erittäin hyödyllisen lisäosan. Lisäosalla on oikein oma nimikin, Vivokeeper -solki.

Vivofit® Aktiivisuusrannekettani täydentämään saapui taannoin siis Vivokeeper -solki (tilasin erikseen, kun sellainen tuli mahdolliseksi) ja nyt ei tarvitse pelätä, että ranneke putoaa ja katoaa. Pitkän käytön tuoksinnassa sitä tuli löydettyä rannekkeensa välillä pyykin seasta ja välillä pensaikosta, kun rannekkeen hihna oli osunut sopivasti ja päässyt irtoamaan. 
Nyt tuon lisävarusteen ansiosta ranneke pysyy matkassa mukana tukevasti riippumatta siitä missä kuljen ja miten käteni viuhtovat ympäriinsä. Ja osa on myös helppo asentaa paikoilleen.




Vivokeeper -solki (musta kapine) 
Solki paikoillaan

Solki sitoo rannekkeen hyvin eikä se osuessaan pääse irtoamaan ja putoamaan

Käyttäjän näkökulmasta hyvä, käyttökokemusta parantava lisäosa. Ehkä jatkossa Aktiivisuusrannekkeen paketin mukana on tällainen automaattisesti eikä solki tule olemaan erikseen tilattava, koska silloin se jää kyllä pääsääntöisesti tilaamatta.

Pieni kapine, mutta on siitä suuri ilo! 


                                            Mari

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Suosikkini Leaderin proteiinipatukoista ja manteleista

Aikaisemmin kirjoitin blogissani, kun sain testattavakseni Leaderin uutuustuotteita. Lähetyksessä oli proteiinipatukoita sekä uusia että hieman kauemmin markkinoilla olleita makuja ja yllätyksekseni myös pähkinöitä ja manteleita eri muodossaan.

Lähetyksen sisältö levällään
En ole ruokavalioiden aikana korvannut kovin ahkerasti aterioitani enkä herkutellutkaan älyttömästi, sillä vasta marraskuussa sain koko lähetyksen tuotteet maisteltua loppuun. Huh, hirmuinen homma. Tavallaan. Mutta toisaalta olen ylpeä itsestäni, että olen pysynyt ruokavalioideni mukaisissa aterioissa enkä korvaus- tai herkuttelulinjalla. Olen syönyt siis oikeata ruokaa ja kuljettanut kiltisti eväitä matkassani.

Pähkinät ja mantelit ovat kaikki kyllä valtavan hyviä. Kun pussin avaa, tulee liki pakonomainen tarve kauhoa kaikki pussin sisältö kitaansa. Vaatii lujaa tahtoa tyytyä yhdellä kerralla vain kouralliseen (nauraa). Ovat siis hyviä herkutteluun. Itse tykästyin lopulta eniten wasabilla maustettuihin manteleihin ja proteiinipatukoista voiton vei jogurttipäällysteinen mustaherukka jälleen kerran. Hyvänä kakkosena on Nutmix. Auttavat myös makeannälkään, jos sellainen hetki osuu kohdalle.
Barebar -patukat eivät olleet minun juttuni, vaikka kaikkia makuja testasin. Varmasti niille löytyy ne omat käyttäjänsä.
Leaderin jogurttipäällysteinen mustaherukka
Leaderin Nutmix kaakao

Leaderin wasabimantelit
Tiedän jo nyt, että joulupöydästäni löytyy Leaderin paahdettuja ja maustettuja manteleita. Odotan, että pääsen herkuttelemaan manteleilla, joissa on potkua! 

Syksyn aikana on tullut Leaderin proteiinipatukoihin uusia makuja markkinoille. Niitä en ole vielä ehtinyt testata, mutta täytynee ottaa ohjelmaansa ja kertoa miltä maistuivat. Uudet maut ovat toscakakku, juustokakku ja keksivalkosuklaa. Kuulostavat lupaavan herkullisilta. Toivottavasti ovat myös vähäsokerisia.

Näitä blogissa esiteltyjä tuotteita on helposti saatavilla liki kaikista kaupoista, joiden valikoimiin kuuluu Leaderin proteiinipatukat tai herkkumantelit ja -pähkinät. 

                                             Mari

lauantai 6. joulukuuta 2014

Hyvää Itsenäisyyspäivää


Suomi itsenäistyi 6.12.1917. Tänään on siis juhlapäivä. Kukin meistä juhlistaa omalla tyylillään ja toiset ei ollenkaan. Itse otan rauhallisesti; käyn kaverin kanin ruokkimassa, tupareissa, kuntosalilla ja lopuksi ihmettelen linnan juhlien pukuloistoa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille Kahvakuula kainalossa -blogin lukijoille!

                                                   Mari