30 maaliskuuta 2015

Joskus näinkin, että sattuu eikä vain tapahdu

Joskus voi käydä niin, että sattuu eikä vain tapahdu. Itselleni kävi nyt ensimmäistä kertaa niin, että kuntosalilla putosi paino varpaille. Se vain lipesi käsistä ja ihan omaa huolimattomuuttani. 

Olin siis ottamassa lisäpainoja telineestä, nostin kaksi kiekkoa kerrallaan ja höpöttelin toisaalle. Toinen kiekoista oli kymmenen kiloinen ja toinen viisi ja hups, se viiden kilon kiekko pääsikin putoamaan. Oikein pomppasi vasemman jalan varpailta pois, kun sen verran korkealta ja kovaa putosi!

Jatkoin puuhiani kuin ei mitään olisi tapahtunut. En edes kiljaissut, kun ei sillä kohdin tuntunut kuin lievä kopsahdus ja kanssani treenannut ei edes huomannut tapahtunutta. Treenien jälkeen tulin kotiin, kävin suihkussa ja suuntasin sovitun menon pariin. Neljän tunnin päästä alkoi tuntua siltä, että omistan ainakin kolme hyvin tuntuvaa varvasta, jotka eivät meinaa mahtua tossuunsa.

Itselleni täydelliset Superstarit meinasivat käydä ahtaaksi kolhuja saaneiden varpaiden osalta :)
Mutta ei siinä mitään. Kotiin päästyäni tarkastin vahingot. Totesin, että oho, kylläpäs turvottaa, kuumottaa eikä voi taivutella, mutta mukana roikkuvat. Yöllä heräsin pariin otteeseen, kun varpaiden kipristely sattui. Ja kumman paljon sitä muistaa varpaidensa olemassa olon silloin, kun niistä yksikin on kipeä (nauraa)! 

Varpaani tapahtuma päivän iltana
Lauantaina olin taas salilla, koska pääsin vain hieman ontuen kävelemään ja olkapäitä tehdessä ei niin paljon varpaita tarvitse. Treeni sujui suhteellisen hyvin, vaikka tasapaino hieman kärsikin, kun painoa ei kunnolla vasemmalle jalalle uskaltanut laskea. Tai jos sen teki, niin kyllä varpaat ilmoittivat olemassa olostaan.

Ei varpaani ole kuitenkaan poikki. Se on tässä se hyvä puoli. Väritys on aika muikea, mutta muuten ei ole hätää. Yritän olla potkimatta varpaitani kynnyksiin ja intervallitreenit ovat nyt tauolla, koska varpaiden normaali taivutus on hieman kivuliasta. 
Tein lauantai-iltana raakakakun ja sunnuntaina totesin, että varpaani ovat väritykseltään liki samaa sarjaa. Hienot on värit! 

Raakakakku, jossa mustikkaa ja mustaherukkaa antamassa väriä 
Varpaani sunnuntaina edestä ja takaa; värit kohdillaan

En suosittele pudottelemaan varpailleen painoja enkä mitään muutakaan. Tässä onnettomuudessa onnekseni pudonnut kiekko painoi vain viisi kiloa. Litteämmiksi olisivat muuttuneet, jos painoa olisi ollut enemmän (nauraa). Mutta kyllä, sattuu se kevyempikin paino enkä suosittele kokeilemaan. Kannattaa keskittyä siihen mitä on tekemässä eikä ainakaan heittele tai pudottele salilla painoja miten sattuu.

                                            Mari

25 maaliskuuta 2015

Iltavirkun iltajumppa oli taas nautinto!

Eilen illalla pääsin nauttimaan kunnolla, kun menin salille ja sain kunnolla ryskiä rautojen parissa! Hyvällä draivilla sain tehtyä sarjat sen verran isoilla painoilla, että touhu pisti tämän akan kunnolla puuskuttamaan.
Uusi ohjelma pistää kyllä lopuksi puhaltamaan :-D
Salilla ei loppuvaiheessa ollut kuin pari muuta ihmistä, joten melko omissa oloissani sain olla ja keskittyä täysin siihen omaan ohjelmaani. Plussana salin rauhallisuudesta on se, että ei tule turhia höpötelleeksi eikä laitteisiin tarvitse jonottaa saati kiirehtiä pois (joskus tulee sellainen tunne, että hengitetään niskaan...). Miinuksena sitten ehkä se, että ei aina ole apua tarjolla, kun sitä tarvitsisi. 

Kaikki tarvittavat mukana
Yksin salilla voi keskittyä olennaiseen, jota itsensä kuvaaminen peilin kautta ei ole :-D

Olen illan virkku (ja aamun torkku), joten itselleni luontaista on käydä salilla ilta-aikaan. Teen parhaimmat treenit omasta mielestäni klo 19 jälkeen eikä ole ollenkaan ihmeellistä, jos ponkaisen salille vasta klo 21 tienoilla. Näistä iltapainotteisista suorituksista tulee se euforisin olo (nauraa). Niin tälläkin kertaa eli iltavirkun iltajumppa oli taas nautinto!

Välillä on kovasti keskustelua siitä mikä aika päivästä on se paras treeniaika tai oikea aika liikuntasuoritukselle, mutta itse olen kallistunut siihen tulokseen, että se on silloin, kun se tuntuu itsestä parhaimmalta ja on mahdollista toteuttaa. Siis se lähteminen lenkille, salille tai muuhun liikuntasuoritukseen. Pitää vain mielessään, että tavoitteena on se hyvä olo eikä otsa rypyssä suorittaminen.

Lämmittely tehtiin soutaen

Elämäntaparemonttini alussa hieman tuskailin herätä aikaisin aamulla ja lähteä kävelylenkille tai salille, kun treeniohjelmassa niin luki. Mutta tein niin, kun se kuului ohjelmaan ja, vaikka usein suorituksen ensimmäinen vartti meni liki puoliunessa. Ja siksi, että kyllähän siitä se hyvä olo tuli. Se auttoi jaksamaan aikaisen heräämisen tuskissani.
Sittemmin sitä on saanut hieman vapaammat kädet treeniohjelmiensa kanssa, suunnittelee etukäteen päivittäiset ja viikottaiset menonsa ja mahduttaa sinne sopiviin väleihin ne liikuntasuoritukset.
Edelleenkin silloin tällöin käyn aamulenkillä tai aamusalilla ja ihan vapaaehtoisesti (nauraa). Se on aina sellainen pienoinen ponnistus enkä ole energisimmilläni (hyvä, kun edes herännyt). Tekee ihan hyvää välillä mennä sinne oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.


Monivuotinen 'kotisalini' GB Gym
Milloin sinä liikut mieluiten? Mihin aikaan päivästä koet olevasi energisimmilläsi?

Mari

19 maaliskuuta 2015

Tarjolla gluteeniton luomuaamiainen

Viime viikolla pääsin mukaan tilaisuuteen, jossa tarjolla oli gluteeniton luomuaamiainen. Aivan ihastuttava tapa aloittaa aamunsa jonkun toisen tekemällä aamupalalla! Harvinaista herkkua itselleni.

Aamiaisen oli taikonut meille kokki Alex Nurmi käyttäen Urtekramin gluteenittomia tuotteita (puuro, pastat ja sämpylät). Kattaus oli kaunis ja makumaailma kohdillaan.


Urtekramin tuoteperhe; ihastuttava väritys tuotepaketeissa!


Aamiaispöydän tarjontaa
Gluteenittomien tuotteiden valikoima on nykyisin monipuolinen eikä niitä maustakaan välttämättä erota. Sekään, jos perheessä on keliaakikko tai muista syistä gluteenia välttäviä henkilöitä, ei ole kattauksissa ongelma, kun kaikki valmistetaan gluteenittomista raaka-aineista.

Kun olimme saaneet napanne tuoreista aamiaistarjottavista pullolleen olikin hyvä siirtyä kuuntelemaan lyhyt esittely Urtekramista ja heidän gluteenittomista tuotteistaan, Keliakialiiton tietopaketti ja Helsingin yliopiston dosentti Piia Jallinojan tutkimusta ruokatrendeistä ja mikä niissä vetoaa. Hyvät setit ja omalla kohdallani gluteeniton maailma avartui.

Gluteenittomuus harvoin on oma valinta, mutta niitäkin joukossa on. Esimerkiksi minä itse. Minulla ei ole todettu keliakiaa enkä ole yliherkkä gluteenille, mutta vatsani hyvinvointi on tärkeää ja kokeilen ajoittain onko ehkä gluteeniton vaihtoehto se parempi vaihtoehto. 

Lyhyt tietopaketti.
Keliakia on krooninen ohutsuolisairaus, jonka aiheuttajia on useita, mutta tunnetuin niistä gluteeni. Jos gluteenin syömistä jatketaan, gluteeni vaurioittaa ohutsuolessa toimintoja, jotka huolehtivat siitä, että elimistö pystyy hyödyntämään tärkeät ravintoaineet. Ehdottoman tärkeää on välttää gluteenia ruokavaliossa.
Gluteeniallergia on taas yliherkkyys gluteenille. Tällaisesta kärsivän allergikon elimistössä aiheutuu gluteenista akuutti allerginen reaktio, johon immuunijärjestelmä osallistuu. Gluteeniallergikon ei tarvitse välttämättä jättää kokonaan gluteenia pois ruokavaliostaan, mutta se on silti kannattava vaihtoehto. Sietokykyään voi testata asteittain.
Gluteeni-intoleranssi tarkoittaa yliherkkyytä elintarvikkeiden sisältämälle gluteenille. Tällaisesta kärsivän allergikon elimistössä aiheutuu hidas, mutta ei niin vakava allerginen reaktio, johon immuunijärjestelmä ei osallistu. Gluteenin saantia kannattaa vähentää, vaikka sitä ei tarvitse alkaa välttelemään.


Kokki Alex Nurmi

Tarjolla olleet pastavaihtoehdot

Aamiaisen jälkeisen tietoiskun jälkeen ymmärsin paremmin mitä on keliakia tai gluteeniyliherkkyys. Hyvin oli jo tiedossa se, että keliaakikon elämä ei ole helppoa oman kodin ulkopuolella siinä kohdin, kun tulee eteen hetki, jolloin on jotakin tarjottavaa tai tekisi mieli syödä (eikä eväitä ole matkassa). Harva ihminen huomioi tai ymmärtää, että keliaakikko ei voi syödä hitustakaan gluteenia ruuassaan. Keliaakikon pitää koko elämänsä välttää kosketusta gluteeniin eikä suinkaan yrittää siedättää sillä itseään. Jokaisessa ravintolassa, kahvilassa ja myös kyläpaikassa keliaakikon on varmistettava, että tarjottavat ovat gluteenittomia (tuote ei ole ollut kosketuksissa gluteenia sisältävän tuotteen tai välineen kanssa). Mikäli asiasta ei ole varmuutta, on tarjottavat jätettävä syömättä, ruoka tilaamatta ja syötävä omia eväitä. Hitunenkin gluteenia on keliaakikolle liikaa, vaikka se mitättömältä kuulostaakin. Ei siihen kuole siltä seisomalta, mutta kuka nyt haluaa puolenvuoden kestävät vatsakivut ja vatsan väännöt itselleen. 

Onneksi gluteenitonta tarjottavaa löytyy jo aika monesta ravintolasta ja kahvilasta. Tietous on lisääntynyt ja lisääntyy jatkuvasti.

Tarjotulla aamiaisella en erottanut yhtään mausta oliko sämpylät, puuro tai pasta gluteenitonta. Mutta vatsa kertoi aika pian, että hyvältä tuntui eikä ylimääräistä kurinaa, pöhötystä ja murinaa ilmaantunut. Aion antaa vatsalleni näitä hetkiä tulevaisuudessakin ja nauttia esimerkiksi aamiaiseni gluteenittomana. 

Keliakialiitto: tietoa keliakiasta ja gluteeniton elämä (linkki ohessa). Urtekramista löydät lisätietoja linkin takaa: Urtekram.

                                       Mari 


15 maaliskuuta 2015

Ihana kevätaurinko urheilupuiston uumenissa

Ihana kevätaurinko paisteli tänään liki pilvettömältä taivaalta ja pisti ihmisen ulkoilemaan. Hauska oli huomata, että auringon paiste tekee ihmisistä huomattavasti onnellisemman oloisia ja vastaantulijoita tervehditään hymyllä. Oikein mukavaa.

Hymyilin se minäkin kilpaa auringon kanssa...
Herttoniemen urheilupuiston kartta
Tänään suuntasin askeleeni Herttoniemen urheilupuistoon, jossa kipittelin intervallitreenini osittain läheisellä kentällä ja osittain mäkistä maastoa ylös ja alas. Hengästyttävää puuhaa. Mutta ehdin myös katsella maisemia kalliolta ja toisaalla liki kontata päästäkseni mäen päälle. En ihan koko aikaa tullut pysyneeksi merkityillä väylilläkään.
Kevät on aluillaan ja lämmittihän se aurinkokin jo selkeästi. Mieli lepäsi ja tuli aistittua heräävää luontoa.


Kelottunut puu
Hetken hengähdys ja maisemien ihailu

Liki pilvetön taivas


Otin kuvan, kun väylä oli liki tyhjänä, mutta ilma oli houkutellut sankoin joukoin ulkoilijoita myös urheilupuiston väylille

Talvella tässä on pulkkamäki, mutta lumettomana aikana toimii hyvänä kuntoilukohteena kivuta ylös
Vierekkäin vanhaa ja hieman uudempaa laitetta
Hyppyrimäki
Portaat hyppyrimäelle

  

Hyvät opasteet on kaikkialla
Metsäisempi pätkä

Herttoniemen urheilupuisto oli minulle uusi tuttavuus, mutta en varmastikaan viimeistä kertaa siellä vieraile. Siellä on helppo liikkua, kun reittejä on mistä valita ja pohjat ovat kunnossa. Voi juosta tai kävellä oman valintansa mukaan pitkin poikin. Mäkiä löytyy, mutta myös hieman tasaisempaakin maastoa. 
Reippailu sai hyvälle mielelle, intervallit hengästymään ja raitis ilma tekee aina vaan niin hyvää!

                                       Mari

10 maaliskuuta 2015

Katsaus GoExpo 2015 -messujen tarjontaan

Kuva&Kamera -messujen satoa;
hienoja valokuvia näytteillä ja
kuvaajille tarvikkeita ajan väreissä
Viikonloppuna järjestettiin GoExpo2015 messut ja tässä katsaus messujen tarjontaan koosteena. Oli kyllä menoa ja meininkiä GoExpon puolella, hieman rauhallisempaa Kuva&Kamera puolella ja vähäisimmälle tarkistelulle jäi tällä erää Horse Fair, mutta näin kuitenkin yhden hevosen ratsastajineen.

Polkupyöriä ihan jokaiselle


























Itselleni uusia lajeja olivat lacrosse ja kin bal. 
Esillä Lacrossen esittelijät välineineen,
Kin-ball peliväline, wattbike, Fitran kirjat
ja Lidlin proteiinipatukat
Lacrosse tunnetaan myös nimellä haavipallo, mutta onhan se jotenkin paremman kuuloinen tuo vieraskielinen nimitys (kirjoittajan itsensä mielestä). Intiaanit pelasivat tätä jo kauan aikaa sitten ja nykyään on Kanadan kansallispeli. Ikähän harrastamiseen ei ole kuin hidaste, mutta hieman epäilen omaa jaksamistani, jos jalkapallokenttä on pelialueena ja sitä edestakaisin pitää juosta (nauraa). Lisää lacrossesta tietoa löydät linkin takaa. 
Kin ball -peli herätti huomiota reilun kokoisen pelivälineensä takia. Pelivälineenä on pallo, jonka halkaisija on reilu metri. Luulisi sitä siihen osuvan huonommankin pallosilmän omaava (hymyilee). Kin-ball tunnetaan myös nimellä Omnikin, mutta minä en kyllä tunnista kummallakaan nimellä. Kyse on kuitenkin joukkuepelistä, jossa on mukana kolme joukkuetta, jotka yrittävät lyödä pallon omalla lyöntivuorollaan kenttään. Toiset joukkueet yrittävät pitää pallon ilmassa ja joka joukkueella on oma värinsä. Yhteishenkeä kasvattava peli, joka Suomessa on vielä aika alkutekijöissään. Tietoa löytyy linkin takaa Kin-ball Suomi ja Kin-ball englanniksi.

GoExpo2015 mahdollisti taas tutustumisen useaan eri lajiin, testailuja ja maistiaisia. Vähän joka lähtöön. Itselleni nousi polkupyörä- ja kamerakuume. Ai jai, kummallekin olisi tarvetta, vaikka vanhatkin ovat ihan toimivia (nauraa). 

Sai kokeilla, testata ja maistella.
Golffareille vaikka mitä,
heppahöperöille katsottavaa,
lihaksille tukea ja lievitystä,
melonnasta kiinnostuneille kanootteja
                        
 
Freddyjä peppuja kohottamaan,
palautusjuomaa, muotoilevaa pohjallista,
vapaaehtoistyötä hyvän asian puolesta,
turvaa päähän ja polkupyörää menopeliksi.
Joskus muuten halusin kovastikin Cannondalen pyörää...
Tarjontaa oli siis valtavasti ja kummasti sitä hankintakuumeita pääsi nousemaan. Ehkä se on vaan kevään merkki, mutta kiva se on aina uutuuksia ihmetellä ja uusiin lajeihin tutustua. Muutamista jutuista kirjoittelen tarkemmin hieman myöhemmin. 
                          

                                               Mari

07 maaliskuuta 2015

Kevättä kohti innolla ja uusin kujein!

Kevät se taas keikkuen tulevi! Kevään tulo myös herättelee ihmisiä liikkeelle, uudistumaan ja pohtimaan mahdollisesti talven aikana kertyneiden kilojensa hukkaamista. Minäkin olen reilun kuukauden omatoimisen jakson jälkeen taas hakenut hieman draivia elämääni uuden ruokavalio- ja treeniohjelman muodossa. Se on niin jännä juttu, että sillä saan omaan tekemiseeni aina uudenlaista intoa, vaikka liikkuminen sinänsä on jo päivittäisessä elämässäni mukana. Tykkään, että on tavoitteita ja tulee uusia kuvioita rikkomaan rutiineja. Sellainen elävöittää kummasti.

Kevättä kohti värikkäin tulppaanein (eläintarhani asukit tykkäävät nekin)
Nyt kuun alussa aloitettu ohjelma tuo mukanaan liki maidottoman ja gluteiinittoman ruokavalion. Jälkimmäinen vain siinä kohdin, jos vaihdan matkassa mukana olevat puuro- ja pasta-ainekset gluteiinittomiin, koska muutoinhan tässä on jo hyvin pitkälti ruokavaliot koostuneet kasviksista, puhtaista raaka-aineista, ilman leipää ja ollut siis aika pitkälle gluteiinitonta. Mutta suurempi muutos ruokavaliossa on nyt kohdallani maidottomuus, sillä uusi ruokavalio ei sisällä rahkaa eikä jogurttia, joita olen tottunut popsimaan kuluneiden vuosien aikana suhteellisen paljonkin. Maustamattomana, rasvattomana ja sokerittomana (nauraa). Mutta näitä muutoksia ruokavaliossani en tee muodin vuoksi vaan ihan kokeilumielessä. Katson miten tämä ruokavalio vaikuttaa voimiini, energiatasooni, olooni ylipäänsä ja tuoko se mitä tuntemuksia mukanaan.

Väriä välipalaan
Treeniohjelma on taas hyvin monipuolinen. Sillä pläski lähtee ja tarkoituksena on siis kiinteytyä tämän ylisuuren nahkani kanssa ja tokihan sitä aina muutaman kilon saa kadotettuakin. Pysyvästi. Nyt käyn kuntosalilla 2-3 kertaa viikossa ja lisäksi kipitän kävelylenkkejä ja intervalleja. Jälkimmäinen on taas se osa, joka on alkuun melkoisen nihkeää. Siis se käynnistyminen, mutta kyllä se siitä, kun vaan sitkeästi ottaa asiakseen ja alkaa pinkoa. Minuutti täysillä juosten pistää hengästyttämään ja posket punaisiksi. Sykekin tärähtää ylös niin, että heilahtaa (nauraa), mutta sitä ehtii parin minuutin kävelyjaksolla tasailla. Ja nythän se on taas niin tässä alussa, että mielessään sitä juoksee gasellin lailla, mutta käytännössä meno muistuttaa sarvikuonon etenemistä. Kesän alussa ehkä vauhti on jo parantunut ja kääntynyt enemmän sinne gasellin etenemisen suuntaan. Elän toivossa.

'Kotisalin' terapiaeläin tuo sekin piristystä päivään
Mutta mukavaa, kun on taas uusia kujeita. Ja intoa! Eli kevättä kohti innolla ja uusin kujein mennään!
Jos ajattelette muutosta terveellisempään suuntaan niin muistakaa, että se on kaikki sinua itseäsi varten. Oli se sitten tiukka, kurinalainen dieetti, hyötyliikunnan lisäys, vatsalihashaaste tai pieni muutos ruokavaliossa niin pääasia on, että se on lähtenyt sinusta itsestäsi ja se tuntuu hyvältä. Hyvä olo on palkitsevaa ja se näkyy ulospäinkin. Kannattaa ottaa pitkän ajan tähtäin ja edetä pienin askelin. Siten saat pysyvämpää tulosta. Hiljaa hyvä tulee -sanonta pitää paikkansa.

Sieltä se kevät kohta tulee...!
Ihanaa kevään odotusta kaikille blogini lukijoille!

                                                Mari


04 maaliskuuta 2015

Monipuolista jumppatarjontaa Motivus -kuntokeskuksissa

Näin sitä on taas yksi kuukausi hurahtanut ja sen myötä päättyi Hopottajien kampanja ja Helsingin Motivus -kuntokeskuksien testaus. Aika kuluu näköjään hurjaa vauhtia ja vaikka sitä kuinka kuvittelee, että kuukaudessa ehtii hyvin käydä monen monta jumppaa niin yksinkertaisesti vain kävi niin, että en kovin monessa jumpassa ehtinyt vierailla. Tavallaan se harmitti, mutta toisaalta en minä normaalistikaan käy monen montaa kertaa viikossa jumppaamassa kuntosalitreenin lisäksi, jotta kaikki on suhteellista (nauraa). 

Motivus Ruoholahti, aulatila 
Motivus Stockmann

Motivus Center, Kamppi
Joka tapauksessa vierailin Stockmannin Motivuksella, mutta käyntini jäi lähinnä ovelta kurkkaamisen tasolle, sillä en ollut etukäteen tarkastanut, että juuri sillä hetkellä kuntosali olikin varattu vain miehille. No, eipä tuo haitannut eikä sotkenut suunnitelmiakaan. Salille suuntasin silti (nauraa).
Ruoholahden Motivus on sitten kokonaan suunnattu naisille ja sitä markkinoidaankin hyvinvointikeskuksena. Keskus tarjoaa lapsiparkkipalvelua tiettyinä aikoina ja tällaista palvelua ei ole muilla Motivuksen kuntokeskuksilla. Kuntosalin puolella silmiini osui suhteellisen runsas määrä lämmittelyyn suunnattuja laitteita, peruslaitteet kunnon kohottamiseksi sekä venyttelyyn ja kahvakuulailuun sopivat tila. Erilaisia jumppia ja joogaa varten oli tarjolla isohkot salit, pukuhuoneet olivat siistit ja tarjolla oli normaali saunan lisäksi sekä höyry- että infrapunasaunat.
Kampin Motivus sitten on suunnattu sekä että ja se on kuntosalinsa osalta monipuolisin sekä laitteidensa että vapaiden painojensa ja tilan osalta. Lisäksi on tarjolla oma indoor cycling -tila ja pari tilaa erilaisia jumppia varten.

Motivus -kuntokeskusten jumppatarjonta on sen verran monipuolista, että varmasti jokaiselle löytyy ainakin se yksi mieleinen ellei jopa useampi. Tällainen ihminen kuin minä, joka ei siis ole aikaisemmin kuntokeskusten palveluita käyttänyt eikä jumpannut ryhmissä, sai jumppaohjelmistoon tutustuessaan liki ähkyn (nauraa). Nettisivuilta kuitenkin löytyy hienosti sisällöt avattuna ja tietoa muutoinkin.
Itse tykkäsin käydä kehonhuoltotunneilla. Kolme eri kertaa, kolme eri ohjaajaa ja kolme erilaista kehonhuoltoa. Tykkäsin kamalasti, vaikka joka ikisellä kerralla sattui joka paikkaan ellei koko kroppaan melkoisesti. Mutta olo tuntien jälkeen oli hyvinkin rento. Ja pisteet annan kaikille ohjaajille. Vaikka olivat kaikki erilaisia niin yhteinen tekijä oli se, että näytettiin ja kerrottiin hyvin mihin rullaus vaikuttaa ja missä sen tulisi tuntua.

Muutenkin palvelu oli varsin erinomaista kaikissa Motivus -keskuksissa.

Omalla kohdallani tulen vierailemaan tulevaisuudessa kertamaksulla silloin tällöin eri jumppatunneilla ja etenkin kehonhuollossa mikäli vain se sopiva hetki sellaiselle löytyy. Kaikilla tunneilla, joissa kävin, oli runsaasti osallistujia ja laajalla ikähaarukalla. Ja sehän on hieno juttu se!
Hienoa oli myös päästä testaajaksi tähän Hopottajien kampanjaan. Avartava kokemus.

                                              Mari

01 maaliskuuta 2015

Elämäntaparemontti on pitkä matka, jota ei kuitenkaan tarvitse tehdä yksin

Viime vuonna kirjoitin siitä, että elämäntaparemonttia ei tarvitse tehdä
yksin. Se ei myöskään tapahdu yhdessä yössä ja itse päätös muhii monella
korvan takana odottamassa sitä oikeaa hetkeä. Sitä oikeaa hetkeä ei kannata
jäädä odottamaan; se on tässä ja nyt.

Muutos lähtee sinusta itsestäsi ja kaikki mitä teet oman terveytesi eteen
on sinulle itsellesi. Tässä kohdin saa olla itsekäs, onhan kyse omasta
hyvinvoinnistasi ja terveydestäsi.

Oman elämäntaparemonttini alussa ja ennen kuin se oli edes virallisesti
alkanut ajattelin, että on ensin tehtävä jotain kuntoni kohottamiseksi,
että voi alkaa liikkumaan tai mennä kuntosalille. Eri jännää... Siinähän on
sitten ikään kuin valmis oravanpyörä, mutta tuohon ajatusmaailmaan ei
kannata jäädä. Pienestä se on ponnistettava ja kunto kasvaa, kun jotakin
sen eteen tekee sohvalla istumisen sijaan. Paha olo voi aluksi yllättää ja
paikat voivat tulla hyvin, hyvin kipeiksi, mutta näitä tiloja ei kannata
pelätä (toki, jos olo tai kipu ei mene ohitse, on syytä hakeutua
ammattiauttajan puheille). Joka tapauksessa on astuttava sinne mukavuusalueensa ulkopuolelle, ja pysyttävä siellä tovi, jotta muutosta alkaa tapahtua. Äkkiä siitä lisätystä liikunnasta ja ruokavalion muutoksesta lihashuoltoa unohtamatta alkaakin tulla hyvä olo!

Jaksan toistaa sitä, että omalla kohdallani, ja tämän remonttiretkeni
aikana, olen saanut tukea monilta ystäviltäni läheltä ja kaukaa. Olen siitä
vilpittömästi iloinen ja pidän sitä mittaamattoman arvokkaana asiana. Se on
yksi iso tekijä siinä, että elämäntaparemonttini eteni mutkattomasti ja
tuloksena on uusi olotila ja elämäntapa. Yksin tehtynä koko remontti olisi
ollut reippaasti raskaampi taival.

Esittelen tässä toisenkin elämäntaparemontissani tukenani toimineen
henkilön, Harri Röynän. Harrin nimi on vilahdellut kirjoituksissani
aikaisemminkin; muun muassa silloin, kun ihmettelin blogikirjoituksessani osteopaatin, urheiluhierojan ja hierojan nimikkeiden eroja.

Elämäntaparemonttini alkoi elokuussa 2012 ja hieman ennen sen alkamista
löysin tieni Osteomicin tiloihin Harrin hierontapöydälle. Nyt on siis
tullut kuluneeksi reilu 2,5 vuotta siitä, kun ymmärsin alkaa kehoani ja
lihaksiani huoltamaan. Elämäntaparemontti on pitkä matka, jota ei kuitenkaan tarvitse tehdä yksin. Harrin suurin rooli tässä matkassa on ollut yhtä kuin se onnistunut kehonhuolto ja lihashuollon merkityksen ymmärretyksi tekeminen.

Osteomic

Se, miten Harri on päätynyt hierojaksi ja sittemmin osteopaatiksi, johtuu
pitkälti siitä halusta auttaa muita pitämään kehonsa kunnossa, osittaisesta
kutsumuksesta, mutta ennen kaikkea suuresta kiinnostuksesta ihmisen
toiminnallisuuteen ja mekaniikkaan. Mies itse tietää varmasti hyvin mikä on
oman kehon huoltamisen merkitys ennen ja jälkeen treenin, kun on harrastanut
kuntosalitreeniä, potkunyrkkeilyä ja muita kamppailulajeja 15 -vuotiaasta alkaen.

Vahva sitoutuminen, kiinnostus oman ammattitaitonsa ylläpitämiseen ja
kasvattamiseen on sekä nähtävissä, että otetaan asiakkaan kohdalla
käytäntöön, kun mahdollista tai on selkeä tarve. Tästä olen asiakkaana
ainoastaan hyötynyt. Kun minua pistää/puristaa/jumittaa jostakin kohdin kroppaani, kerron siitä ja ongelma paikallistetaan erinäisin kysymyksin, painalluksin ja tutkimalla liikeratoja. Sitten ongelmakohta hoidetaan kuntoon ja annetaan ohjeet miten ongelma pidetään poissa tulevaisuudessakin
Yksinkertaisimmillaan näin.

Voin kertoa esimerkkinä oman ensimmäisen käyntini. Menin vastaanotolle hierontaan ja sain kotiin viemisiksi hieman mietittävää, koska ongelmallisia kohtia oli monta yhden sijaan ja tunnissa nyt ei saa millään kaikkea kuntoon. Monen vuoden erittäin vähäisen liikkumisen vuoksi ryhtini oli päässyt huonoksi, lonkat jäykiksi, pää roikkui kuin kilpikonnalla, rintaranka oli supussa ja hartialinja vinossa. Osasin tällaista hieman odotellakin, mutta hieman ehkä lyhyempää vikalistaa... (nauraa). En tuosta kuitenkaan pelästynyt vaan Harri joutui hommiin. Melkein pari vuotta siinä vierähti, että olen päässyt siihen pisteeseen, jotta olen voinut siirtyä käymään lihashuollossa kerran kuussa ja
noudattamaan annettuja ohjeita muutoin. 

Kun katson aikaa liki kolme vuotta taaksepäin tai enemmänkin, nyt
reippaasti paremmalla ryhdillä ja muutoinkin niveliltäni liikkuvaisempana,
voin todeta, että olen valinnut viisaasti huoltamalla lihaksiani.
Lihashuolto maksaa, mutta pidemmällä juoksulla kannattaa (on kyllä joka
euronsa arvoista). Itse olen sitä mieltä, että olen säästänyt tällä tavoin sekä
lääkärikäynneissä että sitä kautta määrätyissä kipu- ja lihasjännitystä
laukaisevissa lääkkeissä jo nyt, tulevaisuudesta puhumattakaan.

Innostus ja vahva sitoutuminen siihen mitä tekee, on kivasti tarttuvaa ja
antaa potkua tavoitella kohti hyvää oloa ja toimivaa kehoa.

Voin myös sanoa, että olen hyvissä käsissä. Kerron mikä kaipaa huoltoa ja
noudatan saamiani ohjeita (jos sellaisia erikseen annetaan), ja tulosta
tulee. Harri on aidosti kiinnostunut siitä, että asiakkaansa voi hyvin. Olen siis
onnekas, kun lihashuoltajani on henkilö, jonka kanssa kemiat toimivat, ja
jonka kanssa asiakassuhde on rakentunut vuorovaikutteiseksi ja toimivaksi. Aivan kuten PT:ni kohdalla on käynyt.

Suosittelen lämpimästi teille kaikille, että muistatte lihashuollon. Jos
nyt mietitte, että olisi kiva saada ammattiapua kehon ongelmien kanssa niin tässäpä hyvä vaihtoehto.

Osteopaatti, koulutettu hieroja, urheiluhieroja itse eli Harri Röynä
Itse annan suuren arvon sille tuelle, jota olen remonttiretkelläni saanut
niin Harrilta kuin muiltakin ympärilläni olevilta. Yllättäviltäkin
tahoilta. Hienoa, että elämäntaparemonttia ei tarvitse tehdä yksin!

Harrin tavoitat halutessasi sähköpostiosoitteesta: osteomic@gmail.com.
Nettisivut löytyvät myös nimellä Osteomic.
Rohkeasti ottamaan yhteyttä ja sopimaan lihashuoltoon aikoja!

Kahvakuula kainalossa -blogin lukijat saavat viiden euron (5€) alennuksen kaikista Osteomicin tarjoamista hoidoista maaliskuun ajan. Varatessasi hoitoaikaa muista mainita, että olet Kahvakuula kainalossa -blogin lukija. Tarjous on voimassa 1.-31.3.2015.

                                            Mari