maanantai 17. elokuuta 2015

Ilman haasteita elämä olisikin tylsää

Hui, kuinka nopeasti aika onkaan vierähtänyt viimeisimmästä kirjoituksesta. Syitä on monia, mutta suurin syy on varmasti se, että olen selkeästi ollut hieman alavireinen muutamina menneinä päivinä. Siis omasta mielestäni, ja silloin ei oikein runosuoni syki ja tekstiä synny, vaikka aiheita olisikin. Alavireisyyttäni tuskin on kukaan ympärilläni huomannut eikä tällaisia hetkiä ole kuin kerran kymmenessä vuodessa, jos silloinkaan. Peruspositiivisena ihmisenä löydän pieniä iloja ja ilon aiheita nopeasti, vaikka elämä ei aina sujuisikaan siten kuin olen suunnitellut. Mottoni onkin, että kun iloitsee pienistä, voi iloita usein. 

Elämäntapojeni muutos on yksi jatkuva aihe iloon. Olen tyytyväinen menneistä kolmesta vuodesta uuden elämäntavan parissa ja odotan uteliaana mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Moni aloittaa aina kesän jälkeen uusia harrastuksia, mutta minä se kävin tuttuun tyyliin salilla oli aurinkoista tai ei. Sen sijaan loppukesästä aloitin hieman erilaisen treeniohjelman. Sen avulla on tarkoitus lisätä kroppani liikkuvuutta ja joustavuutta siinä samalla, kun lihaksetkin muokkaantuu.

Teistä varmaan tuntuu, että toistan itseäni. Aina vaan on samat tavoitteet. Ja tavallaan toistankin, sillä kun tavoitteena on toimiva, hyväkuntoinen kroppa niin tie on pitkä ja tekemistä riittää. Tavoite on ja pysyy liki samana vuodesta toiseen ja ainoat vaihtelut tulevat silloin, kun minusta löytyy uusia viilattavia kohtia. 20 vuotta erittäin vähällä liikkumisella ja suurella määrällä istumatyötä ovat tehneet tehtävänsä ja tilannetta ei korjata noin vain. On jäykät nilkat ja nivuset, notkoselkä, vihoitteleva ja vino häntäluu, eteenpäin työntynyt vasen hartia, joka kiristää koko vasenta puolta alkaen yläselästä ja vaikuttaen pään asentoon, paikat ei veny vaikka venyttelisi kuinka. Tai no, ainoa venyvä osa on ylisuuri nahka kymmenien menetettyjen kilojen jäljiltä (nauraa). On tässä listaa kerrakseen mitä korjata enkä tiedä tuleeko ikinä valmista.

Tällä kertaa treeniohjelma on osteopaattini Harri Röynän (Osteomic) luomus. Sisältää tätä tähän astikin ollutta 'bodausta' rautojen parissa, josta tykkään paljon ja sitten ihan perusjumppausta, josta tykkään vähän vähemmän (nauraa). Vähemmän siksi, että en ole kovin taipuisa ja joustava. Liikkeet ovat siten itselleni haastavia ja ahdistaa hieman, kun ei veny eikä taivu. Mutta kukapa sitä nyt olisi seppä syntyessään (nauraa) ja minunkin on syytä muuttaa asennettani, jotta tulosta tulee. Tavoitteena on siis lisätä kroppani eri osien liikkuvuutta, parantaa joustavuutta, kehittää ryhtiä ja muokkailla lihaksia.
Idea tähän koko hommaan lähti oikeastaan lihashuoltotunneista, joiden aikana pohdittiin miksi milloin mikäkin paikka on kankea, kireä, jumissa ja välillä särkeväkin ja sain yksittäisiä venyttely- ja jumppaohjeita näiden korjaamista varten. Koska näitä yksittäisiä ohjeita ja myös ongelmakohtia oli useita niin kysyin erään kerran, että voisiko osteopaattini tehdä minulle niistä koosteen tai jopa ohjelman, joka sisältäisi nuo kaikki ohjeet ja jossa keskityttäisiin koko kroppani ongelmakohtien korjaamiseen.
Siitä se lähti ja nyt ohjelma sisältää muun muassa selän ojennuksia pallon päällä pitkällä liikeradalla niin, että myös pää liikkuu ja kädet on siis alaselän päällä, päkiöille nousuja korokkeen päällä, istumaannousuja jalat salmiakkina, selällään jalkojen ja lantion nostoja, polven ojennuksia vuorojaloin niin, että lantio on ylhäällä ja suorana (ja pysyy kaikissa toistoissa), niskan ojennuksia ja pään kallistuksia. Näitä siis sen lisäksi, että pumppaan myös sitä rautaa ylös, alas ja sivulle pääosin vapailla painoilla ja keskivartaloa vahvistaen.


Vapaat painot; niistä minä pidän :-D

Jumppapallo on kehoystävällinen väline

Niskavenytys; liike joka tahtoo unohtua ja jota voi harrastaa missä vain

Ei veny, ei jousta... meh :)

Näin päin olen pallon kanssa sinut, mutta toisinpäin kaikkea muuta :-D
Ohjelma on kaksijakoinen, liikkeitä on 4-5 per kerta, salikäyntejä 4 viikossa. Ykkösviikko painottuu jumppaukseen ja kakkosviikko sitten taas enemmän siihen bodaukseen. Mainittakoon nyt vielä, että en oikeasti bodaa, mutta tykkään kyllä ryskiä rautojen parissa (nauraa).
Hiki tulee joka kerralla, sillä vaikka liikkeitä on vähemmän per käynti kuin aikaisemmissa ohjelmissani teen ne intensiivisesti ja hyvällä sykkeellä. Vielä tässä vaiheessa olen hieman epätoivoinen, että saanko ikinä itseäni pallon päällä maatessani taipumaan pallon muotoa seuraillen, onnistuuko istumaannousut jalat salmiakkina rennosti ikinä ja osaanko koskaan tehdä oikeanlaista etukyykkyä. Nyt ensimmäisen kohdalla tunnen olevani kuin rautakanki, toisen kohdalla polvet ei taivu lähellekään lattiaa ja viimeisen kohdalla etukyykky on lähinnä pyllistystä muistuttava kummallinen asento (nauraa). 

Iloisesti teen tätäkin ohjelmaa ja odottelen tuloksia. Haasteita on, mutta ilman niitä elämä olisikin tylsää. Nykyinen ohjelma on edellisiin verrattuna hieman erilainen, mutta vaihtelu virkistää. Sisältää kuitenkin tekemisen meininkiä ja sellaisesta minä pidän!  

Miten teillä on kesä sujunut? Onko syksyllä ajatuksissa aloittaa jokin uusi harrastus tai tehdä iso muutos elämäntavoissa? Syksy kun on hyvä aika startata uusia juttuja.

                                       
                                                 Mari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti