tiistai 29. syyskuuta 2015

Ripaus rahkaa ja Islantia raittiissa ulkoilmassa

Lauantaina osallistuin Islanti Helsingissä -tapahtumaan, jonka järjestäjänä oli Skyr Suomi. Skyr on osalle varmaan tuttu kaupan maitohyllyiltä, sillä sehän on rahka, joka on rantautunut meille Islannista.

Islanti Helsingissä -tapahtumaa markkinoitiin Facebookissa sen verran kivasti ja se kiinnitti ensinnä huomioni, jonka jälkeen jäi kytemään idea lähteä tapahtumapaikalle katsastamaan mikä tilaisuuden anti on.

""Islantilaiset ovat omintakeinen kansa kuten suomalaisetkin.
Toki eri tavoin. Siinä missä Suomea peittää järvet, Islantia jää.
Kun islantilainen herkuttelee hapatettua kalaa ja pässinkiveksiä, suomalainen nauttii riisipiirakkaa sekä mämmiä. Totuus on kuitenkin, että Suomessa syödään maailman eniten Skyriä.
Tämän vuoksi halusimme yhdistää erikoiset suomalaiset ja omalaatuiset islantilaiset, sekä tarjota juhlan, joka ei jätä kumpaakaan kansaa kylmäksi.""


Lonnan saaren ohitse suhautti Viking Linen laiva kuun valossa...
Omaksi onnekseni (ja jälkiviisaana) tapahtuma oli kaksipäiväinen, kun muita menoja oli perjantaille niin jäi vielä näistä kahdesta vaihtoehdosta se lauantai käytettäväksi. Yksin ei tarvinnut seikkailla, sillä mukaan lähti ystäväni Taru. Ei muuta kuin suunta Kauppatorille Kolera-altaan reunalle, josta lähti laivakuljetus kohti Lonnan saarta Islannin lipun liehuessa. Saari oli tilaisuuden ajaksi muutettu Skyr -saareksi, joten nyt tuli ensimmäistä kertaa elämässään vierailtua sekä Skyr- että Lonnan saarella.

Skyr -saarelle tutustumaan Islantiin
Sää suosi meitä, sillä mennessä paistoi aurinko ja myöhemmin illan pimetessä taivaalla mollotti upea kuu. Saarella oli tarjolla islantilaisia herkkuja (mm. pylsa eli islantilainen nakkisämpylä), Skyr -rahkaa, kalasoppaa, juomaa ja ohjelmaa kello 18 alkaen puoleen yöhön. Tapahtuma oli ilmainen, mikä yllätti positiivisesti. Siis kuljetus ja tarjottavat lukuunottamatta juomia alkoholilla ja ilman. Alkoholitarjonnan vuoksi tapahtuma oli K-18 tilaisuus.

Mukana tapahtumassa oli islantilaisia artisteja mm. Vio, Sísy Ey, Retro Stefson, DJ Margeir, kokki Siggi Hall, Game of Thrones -sarjasta tuttu, Islannin jätti "The Mountain", CrossFit Games tuplamestari Anníe Thórisdóttir sekä Islannin suurlähettiläs Kristín A. Arnadóttir.

Tarjolla oli ainakin rahkaa, smoothieta, kalasoppaa, pylsat ja lammaspyöryköitä
Lonnan saari on entinen miinanraivaussaari ja nyt suljettu talven ajaksi, mutta avautuu taas keväällä. Sen verran mielenkiintoinen ja sympaattinen saari oli, että itse ajattelin vierailla siellä uudelleen ensi kesänä. 

Tunnelmia illan pimetessä
Kuu on aina yhtä maaginen ja sitä ihailen siellä missä näen.
Ja sitähän tuli ihailtua jakuvattua puhelimen kameralla Lonnan saarelta käsin. 
Ripaus rahkaa ja Islantia raittiissa ulkoilmassa! Onnistunut tapahtuma kaikkine järjestelyineen. Vaivaa oli nähty, mutta ei pilattu turhalla tärkeydellä. Itsessä oli vikaa, jos ei viihtynyt tai osannut pukeutua sään mukaisesti. Rahkaa oli tarjolla enemmän kuin ripaus. Sai syödä niin paljon kuin napa veti ja kyllähän sitä tuli minunkin maisteltua uutuusmakua kuten popcorn-karamelli smoothiessani. Jännän makuinen...

Oli kyllä erilainen lauantainen iltaretki, joka herätteli matkakuumeen (iiik, se on paha!; nauraa). Vielä en ole Islannissa käynyt...

                                                Mari

lauantai 26. syyskuuta 2015

Lautasella valmisateria Natural Performance Meal

Tutkailin ja testasin muutaman Natural Performance meals aterian, kun niitä kaapistani löysin jonkun messuretkeni jäljiltä. Minulla makuja oli kolme; Thai-style Chicken Breast, Indian-style Beef with Red Lentils ja Mexican-style Beef, mutta tarjolla on makuja lisääkin.

Natural Performance Meal - maku Mexican-style
Useimmilla on varmaan joku ennakkomaku kielellään, kun miettii etnistä ruokaa mielessään. Niin minullakin, mutta näiden aterioiden kohdalla maustaminen kannattaa hoitaa itse eikä täysin luottaa paketin otsikon ja kuvan tuottamaan mielikuvaan. Ateriat ovat  kyllä syötäviä ja käteviä, mutta mausteita jäin kaipaamaan. 


Indian-style Beef pussissa ja lautasella
Ateriat sisältävät paljon proteiinia, vitamiineja ja mineraaleja, mutta vain vähän suolaa ja rasvaa. Ei ole käytetty säilöntaaineita eikä keinotekoisia lisäaineita. 
Helppokäyttöisiä, kun voi vakuumipussissaan lämmittää mikrossa 2,5 minuuttia täydellä teholla tai syödä sellaisenaan. Eikä vaadi säilytystä jääkaapissa.
Ateriat sopivat monien urheilulajien harrastajille ja sitä suositellaan laidasta laitaan.  Sopii sellaisille, jotka tarvitsevat paljon proteiinia ja vähän kaloreita. Ei huono vaihtoehto silloin tällöin tai reissuevääksi. Myyntipaikkoja en tälle tuotteelle löytänyt muita kuin tuotteen oman verkkokaupan ja Fitnesstukun, mutta näistä kahdesta nyt ainakin ateriapusseja voi hankkia halutessaan.

Indian-style Beef with Red Lentils
Sisältö per 100 g ja per annospussi (350 g)

Indian Style Beef100 g350 g
Energiaa95 kcal331 kcal
Proteiinia11,8 g41,3 g
Hiilihydraatteja7,1 g24,5 g
- joista sokereita0.3 g1,1 g
Rasvaa2,1 g7,4 g
-josta tyydyttynyttä rasvaa1,0 g3,5 g
Ravintokuitua2,3 g8,1 g
Natriumia0,1 g0,4 g

Ainesosat: Naudanliha (40%), tomaatti (20%), vesi, sipuli (10%), punaiset linssit, tomaattipyree, maissijauho, rapsiöljy, mausteet, inkivääripyree, valkosipulipyree, suola, chilipyree.

Kurkistus pussiin, ei kovin esteettisen näköistä :-D
Multa nälkä lähti kyllä joka kerta. Kylmänä söin lusikallisen jokaista, mutta mikään ei sellaisenaan uponnut. Päätin lämmittää ja lisäsin mausteita saadakseni makua ja lisukkeita saadakseni kauneutta lautaselle ja sitten vain ääntä kohden! (nauraa).  

Mexican -style lautasella tuunattuna
                                                        Mari
        

lauantai 19. syyskuuta 2015

I Love Me 2015 -messut tulossa (sisältää arvonnan)

Syksyn saapuessa saapuvat myös I Love Me 2015 -messut. Messut ovat täynnä kaikenlaista mukavaa kauneuden, muodin, terveyden, luonnollisuuden ja korujen sekä kellojen muodossa.


Lisää kuvateksti



Onni oli myötä bloggaripassin haussa ja sen ansiosta Kahvakuula kainalossa -blogi pääsee tutustumaan messujen tarjontaan kyseisenä viikonloppuna. Niinpä tulen poukkoilemaan siellä tuona aikana joka päivä (16.-18.10.2015). Blogini etusivun oikeaan sivustaan ylös on ilmestynyt kuvake, jonka kautta halutessanne pääsette tutustumaan I Love Me 2015 -messujen tulevaan tarjontaan ja ohjelmaan. Messujen nettisivut löytyvät osoitteesta: I Love Me 2015 -messut.

Tunnelmistani sekä löydöistäni  messuilta voitte lukea blogistani ja katsella kuvina Facebookin ja Instagramin välityksellä. Saattaa muutama snapchatkin napsahtaa, jos siiheksi omaksun kyseisen kanavan käytön (nauraa).

Arvonta

Arvonta tapahtuu blogissani syyskuun kirjoituksia kommentoiden henkilöiden kesken. Arvon I Love Me 2015 -messuille kaksi pääsylippua (á 18€/aikuinen, ovelta ostettuna) yhdelle kommentoijalle, joka pääsee sitten messuille yhtenä päivänä kaverinsa kanssa. Aikaa arvontaan osallistumiselle on 30.9.2015 klo 23:59 asti. 
Toivon monia kommentoijia ja onnea arvontaan!



                                            Mari

perjantai 18. syyskuuta 2015

Tunnelmia leppoisalta lenkiltä

Eilen olin sekä salilla, että leppoisalla kävelylenkillä. Leppoisalla sen takia, että salitreeni oli vienyt minusta isommat mehut, mutta jalat kaipasivat kuitenkin lisää liikettä ja pää happea. No iltapäivä ei ollut aurinkoinen, mutta syyspäivä ja sekä lämmin että hapekas. Juuri sopiva ulkoilulle niinkuin moni muukin päivä.

Syksyn merkki on puista putoavat lehdet.
Kunnon lehtikasaan kyllä vaaditaan vähän enemmän kuin tämä yksi :-D
En pitänyt lenkillä hoppua, mutta etenin kyllä sopivassa tahdissa. Annoin silmien vaeltaa ja hengittelin syvään. Tuoksui syksyltä ja kastemadolta paikoitellen (eli märältä, hieman ummehtuneelta mullalta). Ilma oli aika nihkeän lämmin ja maa oli kostea sateen jäljiltä eikä se sade kaukana ollut tuolloinkaan. Myös puiden lehtien värit ovat alkaneet pikkuhiljaa muuttua ja lehdet pudota, mutta sellainen laaja väri-ilottelu ei ole vielä päässyt valloilleen. Ehkä ei tänä syksynä tulekaan...
Syksyä ilmassa, lehtiä maassa, vähän väriäkin löytyy
Lenkille pituutta tuli noin seitsemän kilometriä ja aikaa siihen meni liki puolitoista tuntia. Ei siis ollenkaan sellainen reippaan menon lenkki, mutta mieltä virkistävä. Jalat ja mieli sai haluamansa. Itseäni ei ahdista yhtään, että vuodenaika on vaihtunut syksyyn. Valon vähentyminenkään ei masenna, kun puuttuvaa päivänvaloa voi korvata sytyttämällä kynttilöitä. Se on sitä lämpöistä valoa, josta itse pidän.

Kuulun niihin, jotka pitävät eri vuodenajoista ja niiden mukanaan tuomista säistä. Mitä niistä mököttämään! (hymyilee). Tämänkin lenkin anti oli ulkoilma sen hetken tuoksuineen, hetki pään tyhjennykselle ja värikkäin kohta sijaitsi sen päätepisteessä eli oman talon ulko-oven edessä oleva kukkaistutus. Ollaan syyskuun puolivälissä ja nämä ne jaksavat vielä kukoistaa ja tuoda iloa ja väriä asukkaidensa päivään. Hyvän kontrastin luo tuo betoninen kukkalaatikko. 


Talon ulko-oven edustan kukkaistutukset betonilaatikossaan
Minä se jo odotan sitä, että puut pudottavat lehtensä, muodostuu värikkäitä lehtikasoja ja minä pääsen niihin hyppimään; ja kai sitä voi kuivemmassa kasassa tehdä muutamat lehtienkelit (lumienkelit sitten myöhemmin, kun lumi saapuu). Salaa kaikki nämä tietenkin! (nauraa)

Syksyn lehtikasoja odotellessa (nauraa)

                                             Mari

lauantai 12. syyskuuta 2015

Haglöfsin vapaalaskuinfon satoa

Tartuin viime viikolla kutsuun tutustua vapaalaskijan vaatetukseen ja vapaalaskuun. Aihe kiinnosti minua, kun sen hetkinen tietotasoni oli täysin pintapuolinen enkä itse ole vuosiin edes hiihtänyt. Mutta rinteissä vapaalasku on kasvava trendi ja moni haluaa nykyään perinteisten, hoidettujen rinteiden ulkopuolelle.

Essens Mimic -takki, naiset

Tarjottavat maistuivat, sopivia suupaloja ja soijapuolukkajuoma!

Tilaisuus oli Haglöfsin tiloissa ja sen aikana oli mahdollisuus tutustua Haglöfsin talven 2015 rinnevaate -mallistoon ja niiden huippuunsa hiottuihin tekniikoihin, Suomi Slalomiin ja Suomi Event Oy:n toimintaan sekä vapaalaskija Jenni Kaipaisen silmin vapaalaskijan varusteisiin. Lisäksi Jenni kertoi vinkkejä rinteeseen ja omat top 5 -laskupaikkansa.

Skade parka (takki)
Otteita puheenvuoroista ja esittelyistä
Puheenvuorot olivat lyhyitä, ytimekkäitä ja tietoa täynnä. Silmät pyöreinä kuuntelin miten paljon kaikkea tekniikkaa onkaan sisällytetty vaatteisiin, joita tarjotaan laskettelijoille nykyisin. Samoja vaatteita toki voivat muutkin ulkoillessaan käyttää ja hyötyä huipputekniikasta ja erinomaisista ominaisuuksista. Mutta hieno asia on myös se, että hyödynnetään eri lajien edustajien tietotaitoa, kun suunnitellaan vaatteita ja varusteita rinteisiin ja ulkoiluun. Haglöfs on esimerkiksi tehnyt yhteistyötä vapaalaskija Jenni Kaipaisen kanssa uusinta vapaalaskijan naisten mallistoa kehitellessään.
Tavoitteena on se, että vaate tai varuste on toimiva, käytännöllinen ja mukava käyttää ja pitää päällä ja siihen ei kyllä päästä, ellei hyödynnetä eri osa-alueiden asiantuntijoita. Unohtaa ei myöskään saa värejä ja nyt tulevan kauden värit Haglöfsin rinnevaatetuksessa näyttävät olevan aika maanläheisiä, selkeitä ja raikkaita.

Haglöfsin mallistoja ja väritykset


Skade -malliston takki
Skade -malliston housut
Jenni myös demonstroi lumivyöryrepun toimintaa. Tietoa tuollaisen repun olemassa olosta minulla ei ollut ja pohdin muun muassa, että mitenkähän paljon sellainen mahtaa painaa, kuinka valtavan iso se on, miten se ylipäänsä voi toimia, jos matkassa on kuitenkin muutakin tavaraa. Demonstraatio oli opettava ja vastasi hyvin mielessäni nousseisiin kysymyksiin. Haglöfsin Vojd ABS -reppuhan ei ole mikään valtavan suuri, vaikka sisältää pari patruunaa ja turvatyynyt. Eikä siihen nähden, että sen avulla voi säilyttää henkensä lumivyöryssä. Painoa on n. 2,6kg ja käyttökertojakin useita yhden sijaan, kun patruunat voi uudelleen täyttää ja turvatyynyt saa kasattua paikoilleen käytön jälkeen. Turvatyynyt siis auetessaan kannattalevat laskijaa lumivyöryn päällä, mutta laukaisua kannattaa harjoitella, että ymmärtää hätätilanteessa toimia oikein. Hieno keksintö ja suhteellisen halpa henkivakuutuskin kyllä!

Lumivyöryreppu - Haglöfs Vojd ABS 
Lumivyöryreppu avattuna Jennin päällä. Kuin enkelinsiivet!
Lumivyöryreppu turvatyynyt avattuna
Haglöfs on Pohjoismaiden suurin outdoor-varusteiden tuottaja. Pohjoismaiden lisäksi tuotteita myydään laajasti Euroopassa ja Aasiassa. Haglöfsin tarina alkoi vuonna 1914 Torsångista, Ruotsista. Repuista lähtenyt tuotekehitys on johtanut Haglöfsin tämän päivän laajaan tuoterepertuaariin, johon kuuluu yli 500 tuotetta: retkeilyvarusteita, vaatteita ja jalkineita miehille ja naisille. Lisätietoja Haglöfsistä ja heidän tuotteistaan löydät heidän nettisivultaan.

Kylmempiä ilmoja odotellessa, jotta voin pukea päälleni tämän pirteän sinisen lämmittimen
(Essens Mimic-mallistoa). On muuten miesten malli, jotta mahtuu nätisti hartiat ja hauikset olemaan! :-D

Antoisa tilaisuus ja tiedot taas karttuivat. Tuli taas huomattua sekin, että ei ole ulkoilu ainakaan vaatetuksesta kiinni. Saati vapaalasku, jos sellaista harrastaa. Vapaalasku vaikutti hyvin paljon kuntoa ja rohkeutta vaativalta lajilta, joskin järki se on siinäkin omaksi ja muiden eduksi. Kuvia katsellessa aloin kaivata lunta, mutta jos laskettelurinteeseen menen pysyn kyllä visusti merkityillä ja hoidetuilla väylillä. Tunnustan suoraan, että rohkeus ja taidot eivät riitä vapaalasketteluun.

Lasketteletteko te merkittyjä ja hoidettuja rinteitä pitkin vai houkuttaako omat laskettelureitit enemmän?

                                              Mari

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Hetkiä taiteen parissa

Välillä tulen käyneeksi teatterissa eli vietän aikaa taiteen parissa (hymyilee). Käyn joskus esityksissä ihan yksinkin, mutta tietenkin seurassa se on hauskempaa ja huomattavasti sosiaalisempaa. Minut on helppo saada seuraksi niin halutessaan, kun en ole uskollinen tietylle tyylisuunnalle vaan tykkään katsella mahdollisimman erilaisia esityksiä. Yritän olla lukematta arvosteluja etukäteen ja joskus menen paikalle tietämättä muuta kuin kappaleen nimen, teatterin ja näytösajan. Näin tulee yleensä parhaimmat katselukokemukset. Ainakin itse olen sen kokenut niin, kun ei ole niitä ennakkokäsityksiä eikä -odotuksia valmiina.

Nyt tulin katsoneeksi pienen ajan sisällä esitykset Onnellinen veli, Billy Elliot ja Revyy à la Ahlfors, jotka kaikki löytyvät Helsingin kaupungin teatterin ohjelmistosta. 
Viimeisin näistä esityksistä oli ruotsinkielinen (Lilla Teatern) ja täytyy sanoa, että olin yllättynyt kuinka hyvin olin kartalla koko esityksen ajan, vaikka kieltä ei ole juurikaan tullut käytettyä sitten kouluaikojen. Revyy sinänsä oli hieman kankean oloinen ja turhan pitkä, mutta sisälsi kaunista laulua (Vuokko Hovatta) ja hienon kuuloista soitantaa (mm. saksofoni). Näitä ihastelin siinä missä hyvin selkeätä ruotsin kielen ääntämystäkin näyttelijöiden taholta.

Lilla Teatern - Revyy á la Ahlfors
Onnellinen veli -esitys oli 1,5 tuntia kestävä sympaattinen komedia (Pengerkadun näyttämö). Esitys oli ilman taukoa eikä silti tuntunut liian pitkältä.
Esityksessä kaksi veljestä lähtevät matkalle pohjoiseen etsimään isäänsä. Matkasta tulee ikimuistoinen ja onnellisuuden kaavakin tuli selvitettyä. Taustalla soi tuttuja biisejä ja esitys sai minut sekä nauramaan kyyneleet silmissä, että liikuttumaan kyyneliin. Erilaisia roolihahmoja vilisi, mutta näyttelijöitä oli kuitenkin kaikkinensa vain neljä. Onnistuneet näyttelijävalinnat olivat kyllä esityksen suola ja lavastuksessa hauskoja yksityiskohtia minimalistisuudessaan.

Onnellinen veli - Helsingin kaupungin teatteri, Pengerkadun näyttämö
Billy Elliot on maailmalla suosioon noussut musikaali (Linnanmäen Peacock). Viihdyttävä, hauska, huumorin täyteinen, liikuttava, koskettava ja itse tykkäsin eniten kaikkein pienimmistä näyttelijöistä, jotka suoriutuivat osistaan upeasti. Itse asiassa en tunnistanut montaakaan näyttelijää, mutta hienoja suorituksia näin siitä huolimatta. Tunteikasta ja hengästyttävää menoa läpi esityksen eikä ole moittimista lavasteissa eikä puvuissakaan. 

Musikaali Billy Elliot - Helsingin kaupungin teatteri, Peacock
Esityksistä en paljasta yksityiskohtia tämän enempää vaan jätän ne teidän itsenne selvitettäväksi ja aistittavaksi.

Harvoin mikään esitys on mielestäni niin huono, että se ei tuntuisi miltään. Nenäliinaa tarvitsen usein oli sitten kyse komediasta tai ei (nauraa) ja jokainen esitys herättää ainakin ihmetystä, jos ei muita tunteita ja ajatuksia. Minusta teatteriesityksien katsominen on osa omaa hyvinvointiani ja lisäksi hyvä, helppo taiteen laji, jos muutoin taide ei innosta. Hetki taiteen parissa pitää mielen virkeänä (hymyilee). 

Millainen teatteriesitys on teidän mielestä hyvä?

                                        Mari