sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Hetkiä taiteen parissa

Välillä tulen käyneeksi teatterissa eli vietän aikaa taiteen parissa (hymyilee). Käyn joskus esityksissä ihan yksinkin, mutta tietenkin seurassa se on hauskempaa ja huomattavasti sosiaalisempaa. Minut on helppo saada seuraksi niin halutessaan, kun en ole uskollinen tietylle tyylisuunnalle vaan tykkään katsella mahdollisimman erilaisia esityksiä. Yritän olla lukematta arvosteluja etukäteen ja joskus menen paikalle tietämättä muuta kuin kappaleen nimen, teatterin ja näytösajan. Näin tulee yleensä parhaimmat katselukokemukset. Ainakin itse olen sen kokenut niin, kun ei ole niitä ennakkokäsityksiä eikä -odotuksia valmiina.

Nyt tulin katsoneeksi pienen ajan sisällä esitykset Onnellinen veli, Billy Elliot ja Revyy à la Ahlfors, jotka kaikki löytyvät Helsingin kaupungin teatterin ohjelmistosta. 
Viimeisin näistä esityksistä oli ruotsinkielinen (Lilla Teatern) ja täytyy sanoa, että olin yllättynyt kuinka hyvin olin kartalla koko esityksen ajan, vaikka kieltä ei ole juurikaan tullut käytettyä sitten kouluaikojen. Revyy sinänsä oli hieman kankean oloinen ja turhan pitkä, mutta sisälsi kaunista laulua (Vuokko Hovatta) ja hienon kuuloista soitantaa (mm. saksofoni). Näitä ihastelin siinä missä hyvin selkeätä ruotsin kielen ääntämystäkin näyttelijöiden taholta.

Lilla Teatern - Revyy á la Ahlfors
Onnellinen veli -esitys oli 1,5 tuntia kestävä sympaattinen komedia (Pengerkadun näyttämö). Esitys oli ilman taukoa eikä silti tuntunut liian pitkältä.
Esityksessä kaksi veljestä lähtevät matkalle pohjoiseen etsimään isäänsä. Matkasta tulee ikimuistoinen ja onnellisuuden kaavakin tuli selvitettyä. Taustalla soi tuttuja biisejä ja esitys sai minut sekä nauramaan kyyneleet silmissä, että liikuttumaan kyyneliin. Erilaisia roolihahmoja vilisi, mutta näyttelijöitä oli kuitenkin kaikkinensa vain neljä. Onnistuneet näyttelijävalinnat olivat kyllä esityksen suola ja lavastuksessa hauskoja yksityiskohtia minimalistisuudessaan.

Onnellinen veli - Helsingin kaupungin teatteri, Pengerkadun näyttämö
Billy Elliot on maailmalla suosioon noussut musikaali (Linnanmäen Peacock). Viihdyttävä, hauska, huumorin täyteinen, liikuttava, koskettava ja itse tykkäsin eniten kaikkein pienimmistä näyttelijöistä, jotka suoriutuivat osistaan upeasti. Itse asiassa en tunnistanut montaakaan näyttelijää, mutta hienoja suorituksia näin siitä huolimatta. Tunteikasta ja hengästyttävää menoa läpi esityksen eikä ole moittimista lavasteissa eikä puvuissakaan. 

Musikaali Billy Elliot - Helsingin kaupungin teatteri, Peacock
Esityksistä en paljasta yksityiskohtia tämän enempää vaan jätän ne teidän itsenne selvitettäväksi ja aistittavaksi.

Harvoin mikään esitys on mielestäni niin huono, että se ei tuntuisi miltään. Nenäliinaa tarvitsen usein oli sitten kyse komediasta tai ei (nauraa) ja jokainen esitys herättää ainakin ihmetystä, jos ei muita tunteita ja ajatuksia. Minusta teatteriesityksien katsominen on osa omaa hyvinvointiani ja lisäksi hyvä, helppo taiteen laji, jos muutoin taide ei innosta. Hetki taiteen parissa pitää mielen virkeänä (hymyilee). 

Millainen teatteriesitys on teidän mielestä hyvä?

                                        Mari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti