perjantai 18. syyskuuta 2015

Tunnelmia leppoisalta lenkiltä

Eilen olin sekä salilla, että leppoisalla kävelylenkillä. Leppoisalla sen takia, että salitreeni oli vienyt minusta isommat mehut, mutta jalat kaipasivat kuitenkin lisää liikettä ja pää happea. No iltapäivä ei ollut aurinkoinen, mutta syyspäivä ja sekä lämmin että hapekas. Juuri sopiva ulkoilulle niinkuin moni muukin päivä.

Syksyn merkki on puista putoavat lehdet.
Kunnon lehtikasaan kyllä vaaditaan vähän enemmän kuin tämä yksi :-D
En pitänyt lenkillä hoppua, mutta etenin kyllä sopivassa tahdissa. Annoin silmien vaeltaa ja hengittelin syvään. Tuoksui syksyltä ja kastemadolta paikoitellen (eli märältä, hieman ummehtuneelta mullalta). Ilma oli aika nihkeän lämmin ja maa oli kostea sateen jäljiltä eikä se sade kaukana ollut tuolloinkaan. Myös puiden lehtien värit ovat alkaneet pikkuhiljaa muuttua ja lehdet pudota, mutta sellainen laaja väri-ilottelu ei ole vielä päässyt valloilleen. Ehkä ei tänä syksynä tulekaan...
Syksyä ilmassa, lehtiä maassa, vähän väriäkin löytyy
Lenkille pituutta tuli noin seitsemän kilometriä ja aikaa siihen meni liki puolitoista tuntia. Ei siis ollenkaan sellainen reippaan menon lenkki, mutta mieltä virkistävä. Jalat ja mieli sai haluamansa. Itseäni ei ahdista yhtään, että vuodenaika on vaihtunut syksyyn. Valon vähentyminenkään ei masenna, kun puuttuvaa päivänvaloa voi korvata sytyttämällä kynttilöitä. Se on sitä lämpöistä valoa, josta itse pidän.

Kuulun niihin, jotka pitävät eri vuodenajoista ja niiden mukanaan tuomista säistä. Mitä niistä mököttämään! (hymyilee). Tämänkin lenkin anti oli ulkoilma sen hetken tuoksuineen, hetki pään tyhjennykselle ja värikkäin kohta sijaitsi sen päätepisteessä eli oman talon ulko-oven edessä oleva kukkaistutus. Ollaan syyskuun puolivälissä ja nämä ne jaksavat vielä kukoistaa ja tuoda iloa ja väriä asukkaidensa päivään. Hyvän kontrastin luo tuo betoninen kukkalaatikko. 


Talon ulko-oven edustan kukkaistutukset betonilaatikossaan
Minä se jo odotan sitä, että puut pudottavat lehtensä, muodostuu värikkäitä lehtikasoja ja minä pääsen niihin hyppimään; ja kai sitä voi kuivemmassa kasassa tehdä muutamat lehtienkelit (lumienkelit sitten myöhemmin, kun lumi saapuu). Salaa kaikki nämä tietenkin! (nauraa)

Syksyn lehtikasoja odotellessa (nauraa)

                                             Mari

5 kommenttia:

  1. Syksyllä on kyllä ihana tehdä lenkkejä kun on niin kaunista :) Tykkään itse myös kaikista vuodenajoista, tosin talvella ei tarvitsisi olla mitään -25 pakkasta :D

    VastaaPoista
  2. Syksyisessä metsässä on taikaa,minä myös tykkään kaikista vuodenajoista,loskakelit ovat ainoat,mitä inhoan. Anne

    VastaaPoista
  3. Koiran kanssa tulee lenkkeiltyä kaikkina vuoden aikoina,kivasti kirjoitit syksyisestä metsästä. Arja

    VastaaPoista
  4. Ihania syksyisiä kuvia. Eikä sitä aina tarvii niin reipasta vauhtia mennäkään. :)

    VastaaPoista
  5. Syksyn parasta antia ovat kyllä väriloistossa kylpevät puut, vaahtera etenkin osaa olla kaunis!

    VastaaPoista