maanantai 3. lokakuuta 2016

Chiruca Panticosa -maastokengät

Kesän alussa sain postipaketin, jonka sisällön avasin ja kuvasin. Paketti sisälsi maastokengät, ja sellaisia olin itselleni etsiskellyt jo jokusen aikaa. Ihastuin kyseisiin kenkiin eräässä bloggaritilaisuudessa ja sieltä tämäkin mahdollisuus testata kyseisiä maastokenkiä minulle avautui yrityksen nimeltä Remes toimesta. Näistä jalkani tykkäävät, kuten myös minä! (nauraa)


Ensin kiinnostuin esillä olevista tuotteista ja heti perään alkoi kiinnostaa itselleni outo tuotemerkki. Nimeä makustelin mielessäni ja kysäisin, että mitähän se mahtaa tarkoittaa. Kysymykseni oli sen verran yllätyksellinen, että siihen ei löytynyt heti vastausta, mutta luvattiin selvittää. 
Maastokengät, jotka minulla on nyt testattavana, ovat nimeltään Chiruca Panticosa, valmistetaan Espanjassa, ovat varreltaan puolikorkeat, päällisenään nupukkinahkaa ja GoreTex -käsittely. Kohderyhmä metsästäjät, mutta myös muut maastossa ja luonnossa liikkuvat.

Ja tuosta nimestä Chiruca. Historia juontaa juurensa I Maailmansotaan, jossa Ranska pudotti lentokoneen alas Pyreneillä. Kone syöksyi pieneen Tortella -nimiseen kylään lähellä Geronaa. Kylässä asui insinööri, joka oli opiskellut Saksassa (kankaiden valmistusta) ja joka käytti pudonneen koneen runkoa ensimmäiseen muottiin, josta tuli myöhemmin ensimmäinen Chiruca. Tämä insinööri sai idean kengistä nähtyään ihmisiä ylittämässä Ranskan rajaa paetessaan sotaa ja jalassaan saappaat, joista hän piti ja joita ei ollut Espanjassa. Niinpä hän perusti oman kenkätehtaan, jossa alkoi valmistaa Chirucan kenkiä. Insinöörin vaimon nimi oli Chiruca (tuttavallisimmin Mercedes). Lisäksi vuosien aikana esitettiin suosittua näytelmää (tekijänä Torrado) ja tuon näytelmän nimi oli Chiruca. Nämä kaksi asiaa johtivat tuotemerkki Chirucan syntyyn 20-luvun alussa.

Vielä en ole ehtinyt tepastella uusilla maastokengilläni ulkosalla, mutta sisällä kylläkin. Ja voin tässä tunnustaa, että varsin miellyttävät ovat jalassani! Mutta kerron lisää kunhan testailussani vauhtiin pääsen. 
Tein muuten ensimmäisen Youtube-videoni laatikkoa avatessani. Sen pääsette katsomaan tästä.



Olen siis tehnyt tänään historiaa ja uutena juttuna jatkossa on se, että blogista löytyy myös videopätkiä tai löydät ne omalta Youtube -kanavalta (Kahvakuula kainalossa). Pyrin pysymään siinä kuitenkin maltillisena (nauraa). Vielä kanava ei ole täysin valmis ja puutteita löytyy, mutta pikkuhiljaa se siitä täydentyy.

Historiaa on tehty myös blogin historiassa ja tänään on rikottu 100 000 katselukerran raja. Aivan huikea juttu ja olen todella otettu tästä! Kiitos kuuluu teille lukijoille. Annatte minulle voimia ja intoa kirjoittaa jatkossakin!

                                       Mari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti