perjantai 13. huhtikuuta 2018

Hurmaava aasi - Sumu Sireeni

Vietin hieman erilaisen sunnuntain, kun tartuin tilaisuuteen päästä tapaamaan Suomen ehkä kuuluisinta some-aasia Sumu Sireeniä. Niin just, luit oikein! Aasia olin menossa tapaamaan (nauraa).
Osa ystävistäni taisi hieman pyöritellä silmiään, kun huutelin taannoin avecia tälle reissulle, mutta ehkä hämmennys meni ohitse, kun tietävät minun olevan hyvin eläinrakas ihminen.




Tilaisuus oli Suomalaisen kirjakaupan kanta-asiakkailleen suuntaama tapahtuma ja järjestäjinä toimivat Suomalainen kirjakauppa (Kamppi) ja kustannusosakeyhtiö Otava. Minusta tämä reissu oli ideana erinomainen ja lisäksi myös hyvin järjestetty.




Päivä alkoi kokoontumisella Kampissa Suomalaisen kirjakaupan edessä, jatkui siirtymisellä bussille, joka ajoi meidät Kirkkonummen Sarvvikiin Toivosen tilalle.
Tilalla pääsi ihmettelemään ja rapsuttamaan kuuluisaa Sumu Sireeniä ja aasikaveriaan Chilaa, Oiva nimistä kissaa, karkeakarvaista mäyräkoiraa nimeltä Sulo ja ihastelemaan monia Kaisa Toivosen valmennettavana olevia hevosia. Paikalla tarjottiin kuumaa mehua ja pientä purtavaa ja samalla isäntäpariskunta; Kaisa ja Ville Toivonen kertoivat Sumu Sireenin elämästä huumorilla höystettynä.
Itse päätähti keskittyi lähinnä syömiseen ja tarkkailemaan ympäristöään rauhallisesti Chila kyljessään.















Minä nautin ulkoilmasta, hevosen lannan tuoksusta (tuoksu toi ne hyvät, nuoruusajan talliajat mieleen), ihastelin ravureita ja tallia, rapsuttelin kissaa, mäyräkoiraa ja aaseja. Olin tietty innoissani, mutta pysyin nahoissani (nauraa). Tällä tilalla tuntui siltä, että kaikki nämä eläimet olivat sulassa sovussa keskenään. Vierailijat otettiin uteliaina ja kivasti vastaan niin eläinten kuin isäntäväen puolesta. 








Sumu osoittautui juuri niin hurmaavaksi tapaukseksi kuin mitä somesta seuranneena olin mielikuvan saanut. Arvokkaan oloinen ja kaunis eläin. Ja turkki hyvin pehmeä. Persoonallinen tapaus.
Ne, jotka pitävät aaseja tyhminä, ovat varsin väärässä. Sen Sumukin opettaa, etteivät aasit ole tyhmiä vaan itsenäisiä, nokkelia ja arvokkaita kavioeläimiä. 






Kotiin tuomisina minulla oli lämminhenkisten muistojen kera julkisaasin tarina kirjana. Sumu Sireenistä on nimittäin julkaistu kirja, joka antaa tietoa tallielämästä ja avaa pitkäkorvaisen, somessa (ja livenä) hurmaavan aasin arkea kirkkonummelaisella ravitallilla. Kirjassa on mukana myös yleistä tietoa aaseista ja niiden käyttäytymisestä.




Hyvä päivä, hurmaava Sumu, ihanat eläimet, hauska isäntäpariskunta ja mukava reissu! Omaa aasia en sentään aio hankkia, vaikka aasit ihania ovatkin... tai no, mistä sitä ikinä tietää (nauraa).

                                    Mari


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti