Mari esittäytyy

Kuva itsestäni kesällä 2015


Olen nyt 46-vuotias, juuriltaan hämäläinen, mutta nykyisin Vantaalla asusteleva nainen, joka päätti eräänä kauniina päivänä tempaista ja muuttaa elämäntapansa loppuelämäkseen. Liikunnan ja ruokavalion osalta varsinainen startti tapahtui elokuun 1.päivä 2012, mutta ennen kuin tähän päädyttiin tarvittiin esivalmisteluja ja itse ajatuksen muhimista noin vuoden verran.

Vuonna 2011 tammikuussa painoa oli piirun verran vaille 100 kiloa, päivät täyttyivät lähinnä töistä, työmatkoista tai toimistolla istumisista, liikunta oli minimissä töiden jälkeen tai vapailla ja säännölliselle syömiselle tuli vain kohautettua olkapäitään. Omasta mielestäni se, että selvisin päivät pääsääntöisesti kahvilla ja parilla leivällä, oli tosi saavutus ja ei siinä ainakaan kiloja pääsisi kertymään. Olin kyllä tosi pahasti väärässä...
Oloani en sinänsä tuntenut huonoksi; en kärsinyt päänsäryistä, huonovointisuudesta enkä verenpaineestakaan, mutta fyysinen kunto oli aivan nolla -luokkaa ja sitä kautta myös energiat vähenemään päin. Kilot hidastivat ja kavensivat vaatevalikoimaa ostoksilla.
Päädyin jonkun pitkän lentomatkan aikana pohtimaan itseäni ja elämääni ja siihen tulokseen, että teen elämästäni laadukkaampaa. En halunnut enää kasvaa silloisesta koostani vaan päinvastoin ja halusin, että voisin katsoa valokuviani tulevaisuudessa hyvillä mielin ja, että loppuelämäni päivät olisivat laadukkaita ja energisiä. Sellaisia, kuin vaikka 20 vuotta sitten; olisihan siinä tavoitetta kerrakseen!

Vuoden 2012 keväällä juttelin hyvän ystäväni kanssa hänen uudesta harrastuksestaan; fitnessistä. Hän oli itse todella innostunut ja näytti upealta ja hyvävointiselta. Siinä keskustelun tuoksinnassa ilmoille lennähti ajatus, että kun kerran ystäväni oli kouluttautunut myös personal traineriksi ja oli intoa täynnä, voisin alkaa hänen koekaniinikseen. Nielaisin silloin järkyttyneenä, koska tuo idea ei tuntunut ollenkaan hyvältä, en nähnyt itseäni missään kuntosalilla naisjumpista puhumattakaan eikä mikään ajankohta aloitukselle tuntunut sopivalta. Eikä mulla ole mitään vaatteitakaan sinne salille!

Mutta elokuun 1. päivä 2012 niin vain löysin itseni kuntosalilta T-paidassa ja vanhoissa verkkareissani, vaikka se kynnys tuntui sinne menosta niin hirveän korkealta, että sitä ei vaan voisi millään ylittää. Vieressäni seisoi oma personal trainer ja hyvä ystäväni, kädessäni oli sekä ruokavalio- että treeniohjelma, ympärilläni hyvän matkaa treenanneita vartaloita ja minä näytin järkyttävän isolta katsoin sitten mihin kuntosalin peiliin tahansa. Kääk!
Siitä se lähti ja katua ei ole tarvinnut kertaakaan. Ihana kuntoremontti, joka on tullut elämäntavaksi ja pysyykin sellaisena. Näin jälkikäteen voin todeta, että erittäin hyvä idea oli ottaa itselleen oma personal trainer. Ilman häntä, kurinalaisuutta, hikeä, kipeitä lihaksia ja tsemppaavia ystäviä en olisi tässä 27 kiloa kevyempänä ja 5-35 senttiä eri puolilta kehoani kapeampana. Valmis en ole vieläkään, joten matka jatkuu kohti tavoitepainoa, hyvää ja terveellistä elämää sekä kehon muokkaamista mieleisekseen.

Kuva itsestäni tammikuussa 2011:


Tässä kuva itsestäni elokuussa 2013:


Tässä kuva itsestäni kesäkuussa 2014:


Kuva kesä 2014



14 kommenttia:

  1. Upea muutos. Ja olen samaa mieltä, että PT kyllä kannattaa. T: Heli Matero

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli! Tulokset motivoivat jatkamaan.

      Poista
  2. Niin komiaa Marietta tuo sinun muodonmuutoksesi on.
    Tahdonvoiman kun saisi itsellekin pysyväksi olotilaksi, eikä vaan ohimeneväksi hetkeksi.
    Kiloja kun karistettavana olisi. - Tartsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tartsu (myös tsempistä jota olen sinulta saanut tässä matkan varrella)! Kaikelle on aikansa; väkisin ei pidä lähteä muutokseen.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos! Tulokset motivoivat mukavasti itseäni jatkamaan ja ehkä antaa intoa muille tavoitepainon metsästäjille. :-)

      Poista
  4. Oi,mikä muutos! Näytät kauniilta ja upealta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nanna! Oloni on nykyisellään mitä mainioin ja ehkä se myös huokuu minusta ulospäin.

      Poista
  5. Upeaa. Paras tulos tulee hitaasti kiiruhtamalla, jotta mielenkiinto ja tavoite pysyy mielessä. Itse olen alkumatkassa, liikunta sujuu ja sitä pitää lisätä. Ruokavalio ok suurimman osan aikaa mutta paljon korjaamisen varaa. Seuraan mielenkiinnolla teidän touhuja. t. Ansku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku! Hienoa kuulla, että liikunta sujuu ja tavoite on mielessä. Tsemppiä matkallesi kohti tavoitetta!

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos Marika! Kohti tavoitepainoa mennään ja matka on tähän asti ollut varsin hauska ja mukava.

      Poista
  7. Kivoja noi ennen- ja jälkeenkuvat. En edes muistanut, että näytit noin isolta sillon alussa. On se vaan aika on vierähtänyt äkkiä kanssasi!

    VastaaPoista
  8. Hyvä on, että noita ennen ja jälkeen kuvia on otettu, että voi katsastella jälkikäteen, että mistä sitä lähtikään ja minne ei halua ikinä enää palata. Iso olin ja vielä on vaikea tajuta tätä nykykokoa, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa ymmärrykseksi muutu. Äkkiä on aika kulunut ja ihanan helposti; oon itse yllättynyt, että kuin helposti on sujunutkin. Hyvässä opissa ja ohjauksessa olen ollut! :)

    VastaaPoista